Muscat-ryhmään luetaan kuuluvaksi runsaasti eri lajikkeita. Niistä valmistettuja kuvataan sanoilla rypäleellinen sekä parfyymisen kukkamaisen ja katkeroainemaisen aromikas sekä yleensä sanalla muskatellimainen. Lajikkeista kaksi on laajasti tunnettuja: Muscat Blanc à Petit Grains, Muscat d'Alexandrie tai englanniksi Muscat of Alexandria. Kolmas viileähköön Keski-Eurooppaan sopeutunut ihmisen jaloste Muscat Ottonel. Lisäksi historiallisesti neljäntenä on englantilaiseksi luettava tumma Muscat Hamburg tai Muscat of Hamburg. Viimeisin on ollut yleinen syötävä rypäle. Muscat of Alexandria on ollut myös suhteellisen suosittu syötävä rypäle ja historiallisen merkittävä rusinarypäle. Niillä ei välttämättä ole sukulaisuutta keskenään, vaikka osalla ryhmän lajikkeista sitä onkin. Yleensä sukupuusta löytyy arvostetuin Muscat-ryhmän lajike Muscat Blanc à Petit Grains, lyhyemmin Muscat Blanc tai italialaisittain Moscato Bianco. Nämä neljä ovat globaalisti laajasti tunnettuja. Lajikkeista voidaan käyttää myös suomenkielistä nimeä Muskatelli tai Muskat. Laatutietoiselle kuluttajalle eri lajikkeilla on tärkeä viinien potentiaalisen laadun erottelumerkitys, mutta kunkin alueen Muscat-alkuisen lajikkeen yksityiskohtainen selvittäminen edellyttää teoreettista ja kirjallista taustatietoa, aistinvaraisen ymmärryksen ohella. Muscat Blanc à Petit Grains ja myös sen jälkeläinen on erittäin vanha lajike, jo keskiajan loppupuolella tunnettu lajike samoin kuin sen jälkeinen Muscat of Alexandria.

Muskatellimaisia nuoren viinin hedelmäisiä ja kosiskelevia piirteitä on arvostettu kautta aikojen. Lisäksi Muscat-johdannaisia hydridejä riittää aitoviiniköynnöksen ihmisen risteytysten ja luonnon risteytymien lisäksi. Nautiskelija ei odotusarvoisesti yksilöi - ja aikaisemmin se on ollut monesti käytännössä mahdotonta puutteellisen tiedon vuoksi - Muskatelli-viinien lajiketta vaan nimeä vain nimellä Muscat. Viinien kuvauksen ja tekstin, alueen ja viinin olemuksen ja laadun perusteella lukijan tehtävä on päätellä yksiselitteinen lajike, tosin tekstissä se pyritään mainitsemaan.

Odotusarvoisesti lämpimän sekä etenkin kuuman ilmaston Muscat-lajike on kuivuutta hyvin sietävä ja satoisa Muscat of Alexandria. Kuivat Muskatelli-viinit ovat (suhteellisen) harvinaisia, etenkin kuumassa ilmastossa. Yleensä Muscat viinit ovat väkevöityjä joko ilman käymistä ja tai käymisen keskeyttämällä valmistettuja nuorena juotavia välimakeita/makeita viinejä. Väkevien viinien suosion romahdettua kuivat Muscat-viinit ovat yleistyneet, ainakin kokeilutasolla taloudellisen pakon edessä.

Laadukkaiden Muskatelli-viinien aromeja luonnehtii nuoruuden hedelmäisyys, rypälemäiset, rusinamaiset ja kukkaisen parfyymiset aromit kuitenkin tasapainottavilla sitrusmaisilla, kuten bergamottimaisilla ja pomeranssimaisilla, piirteillä. Lisäksi marmeladimaiset appelsiinijohdannaiset aromit ovat yleisiä. Historiallisesti vanhojen Muskatelli-viinien aromeja on kuvattu sanalla myskimäisyys, joka . Nautiskelijalla viittaa vanhojen viinien vaativiin ja totuttelua vaativiin eläimellisiin sävyihin. Jälkimmäiset ovat todennäköisesti olleet jo antiikin viininystävien nauttimia ominaisuuksia, kun väkevöivää tislettä ei vielä antiikin aikana tunnettu. Säilytyksen jälkeen viinien mausteiset ja hunajamaiset aromit voimistuvat. Mausteita Nautiskelija kuvaa monesti sanalla itämainen ja eksoottinen sekä yleisempää olemusta sanalla suitsukemainen. Viineissä pitäisi lisäksi löytyä (kypsiä) luumarjoja,, kuten aprikoosia ja persikkaa ja tummissa variaatioissa kirsikkaa, yleensä kivimäisiä katkeroaineita säästelemättä.

Nykyisin lisäaineilla erilaiset marmeladimaisen katkeroainemaiset ja pyöristävät piirteet korostuvat viineissä. Tammitetuissa viineissä on lisäksi suklaata, sekahedelmiä, pippureita sekä selvempää maanläheisyyttä. Vaatimattoman laatuisissa viineissä on enemmän myös suomalaiseen makuun soveltuvaa keveyttä, mutkattomuutta sekä vihreyttä. Muskatelli-viinien ja etenkin Muscat a Petit Grains -lajikkeen aromit eivät käytännössä jätä kuluttajaa välinpitämättömän kylmäksi, etenkin jos viineissä on normaalia pidempi ikä. Yleensä Muskatelli-viinin myydään mahdollisimman nuorina, jotta nuoruuden hedelmäisyys ja mutkattomuus korostuu. Iän myötä viinien vaativat piirteet lisääntyvät ja samalla harjoittelun ja tottumuksen vaatimus näiden arvostamisessa. Yleensä Muskatelli-viinien ominaispiirteet kuvataan kehäpäätelmänä eli aromit ovat muskatellimaisia, koska viineihin on vaikea löytää muualta luonnosta sopivia adjektiiveja viinien ydinolemusta kuvaamaan.

Vanhoissa eli yli viisivuotiaissa tertiaariset erittäin vaativat vanhan ajan hajuvesimäiset sekä eläimelliset aromit nousevat yleensä pinnalle hilmäisten ja maustemaisten sekä suklaamaisten piirteiden ohella. Huippuvanhoissa madeiramaiset piirteet voimistuvat, mikä vaikeuttaa lajikkeen merkityksen arviointia, etenkin eläimellisten kanssa.

Muscat on ollut läsnä käytännössä kaikilla viininviljelyalueilla, vaikka määrällisesti sen merkitys ei ole suuri, paitsi makeiden väkevöityjen viinien rypäleenä. Muscatilla on omat, selvästi muista rypäleistä poikkeavat ylikypsiä rypäleitä sekä parfyymeja muistuttavat arominsa, joista ranskalaiset käyttävät nimitystä myskimäinen, musque. Suuri osa maailman Muscat-viineistä on makeita, joiden käyminen on keskeytetty lisäämällä alkoholia käyvään rypälemehuun luontaisen sokerin säilyttämiseksi. (Ranskalaisten nimitys menetelmällä valmistetuille viineille on Vin Doux Naturel, VDN.) Nämä viinit on suunniteltu nuoruuden hedelmäisenä ja raikkaina juotavaksi. Tuottajat puolestaan hoitavat laadukkaimpien tynnyrikypsytettyjen viinien varastoinnin. Makeita viinejä tuotetaan myös ilman väkevöintiä eri menetelmillä kuivatuista rypäleistä. Rypäleen merkittävä käyttöalue on myös makeat, mahdollisimman nuorena juotavat, kuohuviinit tyyliin Piemonten Asti.

Muscat on erittäin herkkä mutaatioille ja sillä on erittäin vanhana lajikkeena variaatioina (klooneja), myös tummia. Tosin lajikkeita sekoitetaan suhteellisen harvoin. Laadukkain ja samalla niukkasatoisin ja kallein on Muscat Blanc à Petit Grains. Laajimmin viljelty ja tätä heikompilaatuisempi, mutta satoisampi on kuuman ilmaston Muscat d'Alexandrie. Muscat d'Alexandrieta voi pitää ilman taustatietoa väkevien viinien oletusarvoisena lajikkeena. Muscatit viihtyvät hyvin kuumassa ja kuivassa ilmastossa huolimatta suhteellisen alhaisesta happopitoisuudesta. Ne eivät siedä kasvuympäristössä runsasta kosteutta hometautiherkkyyden vuoksi. Nämä rajaavat viljelyalueet lämpimään ja ainakin riittävän kuivaan ilmastoon.

Jalosta Muscat Blanc à Petit Grains -lajikkeesta valmistettujen väkevöityjen viinien laatupotentiaali on kiitettävä, Kuivina versioina viinit ovat olleet lähinnä kuriositeetteja, mutta eivät kuitenkaan tuntemattomia erittäin hyvällä laatupotentiaalilla. Alhaiset sadot ja työtä vaativa viljely nostavat tuotantokustannuksia ja voimakas kirpeä hapokkuus vaativat kypsyttämistä pehmentäjäksi. Alexandrian Muskatin viinien laatupotentiaali kuivissa viineissä hyvä sekä väkevöidyssä kypsytetyissä makeissa viineissä erittäin hyvä. Muut lajikkeet ovat potentiaalisen laadun suhteen ongelmallisempia, mutta kuitenkin potentiaaliselta laadultaan hyviä. Maakuntasarjaan luettavat paikallisiin oloihin ja tarpeisiin sopeutuneet lajikkeet ovat viinien laadun suhteen selvemmän ongelmallisia.

Muskatelli-viinien säilymättömyyteen - tai nuorena juotavuuden vaatimuksen - vastakohdan muodostavat pitkään tammikypsytetyt. Näissä tosin tuottaja vastaa säilytyksessä tammitynnyreissä. Pulloissa viineihin ei kehity lisäarvoa. Näiden viinien suosio on viime vuosikymmenet reilusti vähentynyt ja tuottajilla on kovat hintapaineet tuotanto- ja varastointikustannusten alentamiseksi.

Nyrkkisääntönä on, että Ranskan, Italian ja Australian maailmanmaineitta omaavat viinit ovat jalointa Muscat Blanc -lajiketta ja muut ovat heikompilaatuista Muscat d'Alexandrie -lajiketta. Iberian niemimaan Moscatelit ovat pääsääntöisesti Muscat d'Alexandrie -lajiketta. Maailmanmaineen edellytyksenä (ja lisähinnan ehtona) on jalo Petit Grains -lajike. Etelä-Amerikassa pisco-teollisuudessa arvostetun Moscatelit ovat myös kuumaan ilmaston sopeutunutta Moscatel of Alexandria -lajiketta. Euroopan eri alueilla on puolestaan paikallisia Muscat-ryhmään luettavia lajikkeita.

Maakuntasarja

Paikallisiksi luettavia Muscat ryhmän voivat olla (aakkosjärjestyksessä) unkarilainen Matrai Muskotaly, tsekkiläinenMuskat Moravsky, italialaiset Moscato Giallo, Moscatello Selvatico,Moscato di Scanzo, Moscato di Terracina Moscato Fleur d'Orangier tai tutummin Orange Muscat sekä kreikkalainen tumma Moschomavro. Italiassa ja muualla suosiota voimakkaasti menettänyt tumma lajike Aleatico on Muscat Blancin suora jälkeläinen. Siinä on selvät Muskatellin aromit ja se pystyy tuottamaan erittäin (tosin liiankin) aromaattisia viinejä punaviinien tanniineilla yleensä makeina ja väkevöityinä versioina. Bulgarialaiset pitävät Misket-ryhmän lajikkeita (riittävän) toimivina Muskatelleina Muscat Ottonelin ohella.

Muscat-johdannaisia nimi on annettu parille sadalle eri lajikkeelle eikä valtaosalla niistä ole sukulaisuutta Muscat Blancin tai Muscat of Alexandrian kanssa.

Muscat à Petit Grains lajikkeen tummia rypälevariaatioita on eri maiden viljelmillä ja viinintuotannossa. Punaisten Muskatellien viinin ei kannata antaa hämätä lajikkeen suhteen. Saman lajikkeen tummien variaatioiden nimiä ovat: Muscat à Petit Grains Roses, Muscat à Petit Grains Rouges, Moscato Rosa, Muscat d'Alsace Rouge, Muscat Violet de Madere, Moscato Rosso, Moscatel Rosada, Moscatel Galego Roxo tai Moscatel Roxo ja Brown Muscat. Toisen ja viljellymmän Muscat of Alexandria lajikkeet tummat muunnokset ovat nimeltään Flame Muscat, Red Hanepoot ja Black Muscat of Alexandria. Tumma kuorimaisen Muscat of Hamburg on eri ja oma lajike. Muissakin Muscat-jotakin rypäleissä riittää tummia lajikkeita.

Musca-johdannaisten lajikenimien ei nimessä pidä antaa hämätä viininystävää, sillä Muscatin, tai suomalaisittain Muskatellin, lisäksi on olemassa Porvoon vaalea rypäle Muscadelle ja Loiren alajuoksun Muscadet, nykynimeltään Melon (de Bourgogne). Saksan Libis-kauden tähdenlennolla Morio-Muskatilla ei ole Muskatellin kanssa muuta tekemistä kuin harhaanjohtava nimi. Etelä-Rhonen punaviineissä voi esiintyä harvinainen tumma lajike Muscardin. Muskatellia ei pidä myöskään sekoittaa saksalaisen Peter Morion mutkattoman nuoruuden aromikkaita, vaikkakin vaikeasti identifioitavia, viinejä tuottavaan Silvanerin ja Pinot Blancin risteytykseen nimeltään Morio-Muskat, jonka saksalainen Libiksen avittama tähdenlehto on loppusyöksyssä.

Yleensä viineissä ja myös rypäleiden nimissä, etenkin Musca-johdannaisten ja muiden paikallisten nimien kohdalla, kannattaa muistaa jo muinaisten roomalaisten latinankielinen caveat emptor -periaate. Viinien yhteydessä sen voi kääntää ostaja vastaa laadusta -periaatteeksi ja rypäleiden nimien kohdalla 'kuluttaja vastaa lajikenimien oikeellisuudesta'. Muscat-johdannaisia rypäleiden nimiä löytyy peräti pari sataa kappaletta R(obinson-Harding-Vouillamozin 2012), vaikka valtaosalla niillä ei ole kaupallista merkitystä.

Suomalaisittain käytettävän Muskat- tai Muskatelli-sanan eri maiden synonyymejä ovat Moscadello, Muscat, Moscato, Moschato, Moschoudia, Muskateller, Moscatel, Moscato, Lexia, Meski, Muskotaly, Tamaioasa (Tǎmâioasǎ) ja Tamyanka, Zibibbo. Näitä pelkistettyjä nimiä ilman lisämääreitä ei yleensä yhdistetä tiettyyn Muscat-ryhmän lajikkeeseen. Muskatelli-viinien potentiaalista laatutasoa ja tarkempia ominaisuuksia arvioitaessa lajikkeella on poikkeuksellisen suuri merkitys.
Vuoden 2022 alussa yleisnimityksenä kaikille Muscat-lajikkeelle löytyi 227 osumaa Nautiskelijan viiniarvioiden tietokannassa. Se oli 1,3 prosenttia kaikista viineistä. Osuus on suhteellisen suuri, mutta muihin lajikkeisiin verrattuna ei kaikkein suurimpia. Niistä 46 on kuivia valkoviinejä, 31 välimakeita mietoja viinejä 47 väkevöimättömiä makeita viinejä sekä 62 väkevöityjä viinejä. Lajikekuohuviinejä löytyi 40 kappaletta sekä yksi kuohuviini. Nämä ei siis yksilöi viinin lajiketta. Lisää yksilöidympiä poimintoja kahden päälajikkeen Muscat Blanc ja Muscat of Alexandria -kohdissa.

Lajikeviinejä kannattaa perusteellisemmin tutkia panemalla rypäleeksi ensin Muscat-lajikkeen sekä haun jälkeen supistamalla vaihtoja esimerkiksi maan, viinityypin tai alueen avulla.

Laadukkaimpien viinien laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ, kuivissa heikommin.
Lajike, tyyli ja alue ratkaiset.


Sivu päivitetty 20.1.2022.