Vaalea ja suhteellisen arvostettu Muscat-ryhmän Muscat of Alexandria, tai ranskalaisittain Muscat d'Alexandrie, on lämpimän ja kuuman lajike ja siten laajasti viljelty. Tämä rypäle lienee monelle ollut ensimmäinen tutustumiskohde makeiden ja väkevöityjen Muskatelli-viinien olemukseen. Alexandrian Muscatin vanhemmat ovatkin Muscat Blanc a Petit Grains sekä Välimeren ympäristön historiallinen lajike Axina de Tres Bias. Muscat Alexandrialla on puolestaan laaja jälkikasvu edelleen viljelyksessä. Egyptin Alexandriaan viittaava rypäleen nimitys on satoja vuosia vanha, mutta peruste rypäleen nimeämiseen tämän kaupungin mukaan on jäänyt historian hämärään. Erittäin vanhalla ja laajalle levinneellä lajikkeella riittää synonyymejä. Viininystävän vastuulle jää päätellä onko eri nimien takana Muscat d'Alexandrie vain arvostetuin Muscat Blanc à Petit Grains. Nimistä on pääteltävissä, että Blancin rypäleet ovat pieniä ja paksukuoria ja Alexandrian suuri ja ohutkuorisia. Lajikkeen viljelyä on edistänyt rypäleiden suosio syötävinä rypäleinä.

Tämän erittäin vanhan lajikkeen Italia/Kreikka-alkuperää tukevat monet samanlaisuudet ja sukulaisuudet. Kreikan Limnoksen Muskat alias Moschato Limnou on sama kuin Muscat d'Alexandrie. Geenitutkimuksissa kreikkalaiset lajikkeet Malagousia, Moschomavro alias Moschato Mavro ja Volitsa Mavri luokiteltiin samaan ryhmään Alexandrian Muscatin kanssa. Italialaisista lajikkeista samaan ryhmään luokiteltiin Malvasia Bianca ja Aleatico. Italiassa Muscat of Alexandrian jälkeläisiä ovat Sisilian Grillo ja Moscatello Selvatico, Malvasia del Lazio sekä italialaisista köynnöksistä risteytetty Muscat of Hamburg. Nykyinen tiede rajoittaa lajikkeissa perinteisesti tärkeää vapaaseen assosiointiin perustuvaa tarinankerrontaa.

Lajikkeet toinen vanhempi tumma Axina de Tres Bias on ollut historiallisesti tunnettu monilla nimillä itäisellä Välimerellä. Nykyisin lajiketta löytyy Sardiniasta, Maltan saaristosta sekä Kreikan saaristosta. Erittäin suurisatoisen köynnöksen rypäleitä on hyödynnetty syötävinä rypäleinä. Axinan vanhoja nimiä ovat olleet (nykyisin harhaanjohtava) Bombino Bianco.

Kuumaan ja kuivaan ympäristöön sopeutuneen Muscat of Alexandrian jälkeläisiä löytyy Etelä-Amerikan Torrontes-ryhmässä, joissa Alexandrian puolisona on yleensä ollut Listan Prieto. Italiassa rypälejälkikasvussa on kunnostautunut Alexandrian Muskatin vanhempi Petit Grains alias Moscato Bianco. Alexandrian Muskatin suoria jälkeläisiä ovat Grillo, Moscatello Selvatica, Malvasia del Lazio sekä Muscat of Hamburg.

Muscat Blanc à Petit Grains ja Muscat of Alexandria -viinien aromien ja myös ominaisuuksien peruseroa voi kuvata terpeeniyhdisteiden (pelkistetysti hartsiyhdisteiden) pitoisuuseroilla. Linaloli tuottaa parfyymisen kukkamaisia aromeja ja geranioli selvemmän vaativan ruusumaisen katkeroainemaisia piirteitä. Muscat Blanc rypäleiden geranioli-pitoisuus on Alexandriaa korkeampi. Linalolipitoisuudet ovat kummallakin lajikkeella samantasoisia. Erilaisia terpeeniyhdisteitä riittää viineissä, mutta ne jäävät helposti aistimiskynnyksen alapuolella.

Myös Muscat d'Alexandrie -viineissä korostuvat nuoruuden hedelmäisyys sekä marmeladimainen pyöreys - nykyisin ihmisen toimesta korostuen - sekä yleensä hunajamaisuus ja muskatellimainen kukkamaisuus ja vaikeasti identifioitava rypälemäisyys. Identifioitavia aromeja ovat yleensä sitrushedelmät erilaisilla appelsiinien ja sitrusten variaatioilla sekä nykyisin jo nuorissa viineissä lisääntyvästi pomeranssi ja bergamotti. Kivimäiset luumarjat eri variaatioilla on myös viinien tunnuspiirteet. Vanhoihin viineihin kehittyy puolestaan myskimäisiä pirteitä. Nämä vaativat eläimelliset aromit ovat eri kielten Muscat-nimien perustana. Jälkimmäiset ovat todennäköisesti olleet jo antiikin viininystävien ja myöhempien viininjuojien nauttimia ominaisuuksia, kun väkevöivää tislettä ei vielä antiikin aikana tunnettu, tehokkaista säilöntämenetelmistä puhumattakaan. Tammen maustemaiset, tumman sekahedelmäiset sekä suklaamaiset sekä kehittyvän madeiramaiset piirteet ovat pakosta tynnyreissä pitkään säilötyissä mukana. Viineissä löytyy potkua ja suuntuntumaa sekä jälkimaku kantavia katkeroaineita ja luumarjojen kiviä. Muscat Blanc pitäisi löytyy selvää tyylikkyyttä ja pienten satojen ja voimakkaan hapokkuuden tuomaa konsentraatiota. Tyylikkyys ja hienostunut sävykkyys ovat yleensä kuuman ilmaston Muscat of Alexandria puute verratuna viileän ilmaston Muscat Blanc -viineihin nuoruuden hedelmäisyyden ohella.

Kuuman ilmaston Aleksanterin Muskatin viljelmät

Ranskan Muscat d'Alexandrien, ranskalaisittain myös Muscat Romainin, viljelyala vuonna 2009 oli 2600 hehtaaria, joka oli kolmannes arvostetumman ja Ranskan ilmastoon hyvin Muscatin Blancin viljelyalasta. Lajiketta käytettään pääosin makeiden ja väkevöityjen mutta myös kuivien viinien tuotannossa, syötävien rypäleiden ohella. Lajikkeen suosio on edelleen ollut laskussa, etenkin Roussillonissa, kun vuonna 2008 Muscat de Rivesaltesin viinissä ei, epäranskalaisesti, enää tarvinnut olla puolet Alexandriaa.

Italiassa valtaosa Alexandrian on päätynyt syötäväksi. Alexandrian viljely keskittyy kuumaan etelään sisilialaisella Zibibbo-nimellä. Suhteellisen arvostettu Tunisian rannikon läheisyydessä sijaitsevan Pantellerian saaren köynnöksissä kuivatuista rypäleistä tai vaihtoehtoisesti kuivatuista rypäleistä makea Passito di Pantelleria. Siinä rypäleen nimenä on yleensä Moscato di Pantelleria.

Vuonna 2008 Moscatel de Alejandrian Espanjan viljelyala oli lähes 10 000 hehtaaria. Espanjalaiset vierastavat muita maita vähemmän kuivia Moscatel viinejä, vaikka makeita ja väkevöityjä preferoivatkin. Espanjassa Muscat of Alexandria nimetään harhaanjohtavaksi pelkästään nimellä Moscatel tai vielä harhaanjohtavammalla nimellä Moscatel Blanco. Sama nimeämisperiaatteet hispaanisen kulttuurin Etelä-Amerikassa. Iberian niemimaan länsiosan Portugalin rypäleviljelmät vastaavat lajikeviljelmät kattoivat 950 hehtaaria yleensä nimillä Moscatel de Gaudo tai Moscatel de Setubal. Espanjan tapaan portugalissa arvostetaan väkevöimättömiä makeita Muskatelli-viinejä. Historiallista mainetta on ollut pitkän tammikypsytetyillä ja kuoriuutetuilla väkevöidyillä Moscatel de Setubal -viineillä. Nykymuotiin tällainen tyyli sopii huonosti.

Kreikassa Aleksanterin Muskatin tai kreikkalaisittain Moschato Alexandrias -viljelmät Aegean Meren pohjoisille saarille. Viljelmät kattoivat vuonna 2008 220 hehtaaria. Kreikkalaiset Muskatellin viljely keskittyy kuitenkin jaloon Muscat Blanc a Petit Grains -lajikkeeseen, jolla on ollut myös jonkinlaista maailmanmainetta. Maineikkaampina on pidetty Limnos-saaren makeita viinejä. Siellä lajikkeen nimi onkin Moschato Limnou. Välimeren ympäristön kuuman ilmaston maiden Turkin, Israelin ja Tunisia painottavat Aleksanterin Muskatellia Muscat Blancin asemesta.

Uudessa maailmaa Kalifornian Aleksanterin Muskatin viljelmät kattoivat vuonna 2010 3400 valtaosaltaan keskittyen kuumaan volyymituotannon kehtoon Central Valley'iin. Ne ovat merkittävästi jo 1800-luvun rusinoiden ja syötävien rypäleiden peruina. Jenkeissä kuohuviinien on haettu aromikkuutta Aleksanterin Muskatin avulla. Kotiviinin valmistukseen rypäleet sopivat paremmin kuin kuivatun marjat. Australialaisittain paikallisen Lexian - aussien lyhenne Alexandriasta - tai nykyisin Fruity Lexian viljely on keskittynyt sisämaan kuivilla keinokastelualueilla. Perinteisesti rypäle tunnettiin nimellä Muscat Gordo Blanco. Aussien lajikeviljelmät kattoivat vuonna 2008 kunnioitettavat lähes 2400 hehtaaria. Victorian osavaltion tammitetuissa ja erittäin makeissa Liqueur Muscat à la Rutherglen hyödynnetään kuitenkin Muscat Blanc a Petit Grainsin tummia muunnoksia. Alexandria-rypäleita on hyödynnetty rusinatuotannossa ja ne ovat toimineet vakuutena huonojen säiden aiheuttamilla viinirypälepulille.

Etelä-Afrikan Muscat of Alexandrian, tai afrikaansilla Hanepootin, historia ja merkitys on ollut aussien ja jenkkien vastaava. 1970-luvulla rypäleen viljely oli kaikista rypäleistä peräti 13 %. Vuonna 2008 rypäleiden viljelyala oli vielä reilu 2300 hehtaaria. Sielläkin viljelmät keskittyvät keinokasteihin sisämaan tarhoihin. Hämmentävästi Etelä-Afrikassa Muscadel ja tarkoittaneet jaloa Muscat Blanc a Petit Grains-lajiketta.

Etelä-Amerikassa lajike on ollut laajasti viljelty. Siellä tosin Moscato tai Moscatel -rypäleen pääkäyttökohde on ollut paikallisen "kansallisjuoman" viinitisle piscon tuotannossa. Kuumassa Etelä-Amerikassa rypäle tunnetaan pelkällä Moscato tai vielä harhaanjohtavalla nimellä Moscatel Blanco. Chilen vuoden 2009 kattoivat kunnioitettava 5000 hehtaaria ja naapurimaan Argentiinan 400 hehtaaria. Muissakin Etelä-Amerikan piscoon ihastuneissa on suhteellisen merkittävää Moscatel "Blancon" viljelyä. Kuumassa Etelä-Amerikassa Muscat Blanc a Petit Grains tai espanjalaisittain Moscatel de Grano Menudo ei ole kannattava eikä realistinen vaihtoehto.

Vaalean lajikkeet tummat variaatiot

Alexandrian Muskatista on vaaleanpunainen muunnos, jonka nimi Kaliforniassa on FLAME MUSCAT, Etelä-Afrikassa RED HANEPOOT sekä Iso-Britanniassa tummakuorinen muunnos BLACK MUSCAT OF ALEXANDRIA. Nämä ovat olleet tunnettuja 1700-luvulta lähtien. Näitä ei kuitenkaan pitkä sekoittaa Alexandrian Muskatin tummakuoriseen jälkikasvuun nimeltä Muscat of Hamburg. Edeltävät kolme ovat Alexandrian variaatioita mutta sama lajike, kun Muscat of Hamburg on oma lajike. Muscat of Alexandriasta valmistettu viini voi siis olla myös selvän punertavaa. br>
Vanhan ja laajalle levinneen Muscat of Alexandrian synonyymejä ovat esimerkiksi: Apostoliatiko, Daroczy Musko, Fruity Lexia, Gordo Zibibo, Hanepoot tai White Hanepoot, Iskendiriye Misketi, Lexia, Moscatel de Alejandria, Moscatel de Chipiona, Moscatel de Grano Gardo, Moscatel Bianco, Moscatel Blanco, Moscatel Gordo, Moscatel de Malaga, Moscatel Romano, Moscatel de Setubal, Moscatel de Malaga, Moscato Francese, Moscato di Pantelleria, Moschato Alexandrias, Muscat a Gros Grains, Muscat d'Alexandrie, Muscat de Rome, Muscat El Adda, Muscat Gordo Blanco tai lyhyemmin Gordo Blanco, Muscat Romain, Salamanca, Seralamanna, Tamaioasa de Alexandria, Zibibbo. Suomenkieliset voivat käyttää nimiä Alexandrian Muscat tai Aleksanterin Muskat. br>
Lajikkeesta eikä pelkästä houkuttelevasta nimestä kiinnostuneen kuluttaa kannattaa pitää mielessä, että Etelä-Amerikassa hispaanisten maiden tapaan Moscatel tai vielä perusteellisemmin Moscatel Blanco tai Bianco on Moscatel de Alejandria -lajike, ellei yksiselitteisesti toisin todisteta.

Lajikeviinejä kannattaa perusteellisemmin tutkia panemalla rypäleeksi ensin Muscat-lajikkeen sekä haun jälkeen supistamalla vaihtoja esimerkiksi maan, viinityypin tai alueen avulla.

Makeiden väkevien viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ ja
Kuivien viinien laatupotentiaali positiivisesti ilmaistuna     HYVÄ.



Sivu tehty 20.1.2022.