Tumma
GRENACHE NOIR, tai pelkistetyn lyhyesti ilmaistuna Grenache, on kotoisin kaiken todennäköisyys mukaan Koillis-Espanjasta, mistä tulee myös sen yleisesti käytetty nimi
GARNACHA TINTA. Espanjankielisen Garnacha Tintan pitäisi olla lajikkeen virallinen nimi alkuperän perusteella, mutta Nautiskelija käyttää lajikkeesta vakiintunutta ranskankielisistä Grenache-nimeä. Koillis-Espanjasta lajikkeella on ollut aikaa matkustaa monia satoja läntisen Välimeren alueelle sekä 1800-luvulta lähtien Uuden maailman aavikko-olosuhteisiin. Grenache on ollut maailman viljellyin tumma lajike. Uuden maailman kuumilla keinokastelluilla alueilla rypäle ei ole kuitenkaan enää kilpailukykyinen kansainvälisille lajikkeille. Lajikkeen viljely keskittyykin nykyisin luoteisen Välimeren rannikon kuumille ja kuiville alueille, vaikka pieniä viljelmiä löytyy ympäri Uutta maailmaa ja Välimeren ympäristöä.
Tumma Grenache on (luoteisen Välimeren rannikkoalueiden) kuivan ja kuuman ilmaston laadukkain perinteinen lajike. Köynnös vaatii lämpimän/kuuman sekä riittävän kuivan kasvuympäristön aikaisin kukkivana ja myöhään kypsyvillä rypäleillä. Tertut ovat herkkiä kosteuden edistämille hometaudeille. Köynnöksen puuaines on kuitenkin kovaa ja hyvin tauteja kestävää, joten pensasmallisia erittäin vanhoja köynnöksiä löytyy edelleen, tosin erittäin vähän. Nykyisin Grenache Noir ei kuulu kärkimuotirypäleisiin ja monesti Syrah on syrjäyttämässä Grenachea välillä huippumuodikkaan Cabernet Sauvignonin lisäksi. Grenache on hyötynyt kuluvan vuosituhannen kiinnostuksesta Rhonen lajikkeisiin. Lajike on ollut keskeinen laaturypäle Etelä-Rhonessa ja Midissä sekä yleensä läntisellä Välimeren rannikkoalueilla. Nykyisin rypäleen perussuosio on taattu etenkin koska rypäleen viini on erittäin monikäyttöinen ja myös hyvä roseeviinien sekä väkevien viinien raaka-aine. Viinien suhteellisen kevyt väri ohuehkojen kuorien avittamana sekä viinien suhteellisen nopea kehittyminen soveltuvat hyvin mahdollisimman nuorena juotavien roseiden tuotantoon.
Grenache-viini antaa sekoitteisiin nuorena juotavuutta ja pyöreyttä sekä nopeuttavat viinien kehittymistä, kuten
Riojan tummassa sekoitteessa. Lajiketta käytettiin viime vuosisadalla yleisesti pehmentämään alueen voimakastanniinisen Tempranillon dominoivia punaviinejä. Samat periaatteet toimivat
Etelä-Rhonen tummassa sekoitteessa ja
Midin tummassa sekoitteessa. Näiden kahden pääasiallinen ero Nautiskelijalla on kuuman ilmaston volyymirypäle
Carignanin sisältyminen tai puuttuminen sekoitteesta. Etelä-Rhonen parhaimmilla alueilla Carignan ei ole sallittu, mutta Midissä taas Grenachella on parannettu Carignanin laadullisesti ongelmallisia ominaisuuksia. Kansanväliset lajikkeet eivät ole sallittuja Etelä-Rhonessa, Syrahia lukuun ottamatta. Midissä ne ovat kehittyneet viinien olennaisiksi komponenteiksi, etenkin perinteisten AOP-alueiden ulkopuolella.
Grenache eri variaatioineen on kotoisin nykykäsityksen mukaan Koillis-Espanjasta. Sieltä lajikkeella on ollut satoja vuosia aikaa levitä läntisen Välimeren ympäristöön sekä 1800-luvulta lähtien Uuden maailman aavikko-olosuhteisiin. Grenache oli ensimmäinen Kaliforniaan istutettu laatuviinejä tuottava lajike. Kyntensä lajike näyttää etenkin Etelä-Rhonessa sekä myös Midissä. Lisäksi se tuottaa persoonallisia viinejä Australiassa. Köynnös arvostaa kuivia kasvuolosuhteita sekä kalkkipitoista ja hiekkaista maaperää, mutta taipuu myös tehoviljelyn vaatimuksiin ja myös happamaan maaperään, tosin viinien laadun kustannuksella. Pääsääntöisesti Grenachea käytetään sekoiterypäleenä. Se on myös suosittu arvostettu roseeviinien rypäle, etunenässä Tavel sekä Provencen roseet. Se on myös Ranskan "portviinien" Banyulsin ja Mauryn päärypäle samoin kuin Australian portviinien vastineiden eli nykynimeltään tawnyjen lajike. Tosin Midissä ja muuallakin väkevissä viineissä sillä on monesti kumppanina rypäleen vaaleat variaatiot sekä muut rypäleet.
Rypäle silmikoi aikaisin mutta tarvitsee melko pitkän kasvukauden, mutta vastapainona on sitten korkea alkoholipitoisuus. Suhteellisen matalan happopitoisuuden vuoksi viinit hapettuvat helposti, mikä nopeuttaa Ranskalaisten arvostamien (hapetettujen) rancio-tyyppisten väkevien viinien kehistä. Etelä-Ranskassa rypäleen suosiota on auttanut viinien hyvä laatu ja samalla runsassatoisuus perinteisiin lajikkeisiin verrattuna hyvän kuivuuden kestävyyden ohelle. Hometaudeille ja tuholaisille alttius edellyttävät pitkän kasvukauden lisäksi lämmintä ja kuivaa ilmastoa eikä esimerkiksi suhteellisen viileä Pohjois-Rhone enää sovi lajikkeelle. Runsassatoisena lajikkeena Grenache-viinien laatu riippuu ratkaisevasti hehtaarisatojen määrästä.
Grenachen osuus selviää pullon etiketin perusteella yllättävän harvoin ja lajikkeiden selvittäminen vaatii pääsääntöisesti taustatietoa. Karussa ympäristössä hyvin kuivuutta kestävä lajike tuottaa
hedelmäisiä, mausteisia, keskitäyteläisiä, kohtuu- tai keskitanniinisia ja keskihapokkaita kevyen värisiä viinejä. Korkea etanolipitoisuus ja sen pyöristävä vaikutus on viinien selvin tunnuspiirre. Vihreys tulee helposti kuitenkin ongelmalliseksi maussa, etenkin tehoviljelyssä Punaviineissä lajikeviinien värin syvyys, tanniinit sekä etenkään tyylikkyys eivät pärjää Syrahille eikä nykyisellä viljely- ja valmistustekniikalla myöskään Cabernet Sauvignonille.
Viinien aromeissa on yleensä
kypsiä marjoja joko puutarhamaisina tai onnistuneen metsämarjaisina, tosin kuuman kasvuympäristön vuoksi helposti hillomaisilla tai vähintään selvän paahtuneilla piirteillä. Lisäksi viineistä pitäisi löytyä
kuivattuja sekahedelmiä, yrttimäisyyttä, maanläheisyyttä korostavaa aluskasvimaisuutta, mausteita, savua sekä iän ja tammen avittamia nahkamaisia ja eläimellisiä piirteitä sekä satojen pysyessä kurissa yleensä mineraalisen soramaista maanläheisyyttä. Nuorissa viineissä korostuu yleensä paahtuneen marjamainen aromikkuus, tehoviljelyissä puolestaan katkeroainemainen kirpeys. Viinit sopivat tammitukseen, mutta mieluiten käytettyihin tynnyreihin. Parhaimmat viinit ovat kestäneet suhteellisen pitkää varastointia.
Vakiintunut globaali suosio
Lajike on ollut maailman viljellyimpiä ellei peräti viljellyin tumma lajike. Nykyisin, vuonna 2009, lajike oli Ranskan toiseksi viljellyin Merlot'n jälkeen 94 240 hehtaarin alalla. Provencessakin lajikkeen viljelyala oli 8359 hehtaari. Languedoc-Roussillonissa lajike oli alueen työhevosta Carignania suurempi mutta Syrahia pienempi. Lajikkeen suosion kasvua 1900-luvulla kuvaa, että Ranskassa sen viljelyala oli vuonna 1958 24 968 hehtaaria ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin 93 874 hehtaaria, pyöreästi reilu kymmenesosa koko Ranskan viininviljelyalasta. Tummaa Grenachea voi kuvata perinteiseksi ja tyypilliseksi Välimeren tummaksi lajikkeeksi.
Rypäleen toiseksi suurimman viljelmät ovat nykyisin, vuonna 2008, Espanjassa 75 400 hehtaarilla. Se oli Espanjan kolmanneksi viljellyin tumma lajike Tempranillon (207 000 ha) ja itäosan volyymirypäle
Bobalin (85 100 ha) jälkeen. Garnacha Tintan osuus Espanjan viinintuotantoalasta oli seitsemän (7) prosenttia. 1900-luvun lopussa lajikkeen Espanjan viljelyala oli vielä yli 100 000 hehtaaria ja vuonna 2001 89 000 hehtaaria. Suurin osuus Espanjan lääneistä rypäleellä oli Aragoniassa. Siellä 21 200 hehtaarin viljelyala toi rypäleen viljelyalaosuudeksi peräti 45 %.
Espanjalaiset arvostavat voimakastanniinista ja pitempään säilyvää Tempranilloa Grenachea enemmän. Espanjassa Katalonian Prioraton suosio ja korkeat hinnat ovat parantaneet Garnacha Tintan arvostusta. Riojan täydennerypäleenä Tempranillolle Garnacha on saanut arvostusta, vaikka sielläkin puhtaat Tempranillo-lajikeviinit ovat yleistyneet. Navarran roseeviineissä Grenache on tärkein lajike. Pohjoisilla alueilla (Kastilia-La Mancha ja Kastilia-Leon) sekä myös kuivilla ja kuumilla koillisilla ja itäisillä lajike on suosittu.
Italiassa lajikkeen viljely keskittyy Cannonau-nimellä Sardiniaan, jossa lajike tunnettiin jo 1500-luvulla. Sardiniassa viljelyalasta Cannonaun osuus viinintuotannosta oli viidennes. Sitä käytetään sekä kuivien että makeiden sekä mietojen ja väkevöityjen viinine tuotantoon. Vuoden 2000 Italian rypälealalaskennassa Grenache-tarhat kattoivat 6300 hehtaaria. Toinen, huomattavasti vaatimattomampi, Italian lajikkeen viljelypaikkaa löytyy yllättäen Venetosta. Siellä rypäleen nimi on Tocai Rosso. Siellä Colli Bericin DOC-alueen viljelmät olivat vuosituhannen vaihteessa 384 ha.
Muualla Välimeren ympäristössä kolmensadan hehtaarin viljelyala löytyy Kroatiassa. Vajaan 100 hehtaarin tarhat löytyvät Kyprokselta, Turkista ja Maltalta (24 ha). Israelissa rypäle on kuriositeetin asemassa. Ranskalaisten peruna Pohjois-Afrikkaan jäi suhteellisen runsaasti Grenache-viljelmiä vallitsevan Carignanin ohella. Niistä kuitenkin on enää erittäin vähän jäljellä.
1850-luvulla Kalifornia sai ensimmäiset köynnökset Santa Claran piirikuntaa San Franciscon lahden eteläpuolelle. (Nykyisin alue tunnetaan viininviljelyn ulkopuolella Piilaaksona.) 1800-luvun loppupuolella se oli suosittua laaturypäle, joka tosin kaikenväristen ja -laatuisten viinien tuotantoon viinien sokerista hyötyen. Yhdysvaltain kieltolaki katkaisi rypäleet sekä Toisen maailman jälkeen kehittyneet uudet tuulet ja makumieltymykset. Vuonna 2010 Kalifornian rypäleen viljelyala oli 2500 ha. Viljely keskittyy kuumaan Central Valley'hin ja sen ympäristöön. Laatutuotantoon keskittyneitä rypäleen tuottajia on kuitenkin Central Coastin alueella. Etelän Meksikon Baja Californiassa on myös rypäleen viljelyä. Washingtonin osavaltion Grenache-viljelmät olivat 2011 106 ha. Etelä-Amerikan Chilessä ja Argentiinassa rypäle ei ole tuntematon historian peruina, mutta kuitenkin vähämerkityksellinen.
Uudessa maailmassa suurin merkitys lajikkeella on ollut Australiassa, jossa se oli viljellyin tumma lajike 1960-luvulle saakka. Sen jälkeen viljellyimmän tumman lajikkeen nappasi ensin Syrah ja sen jälkeen Cabernet Sauvignon. Kun lajikkeen suosio heikkeni 1900-luvun lopussa reilusti, niin samalla hävitettiin valtaosa, nykyisin huippuarvostetuista pensasmalliin leikatuista vanhoista (varttamattomista) köynnöksistä. Kolmannella vuosituhannella rypäleen arvostusta on elvyttänyt GSM-viinien muodikkuus ja arvostus, kun kiinnostus Rhonen rypäleisiin on elpynyt. Muitakin perinteisiä Rhonen rypäleitä on ollut saatavilla. Historiallisesti niitä on ennen kuivien viinien muodikkuutta hyödynnetty makeiden väkevien viinien tuotannossa. Vuonna 2008 rypäleen Australian viljelyala oli 2011 hehtaaria.
Etelä-Afrikassa lajikkeen viljelyä on esiintynyt Etelä-Afrikan eri viinialuilla. Vuonna 2009 Etelä-Afrikan Grenache viljelmät olivat 144 ha. Perinteisesti rypälettä on hyödynnetty sekoitteissa sekä väkevissä viineissä. Nykyisin arvostusta on pensasköynnösten lajikeviineillä.
Pelkällä Grenachella tarkoitetaan yleensä tummaa lajiketta vastakohtana vaaleille
Grenache Blancille sekä
Grenache Gris'lle alias Garnacha Rojalle. Lisäksi Garnacha Tintalla on untuvalehtinen variaatio nimeltä Garnacha Peluda tai ranskalaisittain
Grenache Poilu tai Lledoner Pelut, joka lasketaan omaksi lajikkeeksi, vaikka esiintyykin monesti pelkällä Grenache-nimellä ja yhdessä Noirin kanssa.
Grenache Noirin alias Garnacha Tintan synonyymejä riittävää laajasti tunnetun lajikkeen tapaan: Abundante, Alicante tai Licante, Aragonais, Berache Negra, Bois Jaune, Cannonau, Crannaxia, Granaxia, Vrannaxia, Garnaxa, Garnacho Tinto, Garnaccia, Gironet, Granacha, Granache, Granaxa, Grenache Crni, Lladoner, Redondal, Ranaccio, Roussillon, Sans Pareil, Tai Rosso, Tinto Basto, Tocai Rosso ja Vernacchia Nera.
Vuoden 2021 syksyllä lajikepunaviinejä oli viiniarvioiden tietokannassa 58 kappaletta ja lajikeroseita 12 kappaletta. Se oli 0,4 prosenttia kaikista arvioiduista viineistä. Sen sijaan Etelä-Rhonen tumma sekoitteen punaviinejä löytyi 291 kappaletta ja roseeviinejä 66 kappaletta eli 2,1 prosenttia kaikista viiniarvioista.
Mietojen ja väkevöityjen viinien laatupotentiaali KIITETTÄVÄ
mutta yleensä tarvitsee täydentäviä apulaisia potentiaali realisoimiseksi.
Arvioidut lajikeroseeviinit sekä
lajikepunaviinit.
Vertailuna kannattaa tutkia odotusarvoisesti Grenachea sisältävän Etelä-Rhonen tumma sekoitteen punaviinit
Ranskasta rajattuna lisäksi oman kiinnostuksen mukaisesti,
Australiasta,
Espanjasta ja
Yhdysvalloista sekä lisäksi
Espanjasta ja
lajikeroseevit
sekä viimeisenä
Mauryn ja
Banyulsin väkevät viinit kuitenkin ilman lajikemääritystä.
Sivu päivitetty 24.10.2021.