Grenache-rypäleisiin kuuluvasta neljästä variaatiosta ylivoimaisesti viljellyin on tumma Grenache Noir, josta Nautiskelija käyttää yleensä pelkkää Grenache- nimeä tai espanjalaisittain Garnacha-nimeä. Vanhan rypäleen tumma muunnos on nimeltään Grenache Poilu alias Lledober Pelut tai espanjalaisittain Garnacha Peluda. Siinä köynnöksen alalehdillä on tuulelta suojaavaa ja veden haihtumista vähentävä untuvakerros. Grenachen kaksi luonnollista vaaleaa muunnosta ovat harmaa/pinkkikuorinen Grenache Gris sekä selvän vaalea eli vihreä Grenache Blanc, espanjalaisittain Garnacha Roja ja Garnacha Blanca. Näistä kahdesta Blanc on selvästi viljellympinä, mutta ne täydentävät sekoitteissa toisiaan. Grenache on kuuman ja kuivan ilmaston lajike. Historiallisesti se on ollut arvostettu lajike, mutta ei pärjää enää kansainvälisille lajikkeille, jotka selviät moderneilla viljelymenetelmillä myös kuivassa ja kuumassa ympäristössä, keinokastelun avuista puhumattakaan. Viimeaikaista arvostusta on parantanut kiinnostus Rhonen rypäleisiin sekä lajikeviineihin.

Grenachen alkuperänä pidetään kaiken todennäköisyyden mukaan Koillis-Espanjaa, niin myös rypäleiden espanjalaisia nimiä käytetään myös virallisina niminä: Garnacha Tinta, Garnacha Roja, Garnacha Blanca sekä Garnacha Peluda. Grenache viljely keskittyy kuuman ja kuivan läntisen Välimeren rannikkoseudulle. Aikoinaan tumma Grenache oli globaalisti viljellyin tumma lajike, mutta kuumassa keinokastellussa kasvuympäristössä se ei ole kilpailukykyinen kansainvälisten lajikkeiden kanssa. Köynnös vaatii pitkän kasvukauden ja kestää hyvin kuivuutta myrskyjä. Grenache-lajikkeita pidetään arvostettuina, ainakin paikallisesti Luoteis-Välimeren rannikkoalueilla.

Geneettisesti nämä neljä Grenache-muunnosta ovat toisiaan lähellä toisiaan, eivätkä ole itsestään selvästi i eri lajikkeita. Grenache on vanha lajike, josta on mainintoja 1500-luvulta. Italian Sardiniasta Grenache paikallisesta nimestä löytyy ensimaininta 1500-luvun puolivälistä. Espanjasta lajike matkusti 1700-luvulla eteläiseen Ranskaan ja myöhemmin Uuteen maailmaan.

Grenachelle ei ole löydetty luonnollisia perhesuhteita eikä tämän suhteellisen vanhan lajikkeen vanhempia ole pystytty identifioimaan. Luonnollista jälkikasvua ei ole tiedossa, mutta ihminen on laajasti hyödyntänyt jalostuksessa tätä kuumaan ja kuivaan ilmastoon sopeutuvaa lajiketta. Nautiskelija lähtee vallitsevasta perusoletuksesta, että lajike on espanjalainen. Italialaiset ovat tosin yrittäneet omia kevyin etymologisin perustein Grenachea omaksi lajikkeekseen. Tämän voi panna maaotteluhengen piikkiin, eikä Vernacchia-lajikkeen ole osoitettu olevan Grenachea. Tieteellisen nyrkkisäännön mukaisesta alueella, jolla lajikkeella on suurin geneettinen variaatio, on myös lajikkeen todennäköisin syntypaikka. Suurinta variaatio Grenache on juuri Espanjassa. Grenachen kohdalla on myös pystytty todistamaan, että lajike on ole kesytetty villiviiniköynnöksestä

Pensasmuotoiseksi leikkaaminen edellytys konsentroituneiden laatu- ja huippuviinien tuotannolle kuumassa ja kuivassa ilmastossa, myös Grenachen kohdalla. Nykymaailmassa pensaiksi leikkaaminen ei ole enää työvoimavaltaisuuden ja tarhatöiden vaikean koneellistamisen vuoksi realistinen vaihtoehto. Toinen espanjalainen kuuman ja kuivan kasvuympäristön Tempranillo-lajike on kokenut saman viinien konsentraation ja hienovaraisen maaperävetoisuuden heikkenemisen kohtalon, kun köynnökset on sidottu moderneilla koneellistamiseen ja tehotuotantoon soveltuvilla menetelmillä.

Garnachan positiivista imagoa on hyödynnetty myös harhaanjohtavissa rypäleiden nimeämissä. Suomalaiset viininystävät lienevät huomanneet monesti espanjalaisissa punaviineissä lajikkeeksi monesti ilmoitetun Garnacha Tintoreran, joka virallisesti nimeltään on Alicante (Henri) Bouschet. Tässä tummamaltoisessa ihmisen risteytyksessä Grenache on toinen vanhemmista. Lajike on aavikko-oloissa suosittu värjääjän eli viineille syvän värin antajana ja siten peruskuluttajille viiniksi voimakkaaksi assosioivana.

Toinen lajikkeen suosiota pelastanut muoti-ilmiö oli ensimmäisistä digitaalisista kännyköistä käytetty lyhenne GSM, josta Etelä-Rhonen tumman sekoitteen päärypäleistä pystyttiin johtamaan rypäleet Grenache, Syrah ja Mourvedre. Tässäkin korostuu Grenache sekoiteviinin luonne. Lajikeviinit ovat tosin yleistyneen kolmannella vuosituhannen uusilla viljely- ja valmistustekniikoilla pystyvään tuottajaan myös matalahappoisesta ja korkean alkoholipitoisuuden Grenache lajikeviinejä. Mikäli Grenachen kanssa on sekoitettu kuuman ilmaston työhevosta Carignania, on Nautiskelijan rypäleluokitus silloin Midin tumma sekoite. Tässä siis laadullisesti ongelmallinen ja Etelä-Rhonen parhaimmilla alueilla kielletty Carignan on laadullinen ongelmatapaus. Riojan tummaan sekoitteeseen Garnacha kuuluu myös, tosin oletusarvoisesti statistin osassa.

Vaaleiden Grenache Blancin ja Grenache Gris'n kohdalla pelkistetty luokittelu on vaikeampaa. Nautiskelijan Rhonen vaaleaan sekoitteeseen kuuluu Grenache Blanc, mutta ei muualla suosittu Blancia täydentävä Grenache Gris. Grenache Blanc-lajikeviinit ovat saaneet myös jonkinasteista kuriositeettiluonteista suosiota. Kun valkoviiniin on käytetty sekä Grenache Blancia ja Grenache Gris'tä, on Nautiskelijan rypälekuvaus pääsääntöisesti Midin vaalea sekoite. Yleensä Roussillonin väkevissä viineissä (Vin Doux Naturel, VDN) hyödynnetään sekä tumma että vaaleita lajikkeita. Tällöin rypäleen nimeksi tulee Nautiskelijalla pelkkä Muu. Nautiskelijalla pelkkä Grenache (ilman lisämääreitä) tarkoittaa Grenache Noiria. Lisämääreellä sitten yksilöidään lajike yksiselitteisesti.

Lisää Grenachen neljästä muunnoksesta ja virallisesti eri lajikkeesta oman tarkennetun (ranskankielisen) nimen kohdalla: Grenache Noir,
Grenache Poilu alias Lledober Pelut tai espanjalaisittain Garnacha Peluda, Grenache Gris alias Garnacha Roja sekä
Grenache Blanc alias Garnacha Blanca.

Grenache viinien pelkistetty laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ
tummassa Grenache Noirissa korkeimmillaan.

Sivu tehty 21.10.2021.