Tumma Tempranillo on Espanjan laadukkain ja kansainväliset mitat täyttävää kotoperäinen lajike. Iberian niemimaalla on hurja joukko synonyymejä, joista suomalaisille tutuimpia lienevät CENCIBEL, TINTA MADRID, TINTA DEL PAIS, TINTA DE TORO, ULL DE LLEBRE sekä Portugalissa ARAGONEZ sekä etenkin TINTA RORIZ. Lajike on yksinään ja sopii myös hyvin sekoitteisiin rypälemaailman toisen tanniinipaukun Cabernet Sauvignonin tapaan. Sekoiteviineissä Tempranilloa pehmennetään ja kehitystä joudutetaan lisäämällä kohtuutanniinisia ja hedelmäisempiä lajikkeita. lajike sopii hyvin selvää lisäarvoa tuottavaan tammitukseen mutta tuottaa Cabernet Sauvignon tapaan myös suhteellisen nuorena juotavia hedelmäisiä viinejä. Uudessa maailmassa lajikkeen kokeilijoita riittää, mutta käytännössä lajikkeen viljely keskittyy Iberian niemimaalle ja lisäksi Argentiinassa on laajempaa viljelyä. Rypäleen kiitettävä laatupotentiaali realisoituu Espanjan pohjoisosissa nimekkäimpinä alueina Rioja ja Ribera del Duero. Portviineissä Tempranillo alias Tinta Roriz on yksi kuudesta suositellusta lajikkeesta.

Ensimmäiset luotettavat kirjallisuusmaininnat Tempranillosta ovat 1800-luvun alusta La Riojan ja Navarran lääneistä. Tosin epämääräisempiä ja todentamattomia mainintoja lajikkeesta on jo keskiajan lopulta. Argentiinan Tempranillo saapui 1600-luvulla. Siellä on kuitenkin yllättäen geneettistä läheisyyttä paikallisen Griolla Grande-lajikkeen kanssa. Italiassa DNA-analyyseillä on pystytty selvittämään, että Toscanassa ja Basilicatassa lajiketta on viljelty satoja vuosia, mutta kuitenkin harhaanjohtavilla nimillä’ Malvasia Nera sekä Malvasia Nera di Lecce. Espanjassa on puolestaan tilastollisesti päätelty, että Tempranillolla ja Ribera del Dueron Albillo Mayor-lajikkeella on vanhempi-lapsi suhde. Robinson-Harding-Vouillamozin (2012) lähtevät siitä, että lajikkeen todennäköinen kotipaikka on Riojan ja naapurin Navarran alue. Espanjan vanhojen Tempranillo-köynnösten geneettinen analyysi on paljastanut vähän geneettistä vaihtelua, joten köynnösten on pitänyt lisätä suhteellisen pienestä määrästä alkuperäisiä kasveja ja vielä suhteellisen nopeasti. Tämän perusteella Tempranillo ei ole ollut Espanjassa historiallisesti laajalle levinnyt lajike vaan se on tapahtunut enintään viimeisen parin vuosisadan aikana.

Jostava rypäle identiteetin ja kasvuympäriston ominaisuudet säilyttäen

Tempranillo ei vielä 1900-luvulla mainittavasti matkannut Iberian niemimaan ulkopuolelle. Kolmannella vuosituhannella kiinnostu rypäleeseen on lisääntynyt myös Uudessa maailmassa viinien korkean laadun ja positiivisen imagon ansiosta. Luonnollisesti lajikkeen hyvä sopeutuvuus kuumaan ilmastoon helpottaa suosion kasvua. Espanjan viljelyaloilla päästään lähelle kärkeä globaalissa viljelyalalistauksessa. Lajikkeen suosiota lisää, myös vuoristo-olosuhteissa, köynnöksen riittävän myöhäinen silmikoiminen sekä riittävän aikainen rypäleiden kypsyminen. Maailmanmainetta rypäle on niittänyt Riojan päärypäleenä. Siellä myös puhtaat lajikeviinit ovat yleistyneet. Kansainvälinen imagollinen kärkipaikan rypäleelle valtasivat 1900-luvun lopulla Kastilia-Leonin hedelmäiset ja tammimaisen pyöreät Ribera del Dueron punaviinit.

Rypäleenä Tempranillo on paksukuorinen ja siten siitä valmistetut viinit voimakkaan tanniinisia, kuitenkin Cabernet Sauvignonia niukemmin. Luontaisesti rypäleen happopitoisuus ei ole korkea, mutta viineissä korostuu kuitenkin katkeroaineiden voimistama hapokkuus monesti selvän kirpeänä. Viinien hapokas on Espanjassa yleistä. Viinin väri ei ole yleensä syvä. Tempranillon kanssa on sekoitettu monesti aromaattisempia ja nuorena juotavuutta helpottavia rypäleitä, etenkin Riojassa. Ribera del Dueron viinit ovat yleensä puhtaita lajikeviinejä. Tanniinien vuoksi Tempranillo-viinit säilyvät hyvin ja tammikypsytys on olennainen aromien antajana sekä laatuviineissä lisäarvon antaja. Laadukkaimmat viinit ovat säilyneet erittäin pitkä, tosin kolmannella vuosituhannella arvostettaan enemmän nuoruuden hedelmäisenä ja nuoruun aromikkaana juotavuutta vanhan viinin vaativien aromien asemesta.

Viinin aromeja ovat yleensä kypsät puutarhamarjat, kuten mansikka, vadelma ja boysenmarja sekä kirpeämpinä versioina erilaiset kirsikat. Edullisissa viineissä marjan aromit jäävät yleensä selvästi (kirpeiden) metsämarjojen puolelle. Espanjalaisissa viineissä on perinteisesti käytetty (reilusti paahdettua) amerikkalaista tammea, jonka seurauksena aromeja voivat olla pinja, hiiltynyt puu, savu, kaakao ja suklaa, tai uusien tynnyreiden toffee ja vanilja. Mausteet ovat lisäksi viinien perusaromeja. Ranskalaisen tammen käyttö on yleistymässä, minkä pitäisi lisätä hienostuneisuutta (tosin tavaran kustannuksella). Pullokypsytyksen aromeja voivat olla tupakka, sikari sekä kuivatut sekahedelmät eläimellisten ja nahkamaisten aromien ohella. Katkeroainemainen yrttimäisyys pitäisi olla yleensä selvää. Espanjalaisten viinien perinteinen, helpostikin erotettava, tunnuspiirre on yleensä soramainen maanläheisyys (amerikkalaisen tammen avittamana).

Köynnös silmikoi suhteellisen myöhään ja rypäleet myös kypsyvät suhteellisen aikaisin, joten kasvukauden pitää olla erittäin lämmin. Rypäleen suosiota Espanjassa on auttanut köynnösten hyvä kuivuuden kestävyys sekä talvella hyvä kylmän kestävyys mannerilmaston kasvukauden mukaisesti. Haluttaessa köynnökset saadaan runsassatoisiksi. Huippuhinnoilla Tempranillo-viinit eivät kilpaile, vaan niillä on suhteellisen suuri hintajousto. Rypäle sopeutuu hyvin eri tyyppisiin viineihin mutta säilyttää myös selvät omat ja kasvuympäristön ominaispiirteet. Huippuviineiltä vaadittuun tammikypsytykseen rypäle sopii erinomaisesti, mutta viinit toimivat myös ilman tammitustusta tai niukalla tammituksella. Lajiketta voidaan hyvin sekoittaa Porvoon tummien lajikkeiden ja etenkin Cabernet Sauvignonin kanssa Espanjan paikallisten rypäleiden ohella. Lajike on näyttänyt joustavuutensa sekoitteissa.

Tempranillon viljelyala oli vuonna 2008 Espanjassa hulppeat 206 998 hehtaaria, minkä perusteella se on Espanjan viljellyin tumma lajike sekä toiseksi viljellyin lajike vaalean Airen-lajikkeen jälkeen. Ainoastaan Luoteis-Espanjan Asturiassa ei viljellä Tempranilloa ja naapuriläänissä Galiciassa vain marginaalisesti samoin kuin Etelän Andalusiassa. Muualla Espanjassa Tempranillo on suosittu ja yleensä vallitseva tumma lajike. Naapurimaa Portugalissa espanjalaisia lajikkeita ei ole arvostettu vaan siellä on luotettu kotoperäisiin lajikkeen. Portugalissa Tempranillo muodostaa kuitenkin poikkeuksen sääntöön. Vuonna 2010 Portugalin Tinta Roriz kattoivat lähes 17 000 hehtaaria, jossa kuudessa vuodessa oli kasvua 4000 hehtaaria. Tinta Roriz oli Douron toiseksi viljellyin lajike sekä suosittu Dãossa sekä Alentejossa. Alentejossa lajike tuottaa yleensä laadukkaampia viinejä kuin Portugalin oma ja arvostettu Touriga Nacional.

Argentiina Tempranilla-viljelmät kattoivat vuonna 2009 6568 hehtaaria keskittyen Mendozaan. Argentiinassa lajikkeen on kasvussa ja siellä on alettu panostaa laatupainotteiseen tuotantoon aiemman volyymipainotteisen tuotannon asemesta. Naapurimaa Chile ei ole kuitenkaan lämmennyt Tempranillolla. Vuonna 2009 maan Tempranillo-tarhat kattoivat vaatimattomat 10 hehtaaria. Meksikossa lajikkeella on jonkinasteista arvostusta ja viljelyä.

Yhdysvalloissa lajike on levinnyt kuuman kasvuympäristön osavaltioihin. Kalifornian viljelmät olivat vuonna 2010 387 hehtaaria pääosin kuumassa Central Valleyssa. Kaliforniassa Tempranillo viihtyy samoilla alueilla kuin Zinfandel ja vanhoilla tarhoilla niitä on jo istutusvaiheessa sekoitettu. Washingtonin osavaltion viljelmät kattoivat vuonna 2011 38 hehtaaria. Myös Oregonissa on hieman viljelyä sekä kuumassa Texasissa 30 hehtaaria viljelmiä ja myös 300 viininvalmistajaa hyödyntää Tempranillo-rypäleitä. Texasissa kuivankestävyys sekä talvella hyvä kylmänkestävyys on etu. Myös Kanadan puolella Brittiläisessä Kolumbiassa on hieman lajikkeen viljelyä.

Australiassa lajiketta arvostetaan vaihtoehtona kansainvälisille lajikkeille. Vuonna 2008 Australian viljelmät olivat 385 hehtaaria ja kasvussa jakaantuen sekä sisämaan keinokastelualueille että Rannikon laatupainotteisempia viinejä tuottaville alueille. Uuden-Seelannin Pohjois-Saaren lämpimässä/kuumassa Hawkes Bayssa lajikkeella hieman pienoista viljelyä. Todennäköisesti kuuman ilmaston Tempranillo-viljelmien kasvu jatkuu aikaisempaa selvempänä.

Tempranillo Blanco

Vuonna 1988 Rioja Bajan tarhalta löydettiin Tempranillosta vaaleakuorinen muunnosta. Valtion Riojan tutkimuslaitos (CIDA) tutki mutaatio useita vuosia ja istutti vuonna 1995 yhden hehtaarin kokeilutarhan. Vuonna 2004 vaalea Tempranillo sallittiin Riojan valkoviineissä. Vaalea variaatio on geneettisesti identtinen tumman rypäleen kanssa. Vaalea muunnoksella ja tumman rypäleen kasvusykliä myöhäisellä silmikoinnilla ja suhteellisen aikaisella rypäleiden kypsymisellä. Samalla on periytynyt myös tumman lajikkeen mukainen tautiherkkyys. Viljelijät odottavat vaalean muunnoksen sopivan täydentämään hapokasta ja suhteellisen niukka-aromista Viuraa alias Macabeoa. 2020-luvulla voi olla kuluttajille myynnissä satunnaisia vaalean muunnoksen valkoviinisekoitteita. Vaalea lajikkeen laatupotentiaali ei kuitenkaan yllä tumman lajikkeen kiitettävälle tasolle. Riojan valkoviinien laatutaso on ongelmallinen ja tuotanto alle kymmenys Riojan viinien kokonaistuotannosta.

Toron alueelta on puolestaan löydetty Tempranillosta harmaa tai ranskalaisittain gris-variaatio tutkimusnimellä Tempranillo Royo. Sen ehdotettuja nimiä ovat Tempranillo Gris tai Tempranillo de Toro Gris. Tämänkin vaalean muunnoksen viinien laatupotentiaali on todennäköisesti hyvän tasoinen.

Nautiskelijalla Tempranillo sisältyy Espanjan tummaan sekoitteeseen sekä Riojan tummaan sekoitteeseen. Riojassa lajikeviinit ovat yleistyneet mutta yleensä viinit ovat sekoitteita, tosin Tempranillon dominoivia, joten Riojan viinejä voi lähestyä myös Tempranillo-viineinä. Sitä sekoitetaan sekä kansainvälisten että paikallisten rypäleiden kanssa. Toisessa Iberian niemimaan maassa Portugalissa lajiketta on viljelty myös, ja se voi sisältyä Portugalin tummaan sekä etenkin Portviinisekoitteeseen.

Lajikkeen vakiintuneena kansainvälisenä nimenä on arvostettu Tempranillo, tosin Espanjan paikallisten viinien ”ainutlaatuisuutta” ja muista alueista poikkeavuutta on markkinoitu varsinaisen lajikkeen kätkevillä synonyymeillä. Tempranillon synonyymejä ovat Aragon, Aragones, Aragonez, Arauxa, Boton de Gallo, Cencibel, Chinchillana, Escobera, Garnacho Foño, Grenache de Logrono, Jacibiera, Jacivera, Negra, Negra de Mesa, Piñuela, Santo Stefano, Tempranilla, Tempranillo de Rioja, Tinta de Nava, Tinta del Pais, Tinta deToro, Tinta Madrid, Tinta Roriz, Tinto Aragonez,Tinto de Madrid,Tinto del Pais,Tinto Fino, Ull de Llebre, Valdepeñas, Verdiell sekä Vid de Aranda.

Nautiskelijan viiniarvioiden tietokannasta löytyvät arvoviiniluokituksen lajikeviinit (Kesällä 2016 nelisenkymmentä kappaletta) sekä
Edeltävän neljän vuoden aikana arvioidut lajikeviinit.br> Vaikka Tempranillolla on huippuviinin laatupotentiaali, eivät kaikki eivätkäetenkään halvimmat viinit anna kuuta taivaalta, joten kannattaa tarkistaa myös tietokannan arvioiden pahnanpohjimmaiset.
Lisäksi kannattaa tutkia Tempranillon dominoimat Riojan tumman sekoitteen viinien arviot.

Viinien laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ.

Sivu päivitetty 12.7.2016