Kuumassa ilmastossa muinaisilla konsteilla laatuviinien valmistaminen oli enemmän kuin haasteellista, joten myöskään Midin (Languedoc-Roussillon ja lisäksi yleensä Provence) alueen vaaleat lajikkeet mm. Bourboulenc, Clairette, Grenache Blanc, Macabeo, Mauzac, Terret Blanc ja Ugni Blanc alias Trebbiano eivät ole viinien laadulla luoneet mainetta. Rypäleiden pääominaisuus ja viljelykriteeri on ollut hapokkuuden ja raikkauden saaminen viiniin asti kuumassa ilmastossa. Nykyisin sekoitteeseen saattaa kuulua, ja etenkin vientiviineissä kuuluu, myös kansainvälisiä lajikkeita. Moderneilla valmistustekniikoilla hapokkuutta ja hedelmäisyyttä saadaan pulloon saakka. Laatuongelmia aiheuttavat rypäleiden vähäiset ominaisaromit, mutta niitä saadaan puolestaan moderneilla hiivakannoilla tehtyä mahdollisimman nuorena juotaviin viineihin. Käytetty rypälesekoite ja etenkin dominoiva lajike määrittää kuitenkin merkittävästi viinin ominaispiirteet.

Laadukkaimpia ovat olleet yleensä Rhoneen yhdistettävät Marsanne ja Roussanne sekä nykyisin myös Viognier. Midin perinteisemmät laatulajikkeet ovat siis lähes samoja kuin Rhonen vaaleassa sekoiteessa. Hieman liisterimäisiä ominaisaromeja sisältävä Marsanne antaa potkua sekoitteeseen ja toimii hyvin myös kansainvälisen Chardonnayn kanssa. Etenkin Provencessa viljellään ranskalaisittain Rollea tai italialaisittain Vermentinoa. Nautiskelijan Rhonen vaalea sekoite voi sisältää vain perinteisiä paikallisia lajikkeita. Jos rypälecocktail sisältää perinteisten lajikkeiden lisäksi kansainvälisiä lajikkeita, on Nautiskelijan rypäleluokitus automaattisesti Midin vaalea sekoite.

Aromaattisten kansainvälisten täydennerypäleiden lisääminen, ja etenkin Sauvignon Blancin, antaa suhteellisen pieninäkin pitoisuuksina selviä ominaisaromeja. Chardonnay korostaa pyöreyttä ja hedelmäisyyttä. Käytännössä viinien laatu riippuu kansainvälisten lajikkeiden pitoisuuksista, koska perinteiset lajikkeet ovat olleet suhteellisen neutraaleja. Paikallisista lajikkeista valmistetuissa viineissä korostuu yleensä maanläheisyys, eikä välttämättä tyylikkäänä. Hedelmän aromeista on yleensä löydettävissä omenoita sekä nykyisin lisääntyvästi sitruksia. Lisäksi yrttimäiset ja mausteiset aromit ovat yleisiä. Hedelmäisyys ja potku ovat yleensä ongelmallisia ja viinit onkin suunniteltu (mahdollisimman) nuorena juotaviksi, etenkin herkän hapettumisen vuoksi. Siemenmäinen supistavuus antaa monesti tavaran tuntua. Laadukkaimmat lajikkeet kestävät tammea, jolla saadaan potkua viiniin.

Nautiskelijalla Midin vaalea sekoite on kokoomanimitys ja rypälecocktail vaikuttaa siis ratkaisevasti viinin laatuun. Yleensä Rhonea lähestyttäessä laadukkaampien perinteisten lajikkeiden osuus lisääntyy. Tummat lajikkeet toimivat kuumassa Midissä kuitenkin huomattavasti paremmin. Historiallisesti ranskalaiset ovatkin hakeneet hedelmäisyyttä ja hapokkuutta perinteisesti tummista lajikkeista roseiden muodossa.

Nautiskelijan arvioimat Midin vaalea sekoitteen viinit.

Viinien laatupotentiaali    HYVÄ   mutta lopullinen rypälecocktail on ratkaisevin laatutekijä, luonnollisesti kasvuympäristön ohella.

Sivu päivitetty 13.6.2016.