Portviinin olemukseen kuuluu lajikkeiden sekoittaminen. Portugalin viininvalmistustyylin mukaisesti lajikkeista ei ole pulaa. Portviini ei voi olla kuivaa, koska määritelmällisesti rypälemehun käyminen pitää keskeyttää etanolin lisäyksellä. Sokeri ja lisätty etanoli antavat omat miedoista viineistä poikkeavat ominaispiirteensä. Portviinin viisi laadukkainta tummaa lajiketta (top cinco) ovat (aakkosjärjestyksessä) Tinta Barroca, Tinta Roriz tai kansainvälisesti Tempranillo, Tinto Cão, Touriga Franca alias Touriga Francesa sekä Touriga Nacional. Lisäksi neljä muuta suositeltua tummaa lajiketta ovat Bastardo, Mourisco Tinto, Tinta Amarela (Trincadeira), Tinta Barroca ja Tinta Francisca. Portviinialueella on kuitenkin vanhan lajikkeita huomioimattoman viljelyn perusteella löydetty 89 hyväksytyn lajikkeen lisäksi viitisenkymmentä muuta lajiketta. Moderni lajikkeiden erotteleminen Douron alueella omiksi palstoikseen omaksuttiin laajemmin vasta 1980-luvulla.

Porto alias portviini on (EU:n toimesta) suojattu nimi, mutta esimerkiksi tawny ei ole. Australiassa ja Etelä-Afrikassa sekä myös muualla Uudessa Maailmassa on historiallisesti valmistettu erilaisista saatavissa olevista rypäleistä väkevöityjä viinejä. Tummia laadukkaita väkevöityjä viinejä ei tarvitse valmistaa pelkästään portviinisekoitteesta eikä niiden laadukkaimmista rypäleistä. Porton laadukkaimmat tummat lajikkeet ovat tosin historiallisesti olleet monella väkevöityjen viinien tuottajilla sekoitteissa mukana. Tammikypsytettyjen makeiden väkevöityjen viinien valmistukseen sopivat hyvin myös monet Rhonen tummat lajikkeet.

Laadukkaimmissa ja pitkäikäisimmissä porteissa pitää olla (reilusti) tanniinista ja hitaasti kehittyvää Touriga Nacionalia. Portviiniin kuuluvat reilut tanniinit, tosin nykytrendin mukaisesti yhä pehmeämpinä, jotta viinit ovat hyvin nautittavissa lyhyellä varastoinnilla.

Sekoitteissa lajikkeiden eri ominaisuuksia täydennetään jotta viinit saadaan tavoitteiden mukaisiksi. Tanniinit kuuluvat voimakkaisiin ja säilytykseen tarkoitettuihin portviineihin. Happoja pitää puolestaan olla reilusti pitkään kypsytetyissä tawnyissa. Bordeaux’n tyylisesti katkeroaineet ovat tärkeitä ja ne korostavat samalla hapokkuutta. Selvät hedelmäiset ominaisaromit eivät ole (olleet) tavoiteltuja. Hedelmien aromit ovat yleensä kirsikkavetoisia puutarhamarjoja sekä kypsiä metsämarjoja. Luumuvetoiset sekahedelmät, mausteet ja savumaisuus/tupakkaisuus ovat keskeisiä. Nykytyyli arvostaa myös suklaamaisuutta sekä kukkamaista parfyymisuutta. Kivinen, usein graniittiin assosioituva, maaperä pitäisi laadukkaimmissa viineissä olla selvää.

Huippuporttien jälkimaun pituus pitää olla (kuivien ja mietojen) viinien maailmassa poikkeuksellinen. Etanoli ja sokeri tuovat automaattisesti pyöreyttä ja tavaran tuntua, joten jotkut (ei Nautiskelija) luokittelevat (tumman) portviinin suuntuntuman oletusarvoisesti täyteläiseksi. Tawnyissa korostuvat puolestaan hapot ja tammivetoisuus pyöreyden, tanniinien ja uutoksen asemesta. Koska rypäleitä ja erilaisia kasvuympäristöjä on runsaasti ja viinit ovat vielä määritelmällisesti sekoitteita, riittää porteissa sekä tummina että, reilusti vähemmän arvostettuina, vaaleina versioina myös valmistajakohtaista tyylikirjoa.

Hyväksytyt lajikkeet

Alla lista portviineissä ja siten myös miedoissa viineissä hyväksytyistä (sanctioned) 89 lajikkeesta (Portugalin viinien tietopankin Richard Maysonin mukaan). Esimerkiksi halvoissa tawnyissa tuottajien kannattaa lisätä vaaleiden lajikkeiden määrää, jotta väri pysyy kevyenä ja tanniinit niukkoina ja nuoruuden hedelmäisyys korostuu. 1990-luvun lopulla 70 prosentissa pelloista oli lajikkeita sekaisin, myös vaaleita tummien joukossa. Monet vaaleista ja tummista kuuluvat laajan portugalilaisten kotoperäisten lajikkeiden repertuaariin eikä niitä parinkymmenen vuoden jälkeen paljoa muistella. Jo yksin tummia suositeltuja lajikkeita on 15. Näistä yhdeksästä saa säännösten mukaan valmistaa yksinomaan tai sekoittamalla portin. Suositellut lajikkeet tarkoittavat yleensä EU-viinikielellä, että ne eivät ole istutuskiellossa.

Suositellut (recommended) tummat lajikkeet
Yhteensä vähintään 60% (9 kpl):
Bastardo, Mourisco Tinto, Tinta Amarela (Trincadeira), Tinta Barroca, Tinta Francisca, Tempranillo alias Tinta Roriz, Tinto Cão, Touriga Francesa ja Touriga Naçional.

Yhteensä enintään 40 % (6 kpl):
Cornifesto, Donzelinho, Malvasia Nera, Castelão Frances alias Periquita, Rufete ja Tinta da Barca.

Sallitut (authorised) tummat lajikkeet:
Yhteensä vähintään 60% (18 kpl):
Alicante Bouschet (tummamaltoinen), Alvarelhao, Aramont, Carinhana, Carrega Tinto, Casculho, Castelã, Concieira, Gonçalo Pires, Grand Noir (tummamaltoinen), Grangeal, Mondet, Moreto, Mourisco de Semente, Nevoeira, Patorra, Petit Bouschet ja Portugues Azul.

Yhteensä enintään 40% (18 kpl):
Preto Martinho, Santarém, Sao Saul, Sevilhao, Sousão, Tinta Aguiar, Tinta da Bairrada, Tinta Carvalha, Tinta Lameira, Tinto Martins, Tinta Mesquita, Tinta Miuda de Fontes, Tinta Pereira, Tinta Pomar, Tinta Roseira, Tinta Valdosa, Tinta Varejoa ja Touriga Brasileira.

Suositellut (recommended) vaaleat lajikkeet
Yhteensä vähintään 60% (6 kpl):
Esgana Cão, Folgasão, Verdelho alias Gouveio, Malvasia Fina, Rabigato ja Viosinho.

Yhteensä enintään 40% (8 kpl):
Arinto, Boal (todennäköisesti Madeiran Bual), Sercial alias Cercial, Côdega, Malvasia Corada, Muscadet d´Alexandrie alias Moscatel Galego, Donzelinho Branco ja Samarrinho.

Sallitut (authorised) vaaleat lajikkeet:
Yhteensä vähintään 60% (12 kpl):
Alvaraça, Avesso, Borrado das Moscas, Branco Especial, Branco Sem Nome, Branco Valente, Caramela, Carrega Branco, Chasselas, Doña Branca alias Siria, Fernão Pires ja Formosa.

Yhteensä enintään 40% (12 kpl):
Jampal, Malvasia Parda, Malvasia Rei, Medock, Moscadet, Mourisco Branco, Padernão (Pedernão), Praça, Rabigato Francês, Sarigo, Touriga Branca ja Trincadeira das Pratas.


Tammi on keskeinen osa portojen eli portviinien viinien olemusta, tosin tammen ilmenemismuoto vaihtelee.. Portojen poikkeavuus huippuviininä perustuu ikääntyneisiin viineihin. Vuosikertatawnyt eli colheitat ovat perinteisesti edustaneet portugalilaisten arvostamaa tyyliä ja vuosikertaportit (Vintage) anglosaksien arvostamaa tyyliä. Colheitojen suosion on kasvu on lähtenyt kolmannen vuosituhannen alussa kiihtyvään kasvuun, joten anglosaksisille markkinoille keskittyneet laatutuottajat ovat joutuneet ostamaan tällä vuosituhannella kiihtyvästi jäljellä olevia paikallisiin ja Ranskan tawny- ja colheita-painotteisiin markkinoihin keskittyneitä tuottajia, joilla on varastoissa reilusti täynnä olevia vanhoja viinitynnyreitä. Yrityskaupoilla anglosaksisille markkinoille panostaneet tuottajat pystyvät vastaamaan pitkään tammikypsytettyjen colheitojen ja tawnyjen kasvaneeseen kysyntään. Viinien pitkän varastoinnin vuoksi oma välitön tynnyrikapasiteetin nosto ei tuo viinejä markkinoille kuin vasta kymmenen parinkymmenen vuoden kuluttua.

Nautiskelijan arvioimat laadukkaimmat portit arvoviinin luokituksella.
Kaikki portviinit eivät kuitenkaan ole ihmeellisiä ja positiivisesti poikkeavia makeiden ja välimakeiden viinien joukossa, joten kannattaa tarkistaa Nautiskelijan heikoimpien porttien arviot.
Pitkän tammitynnyrikypsytyksen ystävien kannattaa tutkia colheitojen eli vuosikertatawnyjen arvioita sekä
erikseen vuosikerrattomien tawny-porttien arvioita.


Kuivissa (Douron) punaviineissä laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ    moderneilla valmistustekniikoilla, josta siis Nautiskelijan lajikkeen potentiaalinen laatuluokitus, joka annetaan mietojen viinien laatupotentiaalin perusteella. Koska makeat viinit eivät ole olleet muodikkaita pitkään aikaan, on Dourossa alettu panostaa mietoihin punaviineihin ja jenkkivetoinen kirjoittelu on hehkuttanut monien punaviinien laatua täydelliseksi.

Tummissa portviineissä laatupotentiaali    TÄYDELLINEN.

Vaaleissa portviineissä laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ .

Sivu päivitetty 19.10.2015