| SYNONYYMEJÄ: | Chasselas Blanc myös pöytärypäleenä ja tarkemmin viininvalmistuksessa Chasselas de Moissac, Mornen Blanc, Valais (Ranska); (Weisser) Gutedel, Süssling, Silberling, Grossblättrige, Schönedel (Saksa); Fendant, Fendant Vert, Fendant Roux, Dorin, Rosmarintraube, Terravin, Perlan (Sveitsi); Moster, Wäscher; Supljanka.
|
| |
| LAATUPONTENTIAALI: | Hyvä. Kehittää nopeasti vaativia aromeja. Viinit on tarkoitettu nuorena juotavaksi eivätkä ne säily.
|
| |
| YLEISTÄ: | Chasselas on mahdollisesti vanhimpia ihmisen viljelemiä lajikkeita. Pitkään viljeltyjen lajikkeiden tapaan tarinoita lajikkeen nimestä ja levittäjistä riittää. Jancis Robinsonin mukaan jo muinaiset egyptiläiset viljelivät tätä. Lajikkeen levinneisyyttä on auttanut sen sopivuus pöytärypäleeksi. Ranskan viime vuosikymmenen lopun 4000 hehtaarin viljelyalasta (Galet’n mukaan) 3500 hehtaaria oli syötäviä rypäleitä. Viinit ovat niukkahappoisia ja sokeripitoisuus, etenkin nykylajikkeeksi, melko alhainen. Ohutkuoristen rypäleiden taudinkestävyys on hyvä ja sadot runsaita. Köynnöksen elinvoimaa pitää hillitä. Aromit vaativat kuitenkin yleensä asiantuntijan otetta.
|
Rypäleiden luontaisesti alhainen sokeripitoisuus sekä suhteellisen aikainen silmikoiminen estävät viininviljelyn äärirajoilla viljelyn. Viiniin käytetyt rypäleet edellyttävät kuitenkin viileää ilmastoa. Yleensä viineissä on rasvamaista pyöreyttä melko selvän maaperän ja yleensä maanläheisyyden lisäksi. Hedelmän aromit ovat yleensä omenalinjalla. Malolaktinen käyminen yleensä estetään. Yrttimäisyyttä ja katkeroaineita löytyy myös usein ja kukkien terälehtien parfyymisuutta. Niukempi konsentraatio ja hedelmäisyys eivät kestä tammea. Viinien tunnuspiirteenä on yleiskäyttöisyys viineihin tottuneelle. Pienoinen assosiaatio aromeista ja niukoista hapoista tulee Muscatiin.
Itäisen Ranskan viileillä alueilla on viljelty lajiketta, mutta laadukkaimmillaan se on Savoijissa (Crépy) eli Sveitsin rajan lähettyvillä. Ranskassa viininviljelyyn käytetty alalajike on Chasselas de Moissaic. Golden Chasselas ja Chasselas Doré ovat pöytärypäleitä. Alsacessa lajike oli aikaisemmin suhteellisen suosittu, mutta nykyisin jäljellä olevien köynnösten tuotokset päätyvät yleensä Edelzwickeriin tai Nautiskelijalla Alsacen sekoitteeseen. Vuonna 1969 Alsacen viljelyala oli vielä 1000 hehtaaria. Vuoteen 2002 mennessä alueen viljelyala oli romahtanut 120 hehtaariin. Vanhoista köynnöksistä valmistetaan myös lajikeviinejä ja ainakin niiden hinta on kohtuullinen. Tietokilpailuja harrastavan kannattaa muistaa, että Loiren yläjuoksun (Centre) SB-alueella viljellyt rypäleet saavat alkuperäluokituksekseen Pouilly-sur-Loiren, tosin SB ja Pouilly-Fumé takaa viljelijöille turvallisemman ja leveämmän leivän.
Arvostetuin lajike on Sveitsissä, jossa sen yleinen nimi on Fendant. Sveitsin viljelyala oli viime vuosikymmenen lopussa 5600 hehtaaria eli noin 30 prosenttia viininviljelyalasta. Viljely on painottunut Geneven järven ympäristöön. Saksan viljelyala oli 1999 1100 hehtaaria. Suhteellisen viileässä Itä-Euroopassa ja yleensä germaanisen kulttuurin vaikutuspiirissä lajike on tunnettu. Sitä viljellään myös hieman Uudessa maailmassa ja Välimeren ympäristössä. Tosin kirjallisuus ei mainitse kuinka paljon rypäleistä päätyy syötäväksi mutta epäilemättä merkittävä osa. Vuonna 1996 todistettiin geenikartoituksen avulla Müller-Thurgaun toiseksi vanhemmaksi Rieslingin ohella Chasselas vastoin aikaisemmin oletettua Silvaneria.
Tarn-et-Garonnen departementissa on oma AC-alkuperämerkintä lajikkeesta tuotetuille pöytärypäleille, ei siis viinille. Galet´n mukaan lajikkeen globaali viljelyala oli peräti 35 000 hehtaaria, mutta siinä on siis mukana pöytärypäleet.
Nautiskelijan arvioimat satunnaiset lajikeviinit. 