Arinto on suosittu nimi portugalilaisten vaaleiden lajikkeiden nimessä, joten Arinton sisältävien lajikkeiden nimissä on suuri sekaannuksen vaara. Varsinaiseen Arinto-nimeen liitetäänkin nykyisin tarkenne ARINTO DE BUCELAS -lajikkeen erittäin todennäköisen syntyalueen mukaisesti sekaannusten välttämiseksi muihin Arinto-alkuisiin lajikkeisiin. Lajikkeen toinen tunnettu nimi on PEDERNÃ Minhon (Vinho Verden) alueella. Arinto on suhteellisen vanha lajike. Ensimmäinen maininta lajikkeesta Arinto-nimellä on vuodelta 1712. Lajike ei ole käytännössä matkustanut Portugalin ulkopuolelle. Vuonna 2010 sen viljelyala oli (Portugalissa) 3175 Hehtaaria. Robinson-Harding-Vouillamoz (2012) odottaa lajikkeelle lupaavaa tulevaisuutta.

Minhossa lajikkeesta käytetty kirjallisuus mainintoja lisäävää nimitystä Pé de Perdiz, joka kääntyy nimeksi Peltopyyn Jalka (engl. Foot of the Partridge). Arinto de Bucelas –lajiketta ei pidä sekoittaa Arinto de Dão- lajikkeeseen, joka on sama kuin Malvasia Fina. Arinto Roxo on puolestaan vaalean Arinton tumma muunnos. Tummasta Tempranillosta on käytetty nimitystä Arinto Tinto, mutta Tempranillolla ja vaalealla Arintolla ei ole sukulaisuussuhdetta.

Arinto alias Arinto de Bucelas on eri lajike kuin Arinto Branco alias Loureiro, Arinto de Alcobaca alias Bical, Arinto de Colares, Arinto de Acores alias Sercial, Arinto Gordo alias Tamarez sekä eri lajike kuin Arinto do Douro alias Dorinto tai Arinto Cachudo.

Hapokas ja hyvin erilaisiin kasvuympäristöihin sopeutuva lajike esiintyy yleensä sekoitteissa, tosin myös lajikeviinejä löytyy. Bucelas-alkuperämerkintä edellyttää Arinto-pitoisuuden olevan vähintään kolme neljäsosaa. Portugalissa lajiketta viljellään viileästä ja kosteasta pohjoisosasta kuumaan ja kuivaan etelään saakka. Arinto sopii hyvin kuohuviineihin.

Rypäleen tunnuspiirteenä on voimakas ja myös kuumassa ilmastossa säilyvä hapokkuus sekä sitrusmaisuus, limettimäisyys ja vihreä omenamaisuus kukkamaisen yrttimäisyyden ohella. Kalkkipitoiseen maaperään lajike reagoi tyylikkyydellä ja hienovaraisemmalla mineraalisella sävykkyydellä. Moderneilla jäähdytetyillä käymisastioilla saadaan korostuttua hedelmävetoisia aromeja sekä yleensä hedelmäisyyttä.. Viinejä voidaan säilyttää muutama vuosi. Lajike ei ole runsassatoinen, mikä parantaa viinien konsentraatiota, vaikka köynnös on elinvoimainen. Köynnös kestää hyvin kesän kuivuutta. Lajike sopii tammitukseen.

Arinto synonyymejä ovat Arinto Cercial, Arinto d’Anadia, Arinto Galego, Arintho ja Azal Espanhol.

Vinho Verden valkoviineissä se sekoitetaan yleensä Loureiron ja/tai Trajaduran kanssa. Lajike sisältyy Nautiskelijalla kattavaan Portugalin vaaleaan sekoitteeseen.

Viinien laatupotentiaali    HYVÄ.

Sivu päivitetty 24.1.2016.