Portugali oli vuoden 1986 Euroopan Yhteisöön liittymiseensä saakka suhteellisen suljettu ulkopuolisilta kulttuurivaikuteilta. Aavikkomainen kasvuympäristö tuo rypäleille omat haasteensa. Sama pätee viineihin sekä etenkin niiden lajikkeisiin. Tosin EU:n myötä (ja tukiaisten voimalla) etenkin eteläisessä Portugalissa on lisääntyvästi alettu viljellä kansainvälisiä lajikkeita. Portugalissa lajikkeiden nimeäminen erittelymielessä ei ollut aikaisemmin arvostettua ja lisäksi paikalliset lajikkeet kukoistavat. Osuuskuntavetoinen tuotanto ei myöskään ollut laatuorientoitunutta. Maailmanmainetta saavuttaneet viinit ovat olleet portviinejä, ja yhä useammin niistä valmistetaan Dourossa mietoja viinejä, jolloin Nautiskelijalla rypäleluokitus on Portviinisekoite myös kuiville valko- ja punaviineille.

Portugalissa valmistetaan suhteellisen vähän lajikeviinejä ja sekoitteilla pyritään täydentämään tai korjaamaan kunkin lajikkeen puutteita. Nautiskelija niputtaa kirjavan joukon eri rypäleitä Portugalin tumman sekoitteen alle. Portugalissa ovat hehtaarisadot olleet suhteellisen alhaisia, joten tavara ja tanniinit korostuvat ovat korostuneet viineissä. Modernit valmistustekniikat ovat muuttaneet viinejä nuorena ja yleensä mahdollisimman nuorena juotavaksi suunnitelluiksi. Aromit ovat yleensä katkeroainemaisen metsämarjavetoisia, maanläheisiä ja maustemaisia. Monesti aromit menevät marjojen kuorien suuntaan. Tyylikkyys on monesti niukempaa ja etenkin aikaisemmin viinejä saattoi helposti kuvata rustiikki-sanalla (tyylikkyyden vastakohtana).

Modernilla tekniikalla on alettu tavoitella hedelmäisyyttä. Pohjoisosassa on huomattavasti viileämpää, joten siellä pitäisi happojen ja aromaattisuuden korostua, kun taas kuivassa ja kuumassa etelässä korostuvat paahtuneet piirteet ja pyöreys polttavuuden korostavana sekä yleensä hiekkamaisen aavikkomainen maaläheisyys.. Uusi tammi on tullut yhä suositummaksi, samoin kuin nuorena juotava tyyli aikaisemman kypsytystä vaatineen kovan tyylin asemesta.

Portugalin arvostetuin lajike on niukkasatoinen ja tanniininen Touriga Nacional. Jalostustyössä on keskitytty Touriga Nacionalin köynnösten tuottavuuden ja satomäärien luotettavuuden parantamiseen. Laadukkaammissa viineissä on usein myös Tempranilloa alias Tinta Roriz Dourossa ja Aragonez muualla. Bairradan seudun yleinen lajike on kirpeyttä viineissä korostava Baga. Etelässä yleisesti viljelty ja yleensä viinien muutaman vuoden säilytystä vaativa lajike on Castelão (Frances) tai toiselta nimeltään João de Santarém. Siitä on käytetty myös José Maria da Fonsecan rekisteröimää tavaramerkkiä Periquita, joka kääntyy ”Pikku Papukaijaksi”.

Viineihin väriä antavaa Alfrocheiro Pretoa löytyy usein. Kuumassa Estremadurassa alias Lisboassa sekä Ribatejossa alias Tejossa viljelty lajike on portugalilaisittain Tinta Miuda, joka on sama kuin Riojan Graciano tai Ranskan Morrastel. Lajikkeen viineissä korostuu sävykkyys maanläheisenä ja yleensä parfyymisena yleensä voimakkailla raikastettuna. Dãossa on yleistynyt Jaen tai espanjalaisittain Mencia Touriga Nacionalin tieltä. Dourossa viljelty Tinta Amarela tunnetaan Alentejossa nimellä Trincadeira. Siitä valmistetuissa viineissä pitäisi korostua tanniinit vihreähköinä sekä yleensä yrttimäiset aromit. Yleinen on myös Douron lajikkeisiin kuuluva laadukas sekä kuivuutta että kuumuutta kestävä Touriga Franca.

Portugalin lajikkeiden nimeämispolitiikka ollut viime aikoihin asti vakiintumatonta ja kotoperäiset lajikkeet kannattaa pitää mielessä, jos rypälekoostumus kiinnostaa. Käytännössä merkittävä osa Portugalin lajikkeista on sallittu myös Douron portviineissä ja miedoissa viineissä, joten Nautiskelijalla lajikkeet löytyvät myös Portviinisekoitteesta, joka sisältää sekä tummia että vaaleita lajikkeita.

Potentiaali riippuu huomattavasti käytetyistä rypäleistä sekä hintapaineiden edellyttämistä rypäleiden volyymikäsittelyiden asteesta. Nautiskelijan luokitus on Portugalin tumman sekoitteen viinien laatupotentiaalille on erittäin hyvä. Laatupainotteisten tuottajien pitäisi yltää hyvälle tasolle, jos modernin viinin valmistustekniikka ja periaatteet ovat käytössä. Laatuhajonta on kuitenkin suuri. Kansainvälisillä lajikkeilla tavoitellaan lisälaatua muodikkuuden ohella.. Viinit ovat usein muutaman vuoden ja pitempäänkin säilytettävissä mutta vanhan ajan pitkää säilytystä ja pitkää tynnyrikypsytystä edellyttäviä viinejä ei enää käytännössä valmisteta.

Suurin osa Portugalin sekoitteeseen rypäleistä on rajoittunut Iberian niemimaalle ja Espanjan puolelle lähinnä Portugalin rajalääneihin. Muutama, mutta Portugalin suuren rypälekirjon huomioiden suhteellisen harva on matkannut maailmalle. Merkittävin maailmanmatkaaja on epäilemättä porttirypäle Touriga Nacional.

Nautiskelijan arvioimia Portugalin tummia sekoiteviinejä laadukkaimmasta heikompaan ja heikoimmasta laadukkaampiin.

Viinien laatupotentiaali     ERITTÄIN HYVÄ .

Sivu päivitetty 22.11.2015