Vaalea, italialaisittain kirjoitettuna, TREBBIANO TOSCANO tai ranskalaisittain ilmaistuna UGNI BLANC on kaiken todennäköisyyden mukaan maailman viljellyin rypäle. Trebbiano Toscanoa voi pitää odotusarvoisena rypäleenä italialaisittain ilmaistuna Trebbiano-ryhmän viineille, jotka tuskin kenellekään viininystävälle ovat tuntemattomia. Suurisatoisena voimakkaan hapokkaita viinejä tuottavana lajikkeena rypäleen maailmanvalloitus alkoi kuitenkin ranskankielisellä nimellä Ugni Blanc. Ranskaan tämän vanhan rypälelajikkeen oletetaan saapuneen jo 1300-luvulla roomalaisenkatolisen kirkon valtakamppailun sivutuotteena kun Rooman lisäksi Etelä-Rhonen Avignoniin majoittui kilpaileva pontifeksin (Rooman piispan), apostoli Pietarin tai peräti Jeesuksen sijainen maan päällä. Joka tapauksessa yleisnimellä Trebbiano rypäle on erittäin vanha lajike, josta ensimmäinen identifioitava kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1303. Tosin vuonna 1303 nykyisen Emilia-Romagnan alueen agronomi Pietro de Crescenzi nimeämän Tribiana-rypäleen todellista lajiketta tai sen katoamista on mahdoton todentaa. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin juuri Trebbiano Toscano alias Ugni Blanc. Tätä tukee DNA-tekniikalla selvinnyt yllättävä sukulaisuus alueen toisen vanhan lajikkeen Garganegan kanssa.

Nimensä mukaisesti Trebbiano Toscano on ollut erittäin pitkään tunnettu Toscanassa. Vuonna 1600 Soderini toteaa Toscanan maatalouskirjassaan viljellyimpien lajikkeiden olevan Trebbiano ja Malvasia. Hänen mainitsemansa lajike on todennäköisesti juuri Trebbiano Toscano. Rypäleen syntysija on ollut kuitenkin erittäin todennäköisesti ollut pohjoisempi Emilia-Romagnan alue. Etelä-Rhonen alueelle ja Provenceen lajikkeen oletetaan päätyneen 1300-luvulla. Provencesta rypäleen matka jatkui vuosisatojen aikana yhä lännemmäksi kunnes se lopulta löysi kukoistuspaikkanssa Bordeaux’n pohjoispuolisella konjakkialueella. Ranskalainen nimi rypäleelle oli ensin "uniers". Rypäleen ranskalaisen nimen kantasanana on Provencen murteen "uni", joka tarkoittaa varhaista rypälettä. Uni on puolestaan tullut kreikankielen jaloa alkuperää tarkoittavasta eugenia-sanasta. Tämä selittänee myöhään kypsän rypäleen ristiriitaista arkikielen nimeä.

Kolmannen vuosituhannen DNA-tekniikalla paljastui yllättävä lapsi-vanhempi-sukulaisuus Emilia-Romagnan ja Veneton alueen toisen vanhan lajikkeen Garganegan kanssa. Tämä verifioi Trebbiano Toscanon italialaisen alkuperän. Soave-rypäle Garganegalla on vanhempi-lapsi-suhde seuraaville lajikkeille: Albana, Catarratto Bianco, Malvasia Bianca di Candia, Dorona di Venezia, Marzemina Bianca, Montonico Bianco, Mostosa ja Susumaniello. Täten Trebbiano Toscano on joko näiden rypäleiden isovanhempi tai sisarpuoli.

Suurisatoisen ja taudinkestävän Trebbiano Toscanon apuun on turvauduttua monissa, ainakin jonkinlaiseen viljelyyn päätyneissä lajikkeissa, joissa nimekkäin on kylmän ilmaston hybridi Vidal, jollei kanadalaiset ovat saaneet jääviinien avulla myös hieman laatumainetta. Trebbiano Toscano on seuraavien vähän tunnettujen risteytysten vanhempi. Chenel, Polignan, Fubiano, Manzoni Rosa ja Nouvelle.

Satoisa ja taudinkestävä katkeroainemaisen kirpeitä viinejä tuottava lajike

Miedot lajikeviinit on odotusarvoisesti juotava (mahdollisimman) nuorina. Viinit eivät säily muuten kuin tislattuna ja silloin tammikypsytys tuo selvää lisäarvoa. Makeat viinit säilyvät kohtalaisesti, mutta yleensä niissäkin on mukana laadukkaampia lajikkeita. Edullisien hinnan avulla myytävissä tankkikäytetyissä kuohuviineissä Trebbiano Toscano on luotettava, tosin ei välttämättä kaikkein edullisin, työjuhta.

Hapokkaita viinejä myös kuumassa ilmastossa tuottavana lajikkeena Ugni Blanc oli kuumassa Uudessa maailmassa suhteellisen suosittu lajike. Ranskalaiset arvostavat lajiketta tislerypäleenä, etenkin Cognacin mutta myös Armagnacin alueella, toisen hapokkaan lajikkeen Colombardin kanssa. Konjakkialue on myös viljelyn pohjoisraja, jossa rypäleen on vaikea kypsyä mietoihin viineihin käytettäväksi lajikkeeksi. Viileässä ilmastossa viljelyn estää rypäleiden myöhäinen kypsyminen. Sitä viljellään myös Midissä ja muualla eteläisessä Ranskassa. Se on sallittu, tosin harvinainen myös Bordeaux’n massa-alkuperämerkinnöissä (kuten Bordeaux AC). Nautiskelijalla lajike sisältyy Midin vaaleaan sekoitteeseen.

Rypäleet ovat suhteellisen pienikokoisina taudinkestäviä. Köynnökset ovat lisäksi elinvoimaisia ja suurisatoisia eli myös viljelijöille aikaisemmin kannattavia. Viinissä on tyypillistä reilu hapokkuus. Valtaosa Ranskan Ugni Blancista meneekin tisleiden valmistukseen. Tosin tisleiden kysynnän vakaasti vähentyessä rypälettä on myös lisääntyvästi tarjolla viininä, mistä tulee Nautiskelijan nimitys Konjakkisekoite. Italiassa sen vahvinta aluetta on Keski-Italia. Se on yleensä määrällisesti tärkein Keski-Italian vaalean sekoitteen lajike. Tämä suhteellisen neutraaleja viinejä tuottava lajike sopii perinteiseen italialaiseen makuun, jossa hapokkuus ja katkeroaineet ovat olleet arvostettuja päinvastoin kuin aromikkuus ja hedelmäisyys. Viinien suuntuntuma on kepeä/keskitäyteläinen. Jälkimaussa on usein pienoista maanläheisyyttä ja yrttimäisyyttä. Myös Italiassa Trebbianoon sekoitetaan yhä useammin aromaattisia lajikkeita. Puhtaana lajikeviininä Trebbiano Toscano tarjoaa muiden Trebbiano-ryhmän lajikkeiden tapaan harvoin lisäarvoa.

Määrällisesti viljellyin lajike tisletuotannon avittamana

Globaaleilla tuotantomäärillä mitattuna Trebbiano Toscano alias Ugni Blanc tai Charenten paikallisella nimellä Saint Emilion on maailman suosituin rypäle. Viljelyalalla mitattuna viljellyin on todennäköisesti edelleen Espanjan Keskusylängön aavikko-olosuhteisiin sopeutunut Airen. Aireninkin päähyödyntäjä on ollut tisleteollisuus (à la Jerez). Espanjassa Trebbiano Toscanolle ei ole ollut viljelytarvetta. Lajikkeen historiallinen merkitys on suuri tisletuotannon ansiosta sekä historiallisena happojen lähteenä lämpimän/kuuman ilmaston viineissä. Italiassa puolestaan Toscano on toiseksi viljellyin vaalea lajike Sisilian marsala-rypäle Catarratto Biancon jälkeen. Nykyisin Toscanoa tai vastaavia suurisatoisia ja neutraalin hapokkaita viinejä tuottavia lajikkeita ei tarvita, koska hapot ovat kannattavampia ottaa säkistä kuin tarhoilta. Myös viininvalmistustekniikat sekä etenkin viljelytekniikat ovat kehittyneet aromikkaita lajikkeita suosiviksi.

Lajiketta eniten viljelevässä Ranskassa Ugni Blancin kukoistuskausi oli 1970-luvun lopulla konjakki ja muun rypäletisletuotannon avittamana. Rypäle on ollut työhevonen edullisen hinnan avulla myytävissä hapokkaissa ja suhteellisen neutraaleissa valkoviineissä. Monien edullisen hinnan avulla myytävissä kuohuviineissä löytyy hapokasta ja suhteellisen alhaisen etanolipitoisuuden Ugni Blancia alias Trebbiano Toscanoa. Jyrkästä viljelyalan supistumisesta huolimatta rypäleen Ranskan viljelyala oli vielä vuonna 2009 83 892 hehtaaria, joista suurin osa Charenten ja Charente Maritimen departementtien konjakkituotannossa. Sitä hyödynnetään myös mietona viininä Pays du Gers ja Cotes de Gascogne -alueviineinä.

Vuonna 2000 Trebbiano Toscanon Italian viljelyala oli 42,456 hehtaaria keskittyen Toscanaan ja naapurilääni Umbriaan. mutta myös Emilia-Romagnaan ja Venetoon. Vuonna 1990 rypäleen Italian viljelyala oli vielä 61 000 hehtaaria. Jyrkintä viljelyalan lasku on ollut Toscanassa, jossa se ei ole enää pakollinen rypäle tumman chiantin tuotannossa ja on kielletty Chianti Classicon tuotannossa. Tuottajien on kannattanut siirtyä aromikkaampiin rypäleisiin koska pelkästään edullisen hinnan avulla myytävät viinit eivät tarjoa enää riittävää elantoa.

Rypäle on tunnettu Välimeren ympäristössä. Iberian niemimaan Espanjassa rypäleelle ei ole ollut tarvetta mutta vuonna 2010 lajikkeen Portugalin viljelyala oli 390 hehtaaria keskittyen Tejoon alias Ribatejoon Talia-nimellä. Itäisessä Välimeren ympäristössä Kroatian rypäleen viljelyala Kroatiassa oli vuonna 2009 337 hehtaaria ja Bulgariassa kunnioitettavat 1,388 hehtaaria. Kreikastakin rypälettä löytyi vuonna 2007 72 hehtaarin alalta. Kreikassa riittää paikallisia hapokkaita ja neutraaleja lajikkeita paremmin kuivuttaa kestävinä.

Pohjois-Amerikan Kaliforniassa Toscanon viljelmät käsittivät vain 80 hehtaaria. Hieman viljelmiä löytyy myös Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Etelä-Amerikan suurimmat Ugni Blanc viljelmät löytyvät Argentiinasta, jonka rypäleen viljelyala oli vuonna 2008 2478 hehtaaria. Uruguay vastaavat viljelmät olivat 719 hehtaaria eli kahdeksan (8) prosenttia viinirypäleiden viljelyalasta. Vuonna 2007 Brasilian Trebbiano viljelmät käsittivät 173 hehtaaria.

Australiasta ja pääosin Riverinan keinokastealueella viljelmiä oli 220 hehtaaria. Yleensä rypäleet päätyvät edulliseen hinnan avulla myytäviin sekoitteisiin ja osittain myös tisleisiin. Etelä-Afrikassa ei innostuttu Ugni Blancista vaan siellä suosittiin toista tislerypäleittä Colombardia vastaaviin käyttöyhteyksiin. Viljelmät keskittyvät kuumille alueille. Etelä-Afrikan viljellyin lajike on hapokkaita ja suhteellisen neutraaleja viinejä halvalla puskeva Chenin Blanc. Vuonna 2008 Ugni Blancin viljelyala oli 220 hehtaaria.

Trebbianon Toscanon alias Italian ulkopuolella oletusarvoisen nimen Ugni Blancin synonyymejä ovat Portugalissa Alfrocheiro Branco, Douradinha, Padeiro Branco, Tália tai Thalia; Ranskassa Armenian, Morterille Blanche, Rossola Brandisca, Roussan sekä (konjakkialue Charenten ja Porvoon naapurin) Saint-Emilion tai Saint Emilion des Charentes; Italiassa Bianca di Poviglio, Procanico, Trebbianello ja Trebbiano Perugino sekä muissa maissa Regrat, Rogoznicka, St Emilion ja Sijaka. Tuntematon Trebbiano Toscano alias UB on tuskin missään nestemäisten rypäletuotteiden kuluttaja- ja viljelymaissa. Italiassa sen sijaan Trebbiano-nimen kanssa pitää olla varovainen, vaikka sielläkin Trebbiano Toscano on ylivoimaisesti viljellyin lajike. Muut Italian Trebbiano-alkuiset lajikenimet tarkoittavat Italiassa muita Trebbiano-ryhmän lajikkeita , joilla ei yleensä ole edes sukulaisuutta. Ranskassa lajikkeen synonyymeinä on myös käytetty harhaanjohtavia nimiä Clairette Ronde ja Clairette à Grains Ronds. Ne sekaantunut Clairette-lajikkeeseen, jonka kanssa niillä ei ole muuta yhteistä kun nimen alkuosa.

Nautiskelijan arvioimat suhteellisen vähäiset Trebbiano-ryhmän lajikeviinit yleisrypälenimellä Ugni Blanc.
Onko kyseessä Trebbiano Toscano alias oikea Ugni Blanc, pitää varmistaa muulla tavalla.

Mietojen lajikeviinien laatupotentiaali    HYVÄ.
rypäletisleissä PRIMUS INTER PARES eli (suorana käännöksenä) ensimmäinen vertaistensa joukossa.

Sivu tehty 10.11.2017.