Lajikkeena italialainen vaalea GARGANEGA saattaa kuulostaa viinikirjallisuutta seuraamattomalle oudolta lajikkeelta. (Rypäleen kirjoitusasussa kannattaa huomioida, että nimessä on kolme g-kirjainta.) Kun lajikkeen takana oleva valkoviini Soave selviää, alkaa jo tunnistusta tapahtua, tosin ei välttämättä positiivisessa mielessä. Viime vuosisadan lopulla myös Soavessa sallittiin puhtaat lajikeviinit. Italialaiset olivat aikaisemmin karsastaneet monissa nimekkäimmissä laatuviineissään yhden lajikkeen viinejä. Puhtaat Garganegasta valmistetut Soavet ovat sen jälkeen yleistyneet. Lajike yhdistetään suhteellisen kosteaan Venetoon. Tämä yhdistettynä elinvoimaiseen köynnökseen takaa että sadot ovat aitojen volyymiviinien tasoisia. Soaven on oltava vähintään 70-prosenttisesti Garganega-lajikkeesta valmistettu. Kun Garganegan joukkoon lisätään muita lajikkeita, Nautiskelijan lajikeluokitukseksi tulee Veneton vaalea sekoite.

Garganegaa voi pitää Veneton maakunnan omana vaaleana lajikkeena, tosin sitä viljellään myös lähimaakunnissa. Maailmalle eli Italian ulkopuolelle Garganega ei ole käytännössä matkustanut. Se vaatii suhteellisen viileän ja pitkän kasvukauden. Köynnös on erittäin elinvoimainen ja suurisatoinen. Lajike on erittäin vanha ja ensimmäiset maininnat siitä löytyvät Keskiajalta 1200-luvulta.

Kreikka tarjottiin aikaisemmin tämän erittäin vanhan lajikkeen, kuten monen muunkin italialaisen lajikkeen, alkuperäksi, mutta modernilla geenitekniikalla nykyisiin kreikkalaisiin lajikkeisiin ei ole löytynyt yhteyttä. Sen sijaan on pystytty todistamaan, että Garganegalla on sukulaisuussuhde moneen Veneton ja lähiympäristön lajikkeeseen, joten sen kotipaikka on Veneton ympäristö. Hedelmällisenä lajikkeena Garganega on monen italialaisen lajikkeen toinen vanhempi, tosin puoliso jäänee yleensä historian hämärään. Nimekkäämpää jälkikasvua edustavat Albana, Catarratto Bianco, Malvasia Bianca di Candia sekä etenkin Trebbiano Toscano alias Ugni Blanc monen muun lajikkeen lisäksi.

Italian rypäleviljelylaskennassa vuonna 2000 Garganegan viljelyalaksi saatiin 11637 hehtaaria. Vuonna 2008 sisilialaiset saivat Grecanico Doraton viljelyalaksi 5358 hehtaaria. Italian ääripäiden Sisilian GRECANICO DORATOn ja Veneton Garganegan identtisyys selvisivät tällä välin ja lisäksi ennakoimattomasti. Sisiliassa puolestaan riittää Venetoa enemmän Grecanicoa hyödyntäviä alkuperäluokituksia.

Italialaisten valkoviineissä arvostamaa hapokkuutta löytyy myös itse lajikkeesta sitä lisää korostavan viileän kasvuympäristön lisäksi. Tosin joissakin alueviineissä happojen niukkuus aiheuttaa selvää latteutta. Pyöreyden ja hedelmäisyyden saaminen on sitten haasteellisempaa, mutta nykyviineihin kuuluva etanolipitoisuuden nosto helpottaa asiaa. Italialaistyylisesti aromit ovat suhteellisen niukkoja päärynä- ja omenalinjalla yleensä selvällä kukkamaisuudella ja heikommissa viineissä yrttisyydellä ja siemenmäisyydellä. Perinteisesti italialaiset ovat arvostaneet karvasaineita ja selviä katkeroaineita valkoviineissä. Viineihin tulee siten monesti selvän siemenmäinen jälkimaku.

Veneton ja yleensä Pohjois-Italian maaperää assosioituu (Nautiskelijalla suomalaiseen) savipeltoon ja lehtometsän aluskasvillisuuteen helposti koivunlehtimäisillä ja vihdanlehtimäisillä piirteillä. Nautiskelijalla savimainen maaperä ei ole positiivista puhuttamalla aluskasvillisuuden, vihdanlehtien ja lietemäisyyden tuomista lisäaromeista.

Kun kunnianhimoiset tuottajat pitävät satomäärät kurissa ja ottavat tammesta lisäpotkua ja lisäsävykkyyttä, on viineissä potentiaalia erittäin hyvään laatutasoon. Yhä useammin pyöreyttä ja potkua haetaan nykyviineihin Chardonnaysta ja mahdollisesti muista Pinot Gris’n tyylistä aromaattisista lajikkeista. Soaven tyyli on muuttumassa kypsyyttä ja öljymäistä pyöreyttä korostavaan suuntaan aikaisemman ohuen ja voimakkaan kirpeän viinin asemesta. Halvoista Soave-viineistä onkin käytetty niiden happaman olemuksen pelkistävää puhekielen nimitystä ”Suovesi”.

Viileän Veneton ja siten myös Soaven, Gardan ja Bianco di Custozan viineissä vuosikertavaihtelut ovat ikävään monesti selviä. Välillä saman viinin tyyli voi olla kypsän öljymäistä pyöreyttä ja kypsien hedelmien aromien korostavaa tyyliä ja välillä kevyttä kirpeän omenaisen ja sitruunamaisen kirpeää vihreällä olemuksella.

Venetossa on myös kunnianhimoisia tuottajia, jotka pystyvät valmistamaan tammitettuna erittäin hyvän laatutason viinejä, jotka muodostavat Nautiskelijan laatuarvosanan lajikkeelle. Normaalilaatuinen viini on sen sijaan keskinkertainen ja mahdollisimman nuorena, mielellään seuraavaan satoon mennessä juotava valkkari.

Garganegan synonyymi on Sisiliassa Grecanico Dorato sekä Espanjan Kataloniassa viljelystä väistynyt Malvasia Manresa.

Puhtaita Garganega-viinejä löytyy suhteellisen vähän.
Garganega-vetoiset viinit löytyvät (Nautiskelijalla) Veneton vaalean sekoitteen alta.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ

Sivu päivitetty 2.5.2016.