Keski-Italian (ml. Toscana) valkoviinit valmistetaan nykyisin Trebbiano-vetoisella sekoitteella, jota tosin parannetaan lisääntyvästi kansainvälisillä lajikkeilla, etenkin Chardonnaylla. Aikaisemmin alueen viineihin antoi laatua Malvasia. Koska se sopii heikosti volyymejä sekä viinien mahdollisimman nuorena juotavuutta arvostavaan tuotantokulttuuriin, on se saanut väistyä sekoitteesta väistämättömillä laatuseuraamuksilla. Trebbianon ja Malvasian lisäksi sekoitteessa on etenkin Umbrian puolella Grechettoa, Verdelloa sekä Laziossa Verdicchiota sekä satunnaisesti Canaiolo Biancoa ja, yleensä Veneton vaaleaan sekoitteeseen yhdistettävää, Garganegaa muiden paikallisten erikoisuuksien lisäksi.

Italiassa happovetoinen ja neutraaliarominen ranskalaisittain Ugni Blanc alias Trebbiano on historiallisesti ollut erittäin suosittu. Italialaiset nimeävät innokkaasti eri klooneja ja myös alalajikkeita, mutta koska tämä ranskalaisten tisleissä arvostama lajike ei ole saanut (kansainvälistä) mainetta mietojen viinien laadustaan, eikä etenkään viinien säilyvyydestä, välttää Nautiskelija muistamista vaikeuttavien ja laatuviinien ystäville vähemmän merkityksellisten alalajikkeiden nimeämistä.

Italialaiset arvostavat mutkatonta ja mahdollisimman nuorena juotavaa riittävän hedelmävetoista tyyliä. Katkeroaineetkaan eivät ole haitta. Monesti viineissä on löydettävissä kohtuullista mineraalisuutta päärynä- ja omenavetoisten sekä kukanvarsimaisten aromien lisäksi.

Kansainvälisten lajikkeiden lisääntynyt käyttö parantaa laatua, tosin perinteisten ominaispiirteiden kustannuksella. Viineissä tärkeää on (italialaisittain) kohtuullinen hinta. Laatupotentiaali laadukkaimmilla rypäleillä erittäin hyvä, valtaosassa kuitenkin keskinkertainen. Pienien satojen konsentroituneisiin viineihin saa lisäpotkua tammituksella.