Vaalea Colombard yhdistetään rypäletisleisiin sekä etenkin armanjakkiin ja vähäisemmässä määrin konjakkiin. Kyseessä on alun perin Ranskan keskisen länsiosan Charenten alueen vanha lajike. Nautiskelijalla lajike kuuluu Konjakkisekoitteeseen, tosin Konjakissa se on saanut antaa tilaa hapokkaammalle ja alhaisemman etanolipitoisuuden Ugni Blancille alias Trebbiano Toscanolle. Modernilla tekniikalla melko neutraaliaromisesta ja hapokkaasta rypäleestä pystytään valmistamaan yleiskäyttöisiä, mutkattomia nuorena juotavia viinejä. Volyymilajikkeen viljelyominaisuuksia kuvaa siitä Kaliforniassa käytetty nimi West’s White Profilic nimettynä Central Valleyn viljelijän George Westin mukaan.

Lajikeviinien hennoissa aromeissa on yleensä löydettävissä sitruksia, omenoita sekä yrttimäisyyttä tai positiivisemmin ilmaistuna kukkamaisia piirteitä. Nykyhiivoilla ja modernilla valkoviineihin saadaan lisäaroja aromikkaampien täydennerypäleiden ohella. Hentojen aromien, riittävän pyöreyden ja kohtuullisten katkeroaineiden voimalla volyymiviinien resepti on valmis. Kun rypäleet kerätään riittävän kypsinä, tulee viineihin öljymäistä pyöreyttä, monesti jäännössokerin avittamana. Myös hapojen aistiminen vähenee jäännössokerilla. Colombardin etanolipitoisuus on Ugni Blancia korkeampi ja happopitoisuus puolestaan alhaisempi, joten se sopii paremmin mietojen viinien kuin tisleiden valmistukseen. Colombardin suosion mietojen viinin tuotannossa on etenkin Kaliforniassa ja myös muualla Yhdysvalloissa taannut köynnöksen suurisatoisuus. Mutkatonta viiniä saadaan tuotettua halvalla kilpailukykyiseen hintaan. Kuumassa ja kuivassa ilmastossa köynnöksen homeherkkyys ei muodostu ongelmaksi päinvastoin kuin Lounais-Ranskassa.

Colombardin toinen vanhempi on Chenin Blanc puolisonaan Gouais Blanc. Jälkimmäinen on paljastunut myös huippulaadukkaan Chardonnayn toiseksi vanhemmaksi. Chardonnay ja Colombard ovat siis sisarpuolia. Chenin Blanc ja Gouais Blanc ovat aikaisemminkin Charenten alueella jälkikasvunaan Balzac Blanc. Se oli aikanaan myös konjakkialueen lajike eli Colombardin edeltäjä. Ensimmäiset kirjallisuusmaininnat Colombardista ovat aikaväliltä 1706‒1716.

Vuonna 2009 Ranskan Colombardin viljelyala enää 7790 hehtaaria, jolla vaaleiden rypäleiden viljelysarjassa ylsi sijaluvulle seitsemän. Vuonna 1968 Ranskan lajikkeen viljelyala oli 11 892 hehtaaria ja kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1979 enää 5829 hehtaaria. 1980-luvun pohjakosketuksen jälkeen on tapahtunut suosion kasvua kun myös Lounais-Ranskassa lajiketta on hyödynnetty edullisten valkoviinien tuotannossa. Lajike on sallittu myös Porvoon edullisen hinnan avulla myytävissä perusvalkoviineissä.

Samaan aikaan kun Ranskassa Colombardin suosio oli jyrkässä laskussa, oli French Colombard Kaliforniassa suosionsa huipulla ollen Kalifornian viljellyin vaalea lajike. Lajikkeen viljely keskittyi kuumaan ja keinokastellun Central Valleyn alueelle. Se oli Kalifornian välimakeiden volyymivalkoviinien tärkeä rypäle. Vuonna Kolmannen vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopussa lajikkeen viljelyala oli 10508 hehtaaria, mikä on pieni jäänne yli 36 000 hehtaarin viljelyalasta 1980-luvulla. Sen jälkeen Kaliforniassa Colombard jäi nopeasti maailmanvalloittaja Chardonnay varjoon. 1980-luvulla Colombardin ”markkinaosuus” vaaleissa rypäleissä oli huikeat 40 prosenttia. Kaliforniaan lajike saapui 1850-luvulla, mutta Jenkeissä sen viljelyei jäänyt pelkästään sinne.

Etelä-Afrikassa Colombardin vuonna 2009 oli 11 877 hehtaaria ja Australiassa 2669 hehtaaria keskittyen kuumille ja keinokastelluille sisämaan tehoviljelmille. Etelä-Amerikassa Criolla-ryhmän lajikkeet tuottavat samantyylisiä edullisia neutraaleja ja riittävän hapokkaita viinejä ja soveltuvat hyvin myös tislaukseen. Colombardin matkustaminen sinne ei enää olisi onnistunutkaan viinikirvan maailmanvalloituksen jälkeen, kun köynnösten tuontia ei voitu enää sallia epidemian leviämisen estämiseksi.

Lajikkeen synonyymejä ovat Colombar, Colombier, Queue Tendre sekä Kaliforniassa French Colombard sekä (herjaava) West’s White Profilic. Colombard toimii parhaiten sekoiterypäleenä. Puhtaat lajikeviinit ovat edullisia ja harvinaisia. Halpisviinien lajikkeet perustuvat monesti Alkon markkinointimateriaalien tietoihin. Markkinointimateriaalien tietojen ei länsimaisten oikeuskäytäntöjen perusteella tarvitse välttämättä pitää paikkaansa eli puhekielellä ilmaistuna niiden ei tarvitse olla totta.

Nautiskelijan viiniarvioiden tietokannassa löytyy muutama lajikeviini.

Lajikeviinien laatupotentiaali optimisesti    TYYDYTTÄVÄ.

Sivu päivitetty 2.5.2016.