Vaalea Macabeo, tai etenkin Riojassa, Viura on monille espanjalaisten valkoviinien tuttu lajike, jota nykyisin mainostetaan näkyvästi myös etiketissä. Useimmiten suomalaiset tutustunevat lajikkeeseen cavasekoitteessa. Lajike on laajalle levinnyt pohjoisessa Espanjassa, jossa se on ollut arvostettu. Espanjalaisten historiallinen arvostus - tosin lajike lienee Espanjassa tunnettu vain viimeiset 150 vuotta – perustuu luontaiseen hapokkuuteen sekä rypälemehun että viinin luontaiseen hapettumisen vastustuskykyyn. Ranskan puolella Pyrenees-Orientaleksen departementissa ihastuttiin myös lajikkeeseen. Lajikkeen hyvä kuivuuden kestävyys on myös ollut tärkeä valintakriteeri. Köynnöskin on vielä sopivasti elinvoimainen.

Kuitenkin sen nykyinen kilpailuasema kansainvälisiä lajikkeita vastaan ei ole vahvimpia, sillä siltä puuttuvat selvät ominaisaromit. Potkua viineihin pitäisi hakea kalliista tammitynnyristä, mutta Macebeo-viinit myydään puolestaan kohtuullisella hinnalla. Kun Riojassa lopettiin käytännössä laadukkaamman Malvasian, sekä vielä aikaisemmin Grenache Blancin viljely, alkoivat viranomaiset estää puolestaan Viuran istutuksia, koska valkoviinien tulevaisuudennäkymät ovat heikot ja alueella kannattaa keskittyä punaviineihin.

Lajike oli ideaalinen kuumaan ilmastoon, kun tärkeintä oli pystyä tuottamaan kuumassa ilmastossa raikkaita ja suhteellisen hedelmäisiä valkoviinejä. Macabeon aromit ovat sitruuna-, omena- ja päärynälinjalla, ja lisäksi löytyy monesti kukkamaisuutta ja yrttisyyttä. Sävykkäiksi aromeja ei tosin voi sanoa eikä espanjalaisittain maanläheisyyskään ole voimakasta. Tyylikkyyttäkin pitäisi kohtuullisesti löytyä. Nykysuuntauksen mukaisesti lajiketta pyritään espanjalaisittain hinnakkaammissa, eli täällä kohtuuhintaisissa viineissä parantamaan kansainvälisillä lajikkeilla. Muutenkin lajike olisi parhaimmillaan sekoitteissa cavan tyyliin. Rypäleraaka-ainetta kyllä riittää vielä pitkään.

Lajike sopii tammitukseen ja (suhteellisen) uusissa tynnyreissä käytetty ja kypsytetty valkoviini muistuttaa yllättävän paljon tammivetoisia ja hapokkaita Chardonnay-viinejä. Espanjalaisittain arvostetaan jenkkitammen savuisia ja hiilisiä aromeja. Pienoisella varastoinnilla aromit kehittyvät pähkinän suuntaan alkuperäisen Riojan vaalean sekoitteen idean mukaisesti, koska aikaisemmin valkoviineihin kuului nykymittapuun mukaan pitkä tammikypsytys. Macabeo antoi hapot ja säilyvyyden sekä Malvasia ja Grenache Blanc aromit.

Nykyisin huomattavasti maineekkaampia Espanjan ”kotoperäisiä” lajikkeita ovat Albariño ja Verdejo. Keskiylängön aavikko-olosuhteissa puolestaan sopivampi lajike on Airen, tosin se on Macabeoa huomattavasti heikompilaatuinen ja niukempiarominen, mutta kestää Macabeo paremmin kuivuutta. Midissä lajikkeen markkina-arvo on myös nykyisin heikko ja viljelyala nopeasti vähentymässä.

Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit.

Macabeon eli Viuran laatupotentiaali on hyvä, mutta tämä edellyttää tammitusta. Nuoruuden hedelmäinen tyyli täyttää myös hyvälaatuisen viinin vaatimukset. Viinit voi valmistaa myös säilytystä kestäviksi, mutta nykyisin tyyli on mahdollisimman nuorena juotavaa.