Tumma CINSAULT voidaan kirjoittaa myös ilman l-kirjainta CINSAUT, joka on Jancis Robinsonin rypäleen kirjoitusasu ja siten rypäleen de facto virallinen kirjoitusasu.. Cinsault on lämpimän ilmaston lajikkeita ja yhdistetään lämpimään/kuumaan Etelä-Ranskaan. Lajike on ollut suhteellisen suosittu myös Etelä-Afrikassa. Marokossa on myös laajoja viljelmiä samoin kuin Libanonissa. 1980-luvulta lähtien lajikkeen suosio on Ranskassa vähentynyt reilusti. Vuonna 1979 Ranskan Cinsault-viljelmät olivat yli 50 000 hehtaaria. 30‒vuotta myöhemmin vuonna 2009 Ranskan Cinsault-viljelmät olivat kutistuneet reilusti ale puoleen ja olivat 20800 hehtaaria. Rypäle oli yhdeksänneksi viljelyin Ranskan tumma lajike. Rypäle oli erityisen suosittu Ranskan Pohjois-Afrikan siirtomaissa. Aikaisemmin rypäleelle oli merkitystä myös Australiassa ja Kaliforniassa.

Nykyisin lajikkeen viljely keskittyy Ranskan lisäksi Etelä-Afrikkaan. Kuumilla Uuden maailman viljelmillä lajikkeen on vaikea kilpailla Syrahin ja Grenachen kanssa. Arvostetuimmillaan lajike on yleensä mahdollisimman nuorena myytävissä roseeviineissä sekä sekoiteviineissä tanniinisempia lajikkeita pehmentämässä. Cinsault-lisäys on helpottanut viinien nuorena juotavuutta sekä toisaalta parantanut maidon korvikkeina myytyjen volyymiviinien laatua ja tavaraa.

Lajike on satoisa sekä helposti viljeltävä, tosin köynnöksen puuaineksen tautiherkkyys ja aikainen silmikoiminen edellyttävät suhteellisen kuivaa ilmastoa. Köynnös kestää lisäksi hyvin kuivuutta. Viineissä korostuu hedelmäisyys etenkin tanniinit ovat kohtuulliset. Hapot ovat yleensä keskivoimakkaat mutta eivät voimakkaat. Aromikkuus on hyvin esillä nuorissa viineissä, joten lajikkeen suosiota Midissä ja Ranskan entisissä Afrikan siirtomaissa ei ole vaikea ymmärtää. Lajike oli suositeltu vaihtoehto Midissä korvaamaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Aramonia sekä tummamaltoista ristetystä Alicante (Henri) Bouschet’ta. Moderneilla viljely- ja valmistustekniikoilla rypäleelle on olemassa laadukkaampia ja kannattavampia lajikevaihtoehtoja. Nautiskelijalla Cinsault sisältyy Midin tummaan sekoitteeseen. Lajike voi esiintyviä vähäisellä määrällä myös Etelä-Rhonen tummassa sekoitteessa.

Cinsault-lajikkeella ei ole arvostetumman Grenachen laatupotentiaalia. Aromeissa korostuvat soramaisenmaanläheiset ja mausteiset piirteet sekä monesti yrttimäinen aluskasvillisuus. Marjojen ominaisaromit eivät ole selviä ja taipuvat helposti mesimarjojen ja omenan suuntaan. Ikääntyneemmissä viineissä eläimelliset aromit alkavat helposti korostua. Pyöreyttä on yleensä jopa rasvamaisuuteen saakka. Tyylikkyys ei ole kuitenkaan viinien tunnuspiirteenä. Viinien suuntuntuma on yleensä keskitäyteläinen ja hienovarainen aromikkuus korostuu tavaran asemesta.

Libanonilaisessa Chateau Musarissa lajiketta on sekoitettu Cabernet Sauvignonin kanssa. Muuallakin sitä sekoitetaan tanniinisempien, säilyvämpien ja aromaattisempien lajikkeiden kanssa. Nykyisin lienee Libanonin kolmanneksi viljellyin tumma lajike Cabernet Sauvignonin ja Syrahin jälkeen. Lajike on ollut Uudella ajalla tunnettu Välimeren ympäristössä. Vuonna 2010 lajikkeen viljelmät olivat esimerkiksi 444 hehtaaria. Italiassa lajikkeen viljelmät olivat vuonna 2000 288 hehtaaria, pääosin Apuliassa, jossa lajikkeen nimenä on ollut Ottavianello..

Kalifornian Cinsault-viljelmät olivat vuonna 2008 47 hehtaaria ja Australian viljelmät 60 hehtaaria. Uudessa maailmassa rypäleen merkitys korostui kun tummista rypäleestä valmistettiin yleensä makeita mietoja sekä etenkin makeita väkevöityjä viinien portviinien esikuvan mukaisesti. Kauempana menneisyydessä (ennen Toista maailmansotaa ja 1800-luvulla) lajike oli suosittu burgunderien parannerypäle Syrahin ohella. Nykyisin se elää maineikkaimmillaan (tietopainotteisilla viininharrastajilla) Abraham Peroldin vuoden 1925 eteläafrikkalaisessa risteytyksessä nimeltä Pinotage, jossa Cinsault’n puolisona on Pinot Noir. Perold ei ilmeisesti ollut Burgundin käytännön huomioiden ”hakoteillä” risteyttäessään lajikkeen Pinot Noirin kanssa. Etelä-Afrikassa Cinsault-lajikkeella on ollut historiallisesti ylväs nimi Hermitage. Cinsault alias Hermitage oli Etelä-Afrikan viljellyin tumma lajike vuoteen 1992 saakka. Vuonna 2009 lajikkeen Etelä-Afrikan viljelyala oli 2241 hehtaaria, kymmenys maan viljelyalasta. Etelä-Afrikassa Cinsault samaistetaan kuitenkin volyymiviineihin.

Espanjassa Cinsault’n paikallinen nimi on yleensä SAMSO eri kirjoitusasuilla. Katalonialaiset päättivät sekoittaa rypäleiden nimipakkaa oikein kunnolla ristimällä siellä Carignanin alias Mazuelon myös Samsoksi. Kataloniassa ja sen ympäristössä Samso-rypäle voi siis Carignan tai Cinsault. Muualla Espanjassa Samson pitäisi yksiselitteisesti tarkoittaa Cinsault-lajiketta. Rypäleet sopivat myös syötäväksi, tosin pienikokoisina ne eivät ole kannatta kaupallinen vaihtoehto. Ranskalaiset ja myös australialaiset käyttävät lajikkeen syötävistä rypäleistä nimeä OEillade, jota ei kuitenkaan saa sekoittaa OEillade Noire-lajikkeeseen.

Lajikkeen kotiseutu on Etelä-Ranskassa ja siellä todennäköisimmin Provencessa. Rypäleellä ei ole todettu geneettistä yhteneväisyyttä minkään maineikkaan lajikkeen kanssa. Cinsaut kuuluu Piquepoul-nimiseen viiniköynnösperheeseen (ampelographic group).

Suositulla satoisalla lajikkeella on monia synonyymejä Cinsaut alias Cinsault-nimen lisäksi: Black Malvoisie, Black Prince, Blue Imperial, Cinsanet, Cinqsaut, Cinquien, Cinq-saou, Grecau, Grecu Masculinu, Hermitage, Marocain, Marroquin, Marrouquin, Moustardier Noir, Ottavianello, Plant d´Arles, Pampous, Papadou, Picardan Noir, Piquepoul d'Uzes, Pousse de Chevre Rouge, Prunelat, Prunellas (Noir), Samso, Sinso, Sinson, Sinseur ja Uva Spina.

Nautiskelijan arvioimat muutamat lajikeviinit.

Viinien laatupotentiaali     HYVÄ.

Sivu päivitetty 18.8.2017.