Tumman Pinotagen (lausutaan eteläafrikkalaisittain pinotaash) kirjallisuusmaininnat oikeuttaa, että se on eteläafrikkalaisten oma lajike, jonka risteytti ulkoilmastossa (normaalin kasvihuonepölytyksen asemesta) professori Abraham Izak Perold vuonna 1925. Etelä-Afrikan viinimaailman nimekkäimmistä henkilöistä professori C. J. Theron jatkoi lajikkeen viljelykokeita. Ulkomailla lajiketta teki tunnetuksi puolestaan Kanonkopin tilan Paul Sauer. Ensimmäinen kaupallinen lajikeviini tuli markkinoille vasta vuonna 1961 ja oli vuosikerran 1959 Lanzerac. Ihmisen jalostamana lajikkeena Pinotage on harvinainen sen suhteen, että sillä on melko hyvä ‒ tosin rankan kategorisesti mielipiteitä jakava ‒ laatumaine. Köynnökset ovat tarvittaessa runsassatoisia, joten satojen kurissa pitäminen ja köynnösten oikea sidontamenetelmä on ratkaisevaa laatuun vaikuttava tekijä valmistustekniikan ohella.

Pinotage on Pinot Noirin sekä Rhonen rypäle Cinsault’n risteytys. Cinsault-rypäleen nimi Etelä-Afrikassa oli silloin Hermitage ja Pinot Noirin alkuosasta ja Hermitagen loppuosasta muodostuu lajikkeen nimi. Pinot Noir -viineihin assosioituvia piirteitä ja omenaisuuksia Pinotage-viineistä ei käytännössä löydy, paitsi määrällisesti kesytettyjen tanniinien muodossa. Viinit ovat melko tanniinisia ja melko syvän värisiä. Luontaisesti lajike on selvän hapokas. Laatuviinien tuottaminen vaatii sekä pellolla että tilalla huippuammattitaitoa. Lajikkeen arvostuksen vaihtelut ovat olleet merkittäviä heijastaen kuluttajien ristiriitaista suhtautumista rypäleeseen.

Superlatiiveja eri maiden viineissä viljellyt amerikkalainen viiniguru Robert M. Parker ei ole kuitenkaan arvostanut eteläafrikkalaisia viinejä eikä etenkään Pinotage-viinejä. Hänen Wine Buyer's Guiden kuudennessa painoksessa sanotaan ”Pinotage pysyy viininä, jota minun on suunnattoman vaikea arvostaa. Se on yksinkertaisesti liian vihreä, karkeatekoinen ja nahkainen”. Nautiskelija arvostaa tavaraa ja sitä Pinotage-viinit tarjoavat järkevään hintaan. Huippuviinejä Pinotagesta ei kuitenkaan pystytä tuottamaan.

1980-luvulla lajike oli suosionsa alamaissa, mutta 1990-luvun loppupuolta kohden sen maine alkoi huomattavasti parantua. Kansainvälisten lajikkeiden huippuhintoja viineistä ei voi kuitenkaan pyytää. Pinotagen viljelyala on vain muutamia prosentteja viljelyalasta, tosin sen muodikkuus järkevästi hinnoiteltuna tuhtina eteläafrikkalaisena viininä on lisääntynyt. Persoonallisten aromien vuoksi viinit saavat helposti Nautiskelijalla asiantuntijan luokituksen. Suosittua lajiketta persoonallisia viinejä tuottavasta lajikkeesta ei tule. Lajike ei ole käytännössä matkustanut Etelä-Afrikan ulkopuolelle, tosin sitä löytyy hieman Brasiliasta ja Uudesta-Seelannista sekä vielä vähemmän muilta alueilta kokeilunhaluisilta viljelijöiltä. Etelä-Afrikan viljelyalasta vuonna 2009 lajikkeen osuus oli kuusi (6) prosenttia eli se ei ole yleinen omassa maassakaan 6088 hehtaarin viljelyalalla. Sen viljely keskittyy arvostetuille Paarlin ja Stellenboschin alueille sekä Malmesburyyn. Rypäleen kansainvälinen maine perustuukin lähinnä sen kuriositeettiarvoon riittävän toimivana ihmisen risteyttämänä lajikkeena. Pinotage toimii hyvin sekoitteissa, jolloin viinien liuottimet on helpompi pitää kurissa ja viineihin saadaan sävykkyyttä ja selvempää täyteläisyyttä.

Viineissä korostuvat helposti eteläafrikkalaisten viinien perusongelma eli voimakkaat palaneen kumimaiset (autonrengas) sekä liuotinmaiset aromit. Selvän maalien tapaisen liuotinmaisuuden tuottaa yleensä isoamyyliasetaatti. Palanut kumi eli autonrenkaat ovat yleensä Nautiskelijalla eteläafrikkalaisiin muihinkin viineihin assosioituva ominaisaromi Mikäli liuottimet saadaan pidettyä kurissa viinien aromeissa on yleensä katkeroainemaisia puutarha- ja metsämarjoja, pippurivetoisia mausteita, salmiakkia, savua, tervaa sekä maanläheisiä piirteitä. Tanniinit ovat helposti vihreän katkeroainemaisia, mutta eivät voimakkaita. Paahtuneisuus ja rasvamaisuus pyöristävät liuotinmaisuuden ja tammen ohella. Viinien suuntuntuma on yleensä keskitäyteläinen. Laadukkaimmat viinit hyötyvät säilytyksestä. Hedelmäisyyttä on melko hyvin sekä eteläafrikkalaisiin viineihin luontaisesti kuuluvia happoja. Tyylikkyys ei ole lajikkeen perusominaisuuksia. Ilman selvää tammitusta lajikeviineihin on hankala saada selvempää potkua ja riittävän toimivia aromeja, joten kolmannen vuosituhannen tammettomuusinnostus ei ole lajikkeelle eduksi.

Pinotagen harvinaisena synonyyminä voi olla sen alkuperäinen nimitys ennen rypäleen kaupallistamista eli Perold's Hermitage x Pinot. Pinotagea sisältävien sekoitteiden nimi (Nautiskelijalla) on Etelä-Afrikan tumma sekoite. Syksyyn 2018 mennessä Nautiskelija oli analysoinut yli 60 erityylistä lajikeviiniä.

Nautiskelijan arviomat erityyliset lajikeviinit.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ.

Sivu päivitetty 14.8.2018.