Ranskankielinen vaalean rypäleen nimi on UGNI BLANC Konjakin eli Cognacin päärypäleen mukaisesti. Rypäle on kuitenkin – kaiken todennäköisyyden mukaan – peräisin Italiasta siellä arvostetulla yleisnimellä TREBBIANO. Suomalaisittain rypäle on tuttavallisesti TREBI. Kolmannen vuosituhannen geenitekniikalla Trebbiano on paljastunut ryhmäksi toisistaan erillisiä lajikkeita. Aikaisemmin italialaiset käyttivät ryhmästä harhaanjohtavaa nimitystä perhe (family) ja eri alueiden Trebbiano-nimisistä rypäleistä puhuttiin alalajikkeina. Nautiskelija käyttää kuitenkin Trebbiano-ryhmän lajikkeista edelleen ranskalaisperäistä yleisnimitystä Ugni Blanc tai lyhennettynä UB. Jotta erittäin kirjava ja epäjohdonmukainen, yleensä jotakin arvostettua lajiketta mukaileva paikallisten lajikkeiden, yleensä maantieteellinen, nimeäminen ei olisi liian yksinkertaista, on osa Italian Trebbiano-alkuisista rypäleistä paljastunut DNA-tekniikalla Verdicchio Bianco –lajikkeeksi.

Trebbiano on siis nykyisin yleisnimi ryhmälle vaaleita – monesti valkosävytteisiä – lajikkeita, joita kuitenkin yhdistävät elinvoimaiset ja satoisat hapokkaita rypäleitä tuottavat köynnökset. Rypäleet kypsyvät suhteellisen myöhään. Nykymaailmassa rypäleiden sokeripitoisuus eli viinin potentiaalinen etanolipitoisuus on alakanttiin. Italialaiset ovat arvostaneet viineissä reiluja kirpeitä happoja sekä niitä korostavia selviä katkeroaineita, siemenmäistä karvautta vierastamatta. Viineiltä puuttuvat yleensä selvät ominaisaromit. Tehoviljelyssä aromit edustavat yleensä päärynälinjaa ja laatupainotteisessa tuotannossa omenalinjaa kukkamaisilla ja/tai yrttimäisillä aromeilla täydennettynä. Historiallisesti italialaiset eivät ole arvostaneen viineissä pyöreyttä, rasvamaisista piirteistä puhumattakaan. Puhtaat lajikeviinit ovat suhteellisen harvinaisia, joten Trebbiano esiintyy yleensä sekoitteissa. Omimmillaan rypäle on tisleissä sekä hapokkuuden ja suhteellisen alhaisen etanolipitoisuuden ansiosta edullisen hinnan kuohuviineissä. Ryhmän lajikkeissa on hieman eroja sen suhteen ovatko ne herkkiä härmälle (powdery mildew, oidium) ja lehtihomeelle (downy mildew) vai vain jommallekummalle. Pienet rypäleet kestävät suhteellisen hyvin tauteja.

Varhaisin kirjallinen maininta Trebbianosta on Keskiajalta tarkemmin vuodelta 1303. Siinä Adrianmeren rannikolla nykyisessä Emilia-Romagnan Ravennassa viljellyn lajikkeen nimi oli Tribiana. Kyseessä on vanha rypäleen nimi mutta mihin yksilöitävään lajikkeeseen keskiaikainen agronomi Pietro de Crescenzi viittasi on luonnollisesti mahdoton todentaa. Pitkiä raamatullisia rypälelajikkeiden ikiä painottavat tarinankertojan löytävät tukea roomalaisen Plinius vanhemman (Gaius Plinius Secundus 23‒79 jaa.) teoksesta Naturalis Historia, jossa mainittiin campanialainen rypäle nimeltä vinum trebulanum. Tarinoita Trebbiano rypäleen kantanimestä riittää vanhojen rypälenimien sekä etenkin Italian tapaan. Eräs rypälenimen kantasana voi olla frankkien sana draibio tati draibjo, jonka voi kääntää sanoilla 'tuuhea oksa' (engl. vigorous shoot) köynnöksen elinvoimaisuutta kuvaten.

Trebbiano-ryhmän kuusi pääasiallista ja mainitsemisen arvoista lajiketta ovat:

Trebbiano d'Abruzzo
Trebbiano Giallo Rooman ympäristön Lazion alias Latiumin edustajana;
Trebbiano Modenese, lähinnä Modenan balsamiviinietikan edustajana;
Trebbiano Romagnolo
Trebbiano Spoletino sekä
Trebbiano Toscano, viljellyimpänä ja merkittävimpänä edustajana, myös globaalisti.


Koska Trebbiano on ollut arvostettuja viinejä tuottava historiallisesti vanha lajike, niin seuraavat Trebbiano-johdannaiset rypälenimet EIVÄT kuulu Trebbiano-ryhmään, vaan edustavat toista suhteellisen arvostettua italialaista VERDICCHIO BIANCO-lajiketta:

Trebbiano di Lugana
Trebbiano di Soave
Trebbiano Valtenesi sekä
muina synonyymeinä Trebbiano di Lonigo, Trebbiano Nostrana, Trebbiano Verde ja Trebbiano di Verona.

Ugni Blanc on sinänsä harhaanjohtava yleisnimi, mutta se on ryhmän matkustusintoisin ja ylivoimaisesti eniten viljelty lajike, jota ranskalaiset arvostavat maailman huippurypäleviinan (Cognac) suosituimpana raaka-aineena. Ugni Blanc tarkoittaa tarkasti ottaen kuitenkin vain yhtä Trebbiano-ryhmän lajiketta nimeltä Trebbiano Toscano. Tämän vuoksi Nautiskelijan tietokantakantahaku rypälenimellä Ugni Blanc antaa italialaisille Trebbiano-viineille osittain vääriä tai ainakin harhaanjohtavia tuloksia. Italian ulkopuoliset trebbianot ovat odotusarvoisesti suhteellisen arvostettua Ugni Blancia. Trebbiano-ryhmän lajikkeiden laatupotentiaaliero on kuitenkin suhteellisen vähäinen, mikä Nautiskelijan käsityksen mukaan oikeuttaa kuitenkin historiallisen jatkuvuuden säilyttämiseksi Trebbiano-ryhmän yleisnimenä myös Ugni Blanc –nimen käytön. Aina tuottajatkaan eivät tiedä – paitsi Ranskassa – mikä yksilöity lajike heillä on viljelmillä, viinien myyjistä puhumattakaan.

Globaaleilla tuotantomäärillä mitattuna Trebbiano-ryhmän lajikkeet ovat viljellyimmät. Lajikkeen historiallinen merkitys on suuri tisletuotannon ansiosta sekä aikaisemmin happojen lähteenä lämpimän/kuuman ilmaston viineissä. Nykyisin Trebbianon ryhmän lajikkeita ei enää tarvita, koska hapot ovat kannattavampia ottaa säkistä kuin tarhoilta. Myös viininvalmistustekniikat sekä etenkin viljelytekniikat ovat kehittyneet kansainvälisiä tai ainakin aromikkaita lajikkeita kaikkialla suosiviksi.

Nautiskelijan arvioimat Trebbiano-ryhmän lajikeviinit rypälenimellä Ugni Blanc.

Kokonaisarvosana lajikeviinien laatupotentiaalille    HYVÄ.
Yleensä ryhmän lajikkeet esiintyvät kuitenkin sekoitteissa.

Sivu päivitetty 10.11.2017.