Madeiran yhdeksi jaloista lajikkeesta luokiteltua vaaleaa Verdelhoa, tarkemmalta nimeltään Verdelho da Madeira, ei saa sekoittaa espanjalaiseen, Ruedan seudulla mainetta niittäneeseen Verdejoon. eikä myöskään espanjalaisiltain Godelloon tai portugalilaisittain Gouveioon. Portugalissa Gouveiosta käytetään paikoittain nimitystä Verdelho, joten Portugalin mantereen valkoviineissä todellinen taustalla oleva rypälelajike kannattaa varmistaa.

Kuivissa kohtuuhintaisissa ja miedoissa viineissä Verdelho on niittänyt jonkinlaista mainetta Australiassa, etenkin historiallisesti. Täysin kuivissa viineissä lajike on kuitenkin haastava. Laadukkaimmat valkoviinit etenkin ‒ Australian Verdelhon viljelyn historiallisesta kehdosta ‒ Hunter Valleyssa voivat kehittää säilyttämisellä lisäarvoa. Australiassa rypäleet ovat paksukuorisia ja kestävät hyvin sekä kuivuutta että kosteutta. Tosin köynnökset ovat suhteellisen pienisatoisia Madeiralla sama lajike on puolestaan suhteellisen ohutkuorinen sekä homeherkkä subtrooppisen tyypisessä ilmastossa.

Verdelhosta valmistetut madeirat ovat selvästi puolikuivia ja helposti puolimakean puolella Sercialia makeampina. Verdelho-madeiroissa, ja myös miedoissa viineissä, on monesti erityisasiantuntijan mentaliteettia vaativaa liuotinmaisuutta sekä erittäin voimakasta pistävyyttä erilaisten valmistusprosessiin kuuluvien pähkinäisten ja maustemaisten aromien lisäksi.

Lajikeviinien tunnusaromeina ovat maanläheisyys hiekkaisena ja/tai mineraalisena, maustejohdannaiset, selvä yrttimäisyys sekä kehittyvät tupakkamaiset ja pähkinäiset aromit. Modernilla tekniikalla ja hiivakannoilla saadaan kukkamaista parfyymista sekä eksoottisia hedelmiä.

Verdelho-lajike on todennäköisesti peräisin Madeiran saarelta. Sitä viljeltiin siellä laajasti jo 1600-luvulla. Vaihtoehtoisesti rypäle on voinut tulla saarelle jo 1400-luvulla. Robinson-Harding-Vouillamozin (2012) mukaan on geneettisiä viitteitä, että toisella vanhalla lajikkeella Savagninilla sekä Verdelholla olisi vanhempi-lapsi-suhde. Joka tapauksessa Verdelho on vanha lajike.

Vuonna 1872 ennen viinikirvan saapumista Madeiran saarelle Verdelho kattoi kaksi kolmasosaa rypäleiden viljelyalasta. Köynnösten uudelleen istutusten jälkeen saarella Verdelhon aseman omi volyymilajike Tinta Negra Mole alias Negramoll. Verdelho oli kuitenkin vuonna 2010 madeiran neljästä jalosta lajikkeesta viljellyin 47 viljelyhehtaarilla etupäässä saaren viileämmässä pohjoisosassa. Azoreilla Verdelho on arvostettu välimakeissa laatuviineissä, tosin pienillä saarilla lajikkeen viljelyala oli 60 hehtaaria vuonna 2010. Portugalin mantereella lajiketta viljeltiin (vuonna 2010) 93 hehtaarin alalla. Lajike on siis kuriositeetti Portugalissa mikä osoittanee lajikeviinien olevan nykykuluttajan makuun haasteellisia.

Australiaan lajike saapui Madeiralta 1820-luvulla ja saavutti nopeasti 1800-luvulla suosiota. Silloin Australiassa tuotettiin pääasiassa väkevöityjä viinejä, joten Verdelho täytti hyvin viljelijöiden ja kuluttajien toiveet. Kuivien viinien kaudella rypäleelle alkoi kerääntyä haasteita. Vuonna 2008 Australian Verdelhon viljelyala oli 1761 hehtaaria pääviljelyalueiden ollessa New South Walesin Hunter Valley ja Riverinan keinokastelualue. Hunter Valleyssa lajikkeella on laatumainetta, ei tosin Semillonin veroisena. Robinson-Harding-Vouillamozin (2012) mukaan lajikkeen maine oli parantunut edeltävän parinkymmenen vuoden aikana, jos ei tuottajien niin ainakin kuluttajien silmissä.

Argentiinan Mendozassa on lisäksi tarhoja ja muualla Verdelho on erikoisuus. Loiren Savenniersin ympäristöstä löytyy joitakin tarhoja, tosin niin viileässä ilmastossa miedot viinit ovat välimakeita. Verdelho ehdittiin tiputtaa vuonna 1995 Ranskan lajikekisteristä mutta nostettiin kuitenkin takaisin 15 vuoden kuluttua.

Verdelho-viinit ovat nykymaailmassa lähinnä kuriositeetteja liian haastavan persoonallisten aromien ja haastavan maanläheisyyden, perusvihreyden ja kirpeän hapokkuuden vuoksi. Kosiskelevempia ja helposti kuluttajille myytäviä lajikkeita riittää nykymaailmassa, etenkin kuin Verdelho-köynnösten tuottavuus on suhteellisen alhainen. Synonyymejä ovat Verdelho, Verdelho Branco, Verdelho dos Acores, Verdelho Pico sekä Kanarian saarilla Verdelho no Peluda Finca Natero. Madeiralla on lajikkeesta on myös tummakuorinen muunnos VERDELHO ROXO.

Nautiskelijan arvioimat Verdelho-viinit sisältäen miedot ja väkevät.

Mietojen viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ

sekä väkevöidyn madeiran laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ.

Sivu päivitetty viimeksi 5.1.2016 ja edeltävän kerran 6.10.2006.