Tumma ja tanniininen Nebbiolo on vanha Italian Piemonten lajike, josta löytyy mainintoja jo 1200-luvulta. Nebbiolo on Sangiovesen ohella Italian arvostetuin lajike potentiaalisesti täydellisiä viinejä tuottavana. Nebbiolon maailmanmaineen kasvaessa lajiketta on yritetty kuljettaa muualle maailmaan, mutta Italian ja Lombardian viineissä arvostettuja ominaisuuksia ja hienovaraista sävykkyyttä ei ole kuitenkaan saavutettu. Nebbiolo pysyy siis piemontelaisena huippulajikkeena maineikkaimpina alkuperämerkintöinä Barolo ja Barbaresco. Nebbiolo on niiden ainoa sallittu lajike.

Lajikeviinit säilyvät erittäin pitkään, mutta pitkän pullokypsytyksen lisäarvo on kyseenalainen, vaikka voimakkaat tanniinit vaativat pyöristyäkseen kohtuullisen viidestä kymmenen vuoden varastoinnin. Uudella, yleensä ranskalaisella, tammella haetaan markkinoiden edellyttämää nuorena juotavuutta. Modernin hedelmävetoisen tyylin Nebbiolo-viineille 20 vuotta on kuitenkin huippupitkä aika. Porvoon viinien tyyliin Nebbiolosta voidaan valmistaa myös kevyempiä nuoruuden hedelmäisiä ja mahdollisimman nuorena juotavia viinejä. Tosin nuorena juotavia viinejä varten Piemonten lajikkeena on yleensä Barbera sekä mahdollisimman nuorena juotaville punaviineille Dolcetto. Piemontessa riittää myös muita paikallisia lajikkeita sekä myös kansainvälisiä lajikkeita, joiden kanssa Nebbioloa sekoitetaan.

Nebbiolo-lajikkeesta ei tule uutta maailmanlaajuista hittiä, sillä se ei ole pystynyt todistamaan matkustuskelpoisuuttaan Piemonten seudun ulkopuolelle. Se on pienisatoinen. Rypäleen viljely rajoittuu Piemonten alueelle Pohjois-Italiassa, vaikka italialaisten ja italialaisuuden ystävien toimesta viljelyksiä on sekä Australiassa, Kaliforniassa että Argentiinassa sekä kokeilumielessä muuallakin. Uruguayssa on myös viljelyä muiden tanniinipaukkujen Tannat’n ja Petit Verdot’n kanssa. Maailmanmaineestaan ja italialaisten arvostuksesta huolimatta lajikkeen osuus on vain promilleja Italian koko viljelyalasta ja Piemontenkin viljelyalasta vain kahdeksan prosenttia.

Vuonna 2000 rypäleen viljelyala oli Italiassa 4886 hehtaaria, josta kolme neljäsosaa Piemontessa. Vain DOCG-viineissä Nebbiolon osuuden pitää olla 100 prosenttia. Pohjois-Italiassa lajiketta viljellään Piemonten lisäksi Lombardiassa ja Valle d’Aostassa, joissa myöhään kypsyvän lajikkeen rypäleiden täyden kypsyyden on haasteellista. Muualla Italiassa lajike on harvinainen, tosin Sardiniasta sitä löytyy 52 hehtaaria. Kaliforniasta lajiketta löytyy 61 hehtaarilta. Vuonna 2008 Argentiinasta lajiketta löytyi 176 hehtaarilta ja eniten San Juanista, mutta myös Mendozasta. Australiasta lajiketta löytyi vuonna 2008 106 hehtaarilta. Kuumassa ilmastossa riittävän viileän kasvuympäristön pitkän kasvuajan saavuttamiseksi sekä sopivan hienovaraista sävykkyyttä viiniin tuottavan maaperän löytäminen on erittäin haastavaa.

Lajike pysyy Piemonten huippuarvostettuna lajikkeena. Kun baroloiden ja barbarescojen hinnat lähtivät viime vuosisadan lopulla nousukiitoon, ovat markkinoinnin ja bisneksen päälle ymmärtävät italialaiset luonnollisesti kasvattaneet kalleimpia viinejä tuottavien Barolon ja Barbarescon viljelyaloja. Kalleimpia viinejä tuottajien laatuviinialueiden laajentaminen ei ole Italian ulkopuolella itsestäänselvyys. Viljelysten laajentaminen tasangoille luonnollisesti pitää hintoja kurissa ja lisää edullisemman hintapään tarjontaa. Kolmannen vuosituhannella baroloihin ja barbarescoihin on päässyt käsiksi jo reilulla parilla kympillä.

Lajike silmikoi aikaisin ja rypäleet kypsyvät myöhään, joten kasvukautta pidentämään tarvitaan Pohjois-Italiassa etelärinteet. Pitkä kasvukausi tuo ”normaaleista” lajikkeista poikkeavaa konsentraatiota ja sävykkyyttä. Maaperäherkkyyden suhteen Nebbioloa voi verrata Pinot Noiriin. Piemonten eri tarhojen ja eri alueiden pitäisi tuottaa erottelemaan tottuneelle viiniystävälle selviä ominaispiirteitä. Piemonten säävaihtelut ovat suuria, joten hehkutettua laatua tuttavat vuosikerrat ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Rypäleessä toteutuvat perinteisen italialaisten viinimaun kaksi perusvaatimusta: voimakkaat ja kovat tanniinit sekä voimakkaat hapot. Rypäleen sokeripitoisuus on korkea ja viineissä on perinteisestikin jo ennen nykyviinin vaatimuksia ollut korkea etanolipitoisuus. Hedelmän aromit tai hedelmäisyys eivät ole olleet viineissä historiallisesti tärkeää, koska markkinat olivat pääosin kotimaassa (tai siirtolaiset ulkomailla Italian friikkien lisäksi). Viinin väri on kevyt ja se saa melko nopeasti kultaoransseja sävyjä, mutta uutosainepitoisuus on kuitenkin korkea. Värinsä keveydessä ja korkean tanniinipitoisuuden ristiriitaisuudessa Nebbiolo kuuluu viinimaailman poikkeuksiin. Valtaosalle kuluttajista kevyt väri assosioituu heikkolaatuiseen viiniin.

Nykyvaatimusten mukaisesti valmistuskonsepteja on kehitetty tavoitteena hedelmäisyys ja nuorena juotavuus. Perinteisesti kypsytys on kestänyt pitkään Slavonian tammesta valmistetuissa isoissa tynnyreissä, ja lisäksi on tullut pitkä pullokypsytys. Nykysuuntauksen mukaisesti sammiot ovat vaihtuneet yhä useammin barriqueihin ja samalla kypsytysaika on lyhentynyt ja uuden tammen aromit tulleet viineihin.

Viinin aromit ovat sävykkäitä ja vain kohtuullisesti marjojen aromisia sekä selvemmin kukkamaisia orvokkimaisina. tyypillisiä tammikypsytyksen korostamia muita aromeja ovat terva, grafiitti, tumma suklaa, mausteet ja ikääntyneempänä eksoottiset mausteet ja suitsukkeet, yrtit sekä kuivatut hedelmät. Heikommissa viineissä assosiaatio voi tulla vihdanlehtiin ja aluskasvillisuutteen. Hedelmän aromit ovat yleensä kirsikka- ja metsämarjalinjalla. Iän mukaan tulee yleensä tryffeliksi kuvattavaa sienimäisyyttä. Palstaviinien yleistyessä ja valmistuskonseptien muuttuessa maaperän aromeja haetaan lisääntyvästi. Maaperä on yleensä vaikeasti kuvattavaa ja vähintään persoonallista monesti saveen ja soraan viittaavaa, tosin parhaimmilla tarhoilla selvän mineraalisina, sekä mausteita korostavaa. Viinejä ei voi yleensä kuvata tyylikkääksi ilman varauksia.

Pullokypsytyksen tertiaarisia aromeja ei yleensä mainittavasti kehity vaan muutos tapahtuu lähinnä tanniinien pehmenemisenä ja rakenteen pyöristymisenä. Aikaisemmin vanhojen viinien keskeinen lisäarvo olivat vanhojen isojen tynnyreiden antamat aromit, jotka (Nautiskelijalla) assosioituvat rautaiseen maaperään, luumuun, tupakkaan sekä erilaisiin mausteisiin. Nebbiolo-viinien sävyerojen kuvaaminen vaatii poikkeuksellisen ahkeraa harjoittelua. Angelo Gaja siirtyi huippukalliissa Barbarescon palstaviineissään 1990-luvun puolivälin jälkeen Langhen vuonna 1995 muodostettuun erittäin vapaamieliseen ja ”kaikenkattavaan” DOC-alkuperämerkintään, jotta voisi käyttää myös muita, yleensä nuorena juotavuutta helpottavia, lajikkeita. Luonnollisesti Langhen viinit eivät vaadi pitkää tuottajalta edellytettävää kypsyttämistä. Yleensä viinin hinnan laskiessa sallitaan hedelmäisyyttä korostavien lajikkeiden lisäys. Nebbiolo-viinit ovat hinnakkaita eikä ”halvalla” kannata odottaa ”hyvää” viiniä. Nebbiolo on pienituottoinen lajike.

Vanhana lajikkeena Nebbiolo on monen muun lajikkeen toinen vanhempi, tosin yleensä jälkeläisten toinen vanhempi on jäänyt epäselväksi historian hämärään samoin kuin Nebbiolon vanhemmat. Piemonten aromikkaita viinejä tuottavan Freisa-lajikkeen toinen vanhemmista on Nebbiolo. Tummalla Freisalla sekä Rhonen vaalealla Viognierilla on läheinen geneettinen suhde. Tämän perusteella voidaan olettaa Nebbiolon ja Viognierin olevat serkkuja (Robinson-Harding-Vouillamozin 2012).

Aikaisemmin Nebbiolo Roseeta pidettiin Nebbiolon variaationa, mutta nyt se on todettu omaksi lajikkeeksi toisena vanhempanaan Nebbiolo. Bulgarialaiset risteyttivät toisen maailmansodan aikana Nebbiolon Syrahin kanssa. Tuloksena syntynyt Rubin-lajike antaa viineille syvän väriin, mutta muuten rypäle ja bulgarialaiseksi kuriositeetiksi. Nippelitiedosta kiinnostuneiden kannattaa muistaa, että nimien samankaltaisuudesta huolimatta kuriositeetti Nebbiera on eri lajike kuin Nebbiolo.

Nebbiolon paikallisia Piemonten tai Lombardian synonyymejä ovat Chiavennasca, Picotendro, Picotener, Picoutener, Prünent, Spanna. Rypäleen variaatioita ovat puolestaan Nebbiolo Lampia, Nebbiolo Michet sekä Nebbiolo Bolla.

Nautiskelijan arvioimat parhaimmat lajikeviinit sekä
edeltävän neljän vuoden aikana arvioidut viinit.

Viinin (päivitetty) laatupotentiaali     TÄYDELLINEN

Sivu päivitetty 30.1.2016