Barbera oli vielä kuluvan vuosituhannen alussa Italian kolmanneksi viljellyin tumma lajike Sangiovesen ja Montepulcianon jälkeen, mutta seuraavalla sen ohittivat viljelysuosiossa vielä kansainvälinen Merlot sekä Etelä-Italian Primitivo. Lajike yhdistetään pohjoisen Piemonteen, jossa se on ylivoimaisesti viljellyin lajike. Italian Barbera-viljelmistä yli 60 prosenttia on Piemontessa ja suurin osa lopustia Lombardiassa ja Emilia-Romagnassa. Piemonten lajikkeista kansainvälisesti maineikkain on Nebbiolo, mutta ylivoimaisesti viljellyin siis nuorena juotava ja hedelmäinen Barbera hieman samaan tyyliin kuin puhutuin ja arvostetuin lajike Bordeaux’ssa on Cabernet Sauvignon, mutta ylivoimaisesti viljellyin Merlot. Italian tummista lajikkeista Barbera on sopeutunut myös muihin ympäristöihin ja on ollut etenkin hapokkuutensa ansiosta arvostettu kuumassa ilmastossa. Lajikkeen kansainväliseen suosioon ovat lisäksi vaikuttaneet italialaiset siirtolaiset sekä yleensä italialaisuuden muodikkuus. Tertut sopivat lisäksi hyvin koneelliseen sadonkorjuuseen ja suuret sadot ovat turvanneet viljelijän elannon ja viinien nuorena juotavuus puolestaan valmistajan kannattavuuden.

Lajiketta pidetään piemontelaisena, mutta uudella geenitekniikalla on selvinnyt, että Barberalla ei ole sukulaisuutta muihin Piemonten lajikkeisiin. Barberan vanhempia ei kuitenkaan ole saatu selville, joten on perusteltua epäillä, että lajike on tuotu Piemonteen. Tätä tukee tosiasia, että vaikka Barberasta on historiallisia mainintoja, niin mihin (nykyiseen) lajikkeeseen Barbera-nimellä on viitattu, on edelleen mysteeri. Lisäksi Barbera alkoi yleistyä Piemontessa vasta 1800-luvun lopussa viinikirvaepidemian jälkeen. Piemonten tuontilajikkeen olemusta tukee se, että ensimmäinen luotettava maininta lajikkeesta on vasta vuodelta 1798. Lajikkeiden "kirjanpito" on siis historiallisesti ontunut myös Piemontessa reilusti. Barbera-nimisiä lajikkeita on muuallakin Italiassa.

Italialaiset ovat arvostaneet viineissään ennen kaikkea happoja eikä helposti vihreä makukaan ole ollut italialaisille ainakaan negatiivinen ominaisuus. Vihreys ja kirpeys tulevat etenkin tehoviljelyssä Barbera-viineissä monesti ongelmalliseksi. Viinien tanniinit ovat yleensä keskivoimakkaat. Lajike kypsyy suhteellisen myöhään mutta selvästi ennen Nebbioloa ja Dolcettoa myöhemmin. Viinit ovat syvähkön värisiä, joten historiallisesti sillä on terästetty erittäin haileiden Nebbiolo-viinien väriä ja samalla myös helpotettu niiden nuorena juotavuutta. Yleensä Barbera-rypäle on joustava ja viihtyy sekoitteissa, kuten kahden Piemonten muun päärypäleen Nebbiolon ja Dolcetton kanssa. Perinteisesti suurten satojen vuoksi kevyet ja voimakkaan kirpeät Barbera-viinit ”tasapainotettiin” kuuman Etelä-Italian hedelmäisemmillä ja täyteläisemmillä viineillä ja Etelä-Italiassa päin vastoin eli alueen viineihin haettiin Barberasta hedelmäisyyttä ja raikastavaa hapokkuutta. Nykyisessä aluepainotteisessa viinikulttuurissa tämä ei enää onnistu ja kuumassa etelässä hapot on helpompi lisätä säkistä. Barberan tarve täydennerypäleenä muualla Italiassa on dramaattisesti vähentynyt.

Barberan joustavuutta osoittaa kun sadot pidetään kurissa, niin viineihin saadaan myös täyteläisyyttä sekä etenkin sopivuutta tammikypsytykseen, myös viime vuosituhannen lopun muodikkaissa ranskalaisissa uusissa pienissä tammitynnyreissä (barrique). Idean ranskalaisen tammen hyödyntämisestä Barbera-viineissä esitteli kuuluisa Bordeaux yliyliopiston enologian professori ja konsultti Emile Peynaud 1970-luvulla. Pienissä uusissa tammitynnyreissä kypsennyt olivat jonkin joidenkin suosiossa, mutta niitä pidettiin epätyypillisinä. Uuden tammen muodikkuuskin heikkeni dramaattisesti kolmannella vuosituhannella. Nykyisin jo uuden ranskalaisen tammen käytön esteenä ovat niiden korkeat tuotantokustannukset. Perinteisesti Piemonten viinit on kypsennetty isoissa Slavonian tammesta valmistetuissa tynnyreissä tai sammioissa. Nämä korostavat maanläheisyyttä sekä hiilimäisiä ja grafiittimaisia piirteitä.

Viinien tunnusaromeja ovat yleensä hieman kirpeät kirsikkavetoiset marjat ja monesti myös metsämarjat. Kypsyyttä korostavassa tyylissä korostuvat tummat ja muut kypsät puutarhamarjat. Italialaisiin punaviineihin kuuluva hiilimäisyys ja grafiittimaisuus ovat myös yleisiä sekä kirsikankivet ja muut luumarjojen kivet. Yrttimäisyyttä, ja tyylikkäämmin kukanvarsia löytyy myös sekä heikommissa viineissä aluskasvillisuutta ja koivunlehtiä/ vihdanlehtiä. Tammitus korostaa suklaata ja erilaisia mausteita ja nuorissa viineissä vaniljamaisuutta ja toffeemaisuutta hiilimäisen grafiitin ohella. Pitkälle kehittyneissä viineissä löytyy yleensä salmiakkia ja lakritsaa lehtometsäsävytteisen savimaista maanläheisyyttä ja laadukkaimpien tarhojen tuotteissa myös mineraalisuutta. Voimakkaat tanniinit eivät paksuista kuorista ja kuorien tummasta väristä huolimatta kuuluu lajikeviineihin, mutta hedelmäisyyttä pitäisi riittää.

Piemonten vaikeasti kuvattavaa savimaista maanläheisyyttä löytyy yleensä viineistä ja laadukkaimpien tarhojen viineissä selvää mineraalisuutta. Viinien suuntuntuma on kevyestä keskitäyteläiseen, harvoin täyteläinen uudella tammellakaan. Kypsyyttä ja konsentraatiota korostavissa viineissä korkea etanolipitoisuus tulee helposti tasapainon kannalta ongelmalliseksi. Nykytyylin mukaisesti myös Piemonten Barbera-viineissä on nostettu etanolipitoisuuksia, mutta selvä on pysynyt tunnuspiirteenä, vaikka aikaisempaan verrattuna kesytetympinä.

Konsentroituneet ja tammitetut viinit edustavat uutta laatupainotteista tyyliä ja silloin myös hinta nousee. Yleensä Barberan perään liitetään alueen nimi. Lajiketta viljellään myös muualla pohjoisessa sekä myös Keski-Italiassa ja aikaisemmin myös Etelä-Italiassa viinien happopitoisuutta ja hedelmäisyyttä nostamassa. Nykyisin (vuodesta 2008 lähtien) maineikkaimmat Piemonten lajikeviinit ovat DOCG-viinejä Barbera d'Alba ja Barbera d'Asti sekä Nizza (aikaisemmalta nimeltään Barbera d'Asti Monferratto Superiore). Samanlainen virallisen laatuluokituksen kohottaminen on ollut muodikasta ympäri Italiaa, joten viinien absoluuttisesta laatutasosta Italian virallinen laatuluokitus kertoo yhä vähemmän.

Vuonna 2000 Barberan viljelyala Italiassa oli enää 28 400 hehtaaria. Parikymmentä vuotta myöhemmin rypäleen viljelyala oli edelleen vähentynyt kolmanneksella. Italiassa oli 1980-luvulla Barbera-viineihin liittyvä skandaali, kun niihin oli lisättyä kuolettavaa etanolia. (Itävaltalaisissa viineissä vastaavan ajan skandaali oli, että viineihin lisättiin myrkyllistä autojen pakkasnestettä makeus- ja pyöreysaistimusten parantamiseksi.) Tämä on edistänyt laatupainotteista Barbera-viinien tuotantoa, kun heikoimmat tarhat oli korvattu toisilla lajikkeilla. Aluevetoinen laatuviinituotanot pöytäviinien kustannuksella on estänyt eri alueiden viinien sekoittamista.

Italialaisten siirtolaisten tuomisina nykyisin suurimmat Uuden maailman viljelmät löytyvät Kaliforniasta. Kalifornian rypäleen viljelyala oli vuonna 7000 hehtaaria. Aikaisemmin hapokasta ja satoisaa Barberaa hyödynnettiin geneeristen ja muiden volyymiviinien tuotannossa. Lajike on hyötynyt Yhdysvalloissa yleiskäyttöisyydestään, kuten aikaisemmin Italiassakin. Viime vuosikymmenet italialaisuus on myös viineissä ollut muodikasta. Oikullinen ja arvostettu Nebbiolo ei ole pärjännyt Kaliforniassa, kuten ei muuallakaan Piemonten ulkopuolella. Suurempaa kiinnostusta lajiketta kohtaan on ollut Argentiinassa, jossa sen viljelyala vuonna 2007 oli 800 hehtaaria. Kuriositeetti viljelmiä löytyy Euroopassa Sloveniasta ja Kreikasta sekä Uudessa maailmassa Etelä-Afrikasta ja Australiasta ja siellä suhteellisen viileästä Victorian osavaltiosta. Australialaisia Barbera-viinejä on päätynyt suomalaisille kuluttajille asti.

Lajike esiintyy yleensä pelkän Barberan lisäksi Barbera-johdannaisilla nimillä, tosin itsenäisiäkin synonyymejä löytyy: Barbera a Peduncolo Rosso, Barbera a Raspo Verde, Barbera Amaro, Barbera d'Asti, Barbera Dolce, Barbera Fina, Barbera Grossa, Barbera Nera, Barbera Nostrana, Barbera Vera, Barberone, Gaietto, Lombardesca ja Sciaa. Samankaltaisesta nimestään huolimatta eri lajikkeita ovat Keski-Italian Barbera del Sannio ja Sardinian Barbera Sarda sekä Piemonten vaalea Barbera Bianca.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ,
mutta viinien tyylikirjo on erittäin laaja.

Arvioidut lajikeviinit sekä erikseen
  Barbera d'Asti ja
  Barbera d'Alba.


Sivu päivitetty 26.10.2021.