Viinikirjoissa Etelä-Amerikka on vakiintuneen tavan mukaisesti käsitelty parhaimmassa tapauksessa muutamalla sivulla ja uusimmissa kirjoissa keskitytään Chileen. Maailman suurimpiin viinintuottajiin kuuluvan Argentiinan viinien pulman tiivistää Bob Thomson kirjassa Century of Wine The Story of a Wine Revolution: ”Pähkinänkuoressa ilmaistuna: Istuta köynnökset millä tahansa vakiintuneella tavalla ja valmista viinit perusoppikirjan mukaan niin Chilen aurinko ja maaperää saavat aikaan loistavan rakenteen sekä raikkaat hedelmän aromit kaikista suosituista kansainvälisistä lajikkeista. Toteuta sama Argentiinassa niin viinitarhat tuottavat raskaita, etanolisia portin kypsyysasteisia viinejä, jotka vaativat vuosien säilytystä kehittääkseen mainittavaa sävykkyyttä.” Tietokannasta voi tutkia Nautiskelijan näkemyksen argentiinalaisista punaviineistä. Maanläheisyyttä etenkin Mendozan punaviineissä riittää, mutta tyylikkyys ja ikävän monesti nautittavuus ovat sitten toisia asioita. Chileläisissä viineissä puolestaan modernin valmistustekniikan auttamat (Nautiskelijan termeillä) hedelmäisyys ja hiottu olemus ovat tunnuspiirteinä.

Chilen yhteiskunnan ja vientimahdollisuuksien vapauduttua Augusto Pinochet’n oikeistodiktatuurin jälkeen tuottajat ovat panostaneet kansainvälisistä lajikkeista tehtyihin vientiviineihin. Kotimaan kysynnän täytti aikaisemmin volyymilajike Pais, jolla puolestaan ei ollut mitään mahdollisuutta vientiviineissä. Chileläiset ovat lisäksi, eteläeurooppalaisten tyyliin joutuneet radikaalisti vähentämään viinin kulutustaan työkykynsä (ja terveytensä) säilyttämiseksi.

Chileläiset luokittelivat aikaisemmin viljelyalueensa järjestysnumeroilla, mutta moderneilla nimiperusteisilla jaotteluilla järjestysnumerot ovat pannassa. Valtaosa (vientiviineistä) tulee espanjalaisittain Valle Centralin tai englantilaisittain Central Valleyn alueelta. Jenkeistä poiketen Central Valleyssa sijaitsevat myös laatupotentiaalinsa suhteen parhaimmat alueet. Uusi, vasta vuodesta 1982 hyödynnetty alue on pohjoisen ja siten kuuman ilmaston Casablanca. Sen rannikon läheistä samannimistä aluetta viilentää meri, joten hapokkuuden pitäisi viineissä korostua analogisesti Ranskan Burgundin viinien tyylisesti. Tosin välillä viineissä saattaa olla pastillimaista ja siten ruokien kanssa ongelmallista ylikypsyyttä.

Teollinen tuotanto lähtökohtana

Chilen viinintuotanto on ollut lähinnä agribisnestä eli volyymipainotteista tuotantoa. Varttamattomat köynnökset alentavat tuotantokustannuksia ja nostavat hehtaarisatoja, joten hinnat ovat lisäksi alhaisten työvoimakustannusten Chilessä kilpailukykyisiä. Chilessä viininviljely on keskittynyt – Euroopasta poiketen – reheville tasankomaille. Euroopassa köynnökset on perinteisesti istutettu vähäravinteisille ja muuhun maataloustuotantoon huonosti soveltuville maille. Niukkaravinteinen maaperä ja alhaiset sadot ovat korostaneet eurooppalaisissa viineissä maaperävetoisia aromeja ja etenkin mineraalista jälkimakua. Tosin viileimmillä alueilla viineistä korostuvat helposti kirpeät hapot ja katkeroaineiset tanniinit. Muuten alhaiset tanniinit ja kypsät tanniinit tekevät viinit mutkattomiksi. Tosin nuorten viinien hedelmävetoiset aromit eivät ole voimakkaiden liharuokien kanssa ongelmattomia.

Parin vuoden ikäisissä viineissä on puolestaan helposti dominoivat salmiakkiset, pippuriset ja yrttiset aromit. Maanläheisyys, tosin ei tyylikkäänä, alkaa puolestaan voimistua nopeasti. Kuluttajan pitää ehdottomasti varmistua viinien happoasteesta, joka keskimäärin on viinimaailman alhaisimpia. Toisaalta alhaiset hapot (ja kohtuullistetut kypsät tanniinit) tekevät viinit satunnaisia kuluttajia miellyttäviksi. Chileläiset viejät hinnoittelevat viininsä dollareissa, joten dollarin alamäki on parantanut huomattavasti viinien kilpailukykyä etenkin kohtuuhintaisissa ja markkinaosuuden määräävissä viineissä.

Chileläisten viinien suosion kasvaessa maineikkaat ulkomaiset tuottajat ovat kiinnostuneet myös huippukalliiden viinien tuottamisesta. Nautiskelija maistoi 1990-luvun puolivälin jälkeisiä vuosikertoja (kts. Chilen hintaeliitti 2/2002) eikä ollut absoluuttisella skaalalla vakuuttunut niiden huippulaadusta. Chileläisten nimivetoisissa viineissä sovelletaan helposti nykyviinimarkkinoiden tyyliä, jossa riittävän monen kuluttajan mielestä korkea hinta tuottaa huippulaatua päin vastoin kuin menneisyydessä jolloin huippulaatu tuotti korkeat hinnat. Absoluuttinen chileläisten viinien huippulaatu ei vielä ole itsestäänselvyys. Parhaimmissa viineissä vuosikertavaihtelut ovat myös Chilessä merkittäviä ja Nautiskelijalla tuotti pettymyksen chileläisten viinien lippulaivoihin kuuluvan Concha y Toron vuosikerran 2000 tilausvalikoiman kolmenkympin hintainen Don Melchor Cabernet Sauvignon.

Chileläistä viinintuotantoa dominoivat paikalliset suurtuottajat, jotka ovat laajentaneet toimintaansa naapurimaa Argentiinaan. Suurtuottajat Concha y Toro, Santa Carolina sekä San Pedro ovat Alkossa hyvin edustettuna ja vielä muiden tavaramerkkiensä kautta. Suuryritysten tyyliin kuluttajalle ilmoitetaan harvoin taustalla oleva emoyhtiö. Eri nimillä myydään eri hintaluokkiin segmentoituja viinejä, ja etenkin halvoissa viineissä pyritään välttämään päämerkin laatuimagon tahriintumista eriyttämällä valmistajan nimi. Chileläisten viinien suosiota selittänee juuri reilu halpojen ja samalla riittävän voimakkaiden ja nautittavien viinien tarjonta. Markkinaosuuksiaan reilusti menettäneihin espanjalaisiin punaviineihin verrattuna chileläisistä viineistä puuttuvat pistävähköt hapot ja vihreähköt tanniinit mutta kuluttajia miellyttävää hedelmäisyyttä riittää. Espanjalaisissa viineissä puolestaan tanniinien pehmentäminen vaatii kallista ja aikaa vievää tynnyrisäilytystä. Lisäksi espanjalaisten viinien buumien seurauksena vakiintuneempien alueiden viinien hinnat ovat nousseet ja halvat volyymiviinit tulevat (valtaosin) aikaisemmin vain laatutasoltaan pöytäviinejä tuottavilta alueilta.

CS-viinien herukan aromit poikkeavat muista maista

Nautiskelija käyttää chileläisten Cabernet Sauvignon –viinien perusaromin kuvauksessa yleensä kypsää mustikkaa, koska chileläisten viinien mustaherukan aromit eroavat selvästi muiden maiden vastaavista lajikeviineistä. Kirjallisuudessa yleensä chileläisiä CS-viinejä kuvataan mustaherukkaisiksi, mutta koska (Nautiskelijalla) kypsän mustikan – tosin suomalaisissa luonnonmarjoissa harvinaiset - aromit ovat sitä riittävän lähellä, käytetään niitä erottelumielessä muiden maiden CS-viineihin. Chileläisten CS-viinien ja muiden viinien terroir’n ydinolemusta kuvaavat juuri osittain (nuorten viinien) persoonalliset herukka-aromit ja parin vuoden ikäisissä viineissä (ruoan kanssa ongelmalliset) salmiakkimaiset aromit. Nautiskelijan on viinin olemuksen puitteissa vaikea antaa lisäarvoa viiden vuoden säilytyksellä tuottavaa varastoviinin luokitusta. Chileläisissä viineissä siis riskinkarttajan on parasta panostaa nuoriin viineihin, tosin asiantuntijan otteella viinejä lähestyvälle löytyy poikkeuksia.

Cabernet Sauvignon viinit toimivat Chilen kuumaan ilmastoon huomattavasti Merlot-viinejä paremmin. CS-viineissä korostuu rypäleen olemuksen mukainen tavara ja tanniinit. Toisaalta jos haluaa mutkatonta, niukkatanniinista ja hedelmäistä punaviiniä, kannattaa valita Merlot tai pienoisilla karvasaineilla höystettynä Carmenere. Alun perin Bordeaux’n lajike Carmenere on nykyisin chileläinen lajike, kun alkuperäalueellaan se ei kestänyt varttamista. Toisaalta Carmeneren joustavuutta ja helppoa sekoitettavuutta myös viinissä kuvastaa, että Pohjois-Italiassa monet Cabernet Franc –köynnökset ovat todennäköisesti Carmenerea. Lajikkeiden identifiointi on tullut vasta viime vuosikymmeninä tärkeäksi laatua (volyymin ja edullisen hinnan asemesta) arvostavassa viinikulttuurissa.

Chileläisissä viineissä on alettu viime vuosina panostaa ruokaystävällisempiin maaperävetoisiin ja mausteisiin aromeihin kypsien (herukkaisten) puutarhamarjojen asemesta, mutta viinien tyylikkyyden niukkuus ei ole ongelmatonta. Chileläisten kustannusetuna ovat varttamattomien köynnösten alemmat tuotantokustannukset sekä kuiva syyssää, joka sallii reilun kypsät rypäleet ilman pilaantumisriskiä. Koneellisessa sadonkorjuussa pilaantuneet rypäleet päätyvät terveiden rypäleiden sekaan viinin laatua heikentämään. Chileläiset viinit ovat hinnoittelultaan kilpailukykyisiä (markkinaosuusmielessä) eikä maan asemaa uhkaa todennäköisesti mikään lähivuosina, etenkin kun dollarin vahvistuminen (euroon suhteen) ei ole todennäköistä ja EU:ssa yritetään lisäksi hillitä maataloustukia.

Nautiskelijan arvioimat chileläiset vähittäismyynnin PN-viinit, Merlot-viinit, Carmenère-viinit sekä CS-viinejä.