Carmenere tuotti yhdessä Cabernet Francin kanssa vielä 1700-luvulla monet arvostetuimmat Bordeaux´n Médocin punaviinit. Lajikkeen kukinta on kuitenkin ongelmallista, mikä aiheuttaa satovaihteluita. Porvoossa lajike käytännössä hylättiin viinikirvan vaativan juuriston varttamisen jälkeen liian heikkosatoisena. Lisäksi lajike kypsyy Merlot´n jälkeen, mikä sateisessa Porvoossa ei ole etu. Lajike painui unholaan kunnes se 1990-luvulla tuli tietoon chileläisenä Merlot´na eli enemmistö chileläisistä Merlot-köynnöksistä onkin itse asiassa Carmenerea. Chileläisenä lajikkeen nimenä käytetään myös Grand Vidure.

Paljastuksen jälkeen lajiketta on alettu myydä myös omalla nimellä lajikeviininä (Merlot´n asemesta). Toiseksi lajikkeen suosituksi käyttökohteeksi on nousemassa sen käyttäminen Porvoon tyylisissä (kalliissa) sekoiteviineissä. Yleensä sen osuus jää kuitenkin alle viidennekseen. Chileläisen Carmeneren laatupotentiaali on vielä avoin, mutta viinimaailman kirkkaimpaan kärkeen lajike ei kuulu. Maailman laajimmat Carmenere istutukset epäillään kuitenkin olevan Pohjois-Italiassa, jossa puolestaan paikallisen Cabernet Francin epäillään valtaosin olevankin Carmenerea. Italiassa Cabernet Franc (tai Carmenere) ei ole porskuttanut laadulla. Kaliforniastakin on löytynyt Carmenerea.

Lajikkeen ominaisuudet muistuttavat muita Porvoon tummia rypäleitä asettuen ominaisuuksiltaan lähinnä Merlot´n ja CS:n väliin. Viini soveltuu hyvin tammitukseen. Viinien väri on yleensä syvä ja tanniineja riittää. Aromeissa löytyy herukkavetoisia puutarhamarjoja ja myös kirsikkaa ja vadelmaa sekä etenkin yrttejä ja mausteita. Tammivetoisina löytyy lakritsaa ja suklaata. Laatuviinejä varten elinvoimainen Carmenère täytyy yleensä varttaa niukkaelinvoimaiseen juuristoon tai huolehtia sen istuttamisesta niukkaravinteiseen maaperään.