Chileen alkoi virrata ulkomaista pääomaa 1990-luvun jälkipuoliskolla kun Chilen viinien potentiaali huomattiin ja Pinochetin jälkeiset boikotoinnit olivat poistuneet. Tämän vuosiin 1996-1998 keskittyneiden viinien maistelun perusteella (päivätty 16.1.2002) on yllättävän monesti ensin laitettu komea hintalappu ja vasta sen jälkeen alettu miettiä pullon sisältöä. Tuottajat ovat hyvin seuranneet markkinoiden toimintaperiaatteita. Teeman viinit on hankittu eri maista erilaisista lähteistä, joten hintoja pitää lähestyä arvioina.
Gato-tuottajan San Pedron CS-viini Cabo de Hornos 1997 sai kiitettävät pisteet ja sillä on myös varastointipotentiaalia. Toinen kiitettävä viini oli MontGras Ninquén CS Barrel Select 1998.
Vaikka Cabernet Sauvignon toimii ylivoimaisesti parhaiten Bordeaux"n rypäleistä lämpimässä ilmastossa, on monissa viineissä tavoiteltu Porvoon cocktailia ja sen Bordeaux"ssa aikaansaamaa moniulotteisuutta. Maistelluista viineistä parhaimmat pisteet saivatkin puhtaat tai lähes puhtaat CS-viinit.
Chilen eliittiviineissä on kovasti lähdetty tavoittelemaan uuden ranskalaisen tammen voimalla hienostuneisuutta sekä maaperää, mutta samalla on (laatutietoisen kuluttajan kannalta) ikävästi jouduttu tinkimään konsentraatiosta. Yhteistä viineille on, että tuotanto on pientä ja viinien saatavuus siten vaikeaa. Pulmia aiheuttaa vuosikerran 1998 osalta Chileen normaalisti kuulumaton sateinen sää, mikä on aistittavissa monissa kyseisen vuosikerran viineissä.
Alkon tilausvalikoimassa myynnissä ollut CS-viini San Pedro Cabo de Hornos 1997 sai kiitettävät pisteet ja sillä on lisäksi potentiaalia varastointiin. Gaton Negron tuottajalla on asiantuntemusta myös huippuviineihin. Toinen kiitettävä viini oli MontGras Ninquén CS Barrel Select 1998.
Positiivisen yllätyksen tarjosi kalifornialaisen Mondavin sekä Errazurizin omistajan Chadwickin Seña 1997, jolla on myös varastointipotentiaali sekä sen mukana tuomaa sävykkyyttä. Viini on viilattu miellyttäväksi, mutta samalla potku on onnistuttu säilyttämään, mikä puolestaan kertoo huippuammattitaidosta. Sen sijaan laajasti mainostettu Chilen suurimman tuottajan Concha y Toron sekä maineikkaan porvoolaisen Baron Philippe de Rotschildin Almavivat vuosilta 1997 ja 1998 olivat, etenkin huippuhinnan huomioiden, pettymyksiä. Viineissä oli epätoivoisesti yritetty tavoitella Bordeaux"n ja etenkin Moutonin esikuvaa kun samalla viinin pitää kuitenkin olla nuorena juotavissa. Kumpikin viini oli yliuutettu, mutta huippuhinnan oikeuttavaa konsentraatiota ei löytynyt.
Yhteisyrityksen mielekkyys herättää hieman kysymyksiä, kun Concha y Toro pystyy valmistaan (tosin ranskalaisella konsultoinnilla) ainakin nautittavuuden suhteen potentiaalisesti kiitettävän Don Melchor CS Puente Alto Private Reserve 1996. Viinin vuosikerta ei tosin aivan ollut edellisen 1995 veroinen. Don Melchorissa riittää maaperää sekä sävykkyyttä mutta kun se on selvästi chileläinen, on tuottaja epäilemättä päättänyt satsata selvästi kansainväliseen tyyliin yhteisyrityksen voimalla. Yhteisyrityksen lisäarvo jää odottamaan lisänäyttöjä ja toivottavasti Concha y Toro ei luovu oman lippulaivansa kehittämisestä. Toinen perinteistä chileläisyyttä ansiokkaasti, 89 pistettä, esittelevä on Cousino Macul Finis Terrae 1995. Viini on ollut myynnissä Viikkarilla.
Vaikka Errazurizin omistajat saavat huippulaatua aikaiseksi Mondavin kanssa, toivottavasti he panostavat myös omaan viiniinsä Don Maximiano Founder"s Reserveen, sillä ainakaan vuosikerta 1998 ei vakuuttanut, kun nautittavuuspisteet jäivät hyvän puolelle 84:ään pisteen. Tosin viinillä on potentiaalia erittäin hyvän puolelle.
Michel Rollandin konsultoimalla valmistettu Merlot-vetoinen lippulaiva Casa Lapostelle Clos Apalta 1997 ei vakuuttanut huippu-uutetulla ja huipputammitetulla tyylillään. Viinin pisteet jäivät hyvän puolella. Näennäisesti viinissä kuitenkin riittää tavaraa ja pyöreyttä. Viinin potentiaali sen sijaan epäilyttää.
Yhteenvetona voi sanoa, täysin yleispätevästi muiden viinialueiden tyylisesti, että korkean hinnan oikeutus kannattaa varmistaa myös sisällön suhteen, mikä tosin voi näissä pienen tuotannon viineissä olla ongelmallista. Ne on ainakin valmistettu Uuden Maailman tyylisesti eikä voltteja ole missään nimessä alle kolmentoista. Tosin epäilemättä niiden suunnittelussa on painotettu nuorena juotavuutta. Mikäli markkinat sallivat ovat kyseisten viinien uudet vuosikerrat muutaman vuoden kuluttua epäilemättä selvästi laadukkaampia kun valmistajien osaaminen lisääntyy.
Pääosa viineistä on maistettu 15-16.1.2002. Muuksi kuin 16.1.2002 päivätyt viinit on maistettu eri yhteyksissä.