Toscanan tumma sekoite on käytännössä sama kuin Chiantin (vanha) Sangiovese-vetoinen rypälecocktail ilman nykyisten muodikkaiden kansainvälisten lajikkeiden lisäämistä. Nykyisin Chiantissa puhtaat Sangiovese-viinit ovat myös sallittuja aikaisemman 70 prosentin asemesta. Mikäli 100 prosentin pitoisuus ei ole varmaa, nimetään lajike sekoitteeksi. Samoin esimerkiksi Vino Nobile di Montepulcianon viinit saavat Toscanan tumman sekoitteen lajikkeeksi, koska niiden ei tarvitse olla puhtaita Sangiovese-viinejä. Chiantin sekoite ajautui laadulliseen umpikujaan kun italialaisten arvostamia happoja alettiin hakea Trebbianosta aromikkaan ja laadukkaamman Malvasian asemesta, eivätkä muutkaan tummat lajikkeet kuten Canaiolo Nero tai mahdollisesti Mammolo tai Colorino laatua ainakaan kohottaneet. Tosin kovuutta ne leikkasivat ja korostivat nuorissa viineissä parfyymisuutta. Nykyisin pieni määrä kansainvälisiä lajikkeita on Chiantin viineissä sallittu. Viineissä korostuvat yleensä kirsikkaiset ja metsämarjojen puolelle kääntyvät marjojen aromit sekä parfyymiset piirteet hiilimäisten ja yrttimäisten aromien lisäksi. Hapot korostuvat ja kovuutta hillitään. Sekoitteen viinit on yleensä tarkoitettu (suhteellisen) nuorina juotaviksi. Nuoruuden hedelmäisyys on tärkeää. Suuntuntuma on keskitäyteläinen. Mikäli taustatiedot kertovat kansainvälisistä lajikkeista, saavat nämä yleensä lajikkeekseen supertoscasekoitteen. Koska IGT-alueviineissä ei käytännössä ole mitään rypälerajoitteita, riippuu niiden luokitus (helposti) saatavissa olevan taustatiedon määrästä. (Alueviinit kuuluvat laatuluokituksessa pöytäviineihin ja säädöksillä rajoitetaan etiketeissä annettavan taustatiedon määrää. Lisäksi niissä tammilastujen käyttö on de facto sallittua.) Nautiskelijan arvioimia sekoiteviinejä. Laatupotentiaali erittäin hyvä ja puhtaita Sangiovese-viinejä alhaisempi. Viinit on yleensä suunniteltu nuorena juotaviksi.