Sisilian alkuperäiset lajikkeet eroavat Etelä-Italian lajikkeista. Nautiskelijalla on tämän vuoksi erikseen Sisilian tumma sekoite ja Etelä-Italian tumma sekoite. Nykyisin paikallisia lajikkeita terästetään eli parannetaan Kansainvälisillä lajikkeilla viinien myyvyyden ja myyntihinnan parantamiseksi. Paikallisia lajikkeilla kyllästettyjä heikkolaatuisia viinejä tuottavia tarhoja on kitketty EU:n tukiaisilla pois (ylijäämä)viinintuotannosta. Toinen keino ovat olleet tukiaiset laadukkaampien ja myyvempien lajikkeiden istuttamiseksi. Nautiskelijalla myös kaikki paikkalista rypäleistä kuuluvat Sisilian tummaan sekoitteeseen.

Sisilian viinintuotanto keskittyi historiallinen (englantilaisten arvostamien) väkevöityjen marsala-viinin tuotannon ympärille paikallisten viinitarpeiden tyydyttämisen lisäksi. Makeat väkevöidyt viinit ovat nykyisin historiallisia kuriositeetteja. Sisilian perinteiset tummat rypäleet löytyvät Nautiskelijalla Marsalasekoitteen alta. Marsalan tuotannossa on käytetty sekä tummia että vaaleita lajikkeita. Sisilian laadullisesti maineikkain lajike on Nero d’Avola, jota on hyödynnetty myös marsaloissa. Nykyisin Nero d’Avolasta on tullut (tuotantoportaalle) riittävän viinin hinnan takaava myyvä ja arvostettu lajike, josta valmistetuilla viineillä on myös säilytyspotentiaalia. Vielä 1980-luvulla Sisilian Nero d’Avolalla ei ollut näin kannattavaa ja arvostettua tulevaisuudessa paikallisena rypälelajikkeena.

Yleensä Sisilian punaviinit on suunniteltu mahdollisimman nuorina juotavaksi. Laadukkaimmilla viineillä on muutaman vuoden säilytyskelpoisuus. Markkinointivetoiset italialaiset ovat yrittäneet parantaa kuluttajien laatumielikuvaa nostamalla aikaisemmin pöytäviinin tasasoisia IGT-alueviinejä laatuviineiksi. Kolmannen vuosituhannen toisella vuosikymmenellä Sisilian kohdalla tämä tarkoittaa Sicilian korottamista IGT-viinistä DOC-laatuviiniksi. Sisiliastakin löytyy nykyisin Italian korkeimman laatuluokan DOCG-laatuviinejä.

Viineissä korostuu kuuman ilmaston paahtuneisuus etanolin korostamana. Vulkaaninen maaperä korostuu viineissä parhaimmillaan mineraalisena korkeammilla vuoren rinteillä samoin kuin selvempi marjamaisuus ja hienovaraisempi sävykkyys. Rikkipitoinen maaperä korostaa lisää maustemaisia ja hiilimäisiä aromeja. Laadun kannalta ongelmallisemmaksi muodostuu lehtometsämäinen aluskasvillisuus sekä koivunlehdet jo vihtamaisina tai tuoreina. Viljelyssä ja valmistuksessa joudutaan tasapainoilemaan rusinamaisen sekahedelmäisyyden ja vihreän katkeroainemaisuuden välillä. Viineistä löytyvät yleensä selvät tanniinit. Tyylikkyyden saaminen viineihin on haaste.. Viinit hyötyvät yleensä tammituksesta vaikka se kohtuuhintaisissa tarkoittaa harvemmin tammitynnyrikypsytystä.

Muita Sisilian tummia lajikkeita ovat, tosin harvoin etiketeissä esiintyvinä, esimerkiksi Gaglioppo, Frappatto, Nerello Cappuccio, Nerello Mascalese, Nocera ja Perricone.

Nautiskelijan Sisilian tumman sekoitteen viiniarviot.

Sekoiteviinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ.

Sivu päivitetty 2.2.2016.