Tumma NERO D'AVOLA on marsalasekoitteen sisilialaisia lajikkeita ja saaren tummista lajikkeista arvostetuin. Virallisissa Italian tilastoissa lajikkeen nimenä on ‒ helposti harhaanjohtava ‒ CALABRESE, joka kääntyy kalabrialaiseksi. Viinikirjallisuudessa ja viinien etiketeissä lajikkeen nimeksi on vakiintunut Nero d’Avola. Lajike on kaiken todennäköisyyden perusteella kotoisin Sisiliasta Syracusan provinssin Avolasta. Se on myös Sisilian viljellyin tumma lajike. 1990-luvulta lähtien lajikkeen arvostus ja myös lajikkeen viljelyala ovat lisääntyneet reilusti. Tanniinista Nero d’Avolaa on pidetään Sisilian laadukkaimpana lajikkeena. Tämä ei aikaisemmin bulkkituotantoon keskittyneessä Sisiliassa välttämättä ollut laatusuositus. Nero d’Avolan arvostus lajikeviininä on uudella vuosituhannella kohonnut selvästi. Sitä ei enää tarvitse viinien myyvyyden kannalta terästää kansainvälisillä lajikkeilla.

Kuumassa Sisiliassakin rypäleillä voi olla kypsymisongelmia, joten Nero d’Avolan viljely keskittyy kuumille tasangoille korkeampien ja viileämpien vuorenrinteiden asemesta. Lajike kypsyy rypäleiden keskivaiheilla. Se on antanut varastointikykyä marsalaan ja saareen kuiviin punaviineihin. Tanniinivetoinen potku korostuu ja tasapainottavaa hedelmäisyyttä riittää. Viini kestää ja hyötyy tammituksesta, mutta persoonalliset maanläheiset aromit tulevat muutaman vuoden säilytyksellä haastaviksi eikä viineissä ole huippuviinien konsentraatiota tyylikkyydestä puhumattakaan. Hienovaraiseen aromikkuuteen tarvitaan muita lajikkeita. Nero d’Avola on ollut parhaimmillaan sekoitteissa ja etenkin kansainvälisillä lajikkeilla täydennettynä.

Sisiliassakin siirryttiin viime vuosisadan lopulla yhä enemmän kansainvälisiin lajikkeisiin viinien myyvyyden ja myös aidon laadun parantamiseksi. Kansainväliset lajikkeet eivät muodostuneet Sisilian kuumassa ilmastossa ja vulkaanisessa maaperässä menestystarinoiksi. Uudella vuosituhannella trendi on kääntynyt Nero d’Avolan hyväksi. Nykyisin Nero d’Avolaa voi pitää arvostettuna lajikkeena vaikka viinien laatuvaihtelu on suuri. Köynnöksissä on suurta geneettistä vaihtelua, mikä tukee suhteellisen vanhan köynnöksen oletusta mutta samalla myös viinien suuria laatuvaihteluita tehotuotannon ja ylihapotuksen ohella. Nero d’Avolan kohtuuhappoisuus täytyy parantaa joko muilla lajikkeilla tai kuuman ilmaston perusreseptin mukaisesti säkistä happoja lisäämällä. Lisättyjen happojen aistinvarainen integroiminen vaatii ammattitaitoa ja yleensä osaamista.

Lajikeviineissä korostuvat aluskasvillisuus ja kuivatut lehdet kypsien metsämarjojen lisäksi. Kuuma kasvuympäristö tuo selvää etanolista polttavuutta sekä paahtunutta pyöreyttä tanniininen ohella.. Sisilialaisen ja eteläitalialaisen tyylin mukaisesti viinit ovat laadukkaimmillaan suhteellisen nuorena, tosin muihin sisilialaisiin lajikkeisiin verrattuna Nero d’Avola kestävät hyvin säilytystä. Lajike kestää ja myös hyötyy tammituksesta, mikä antaa viineihin hiilimäisiä, savumaisia, pippurisia sekä tummaan suklaan aromeja. Laadukkaimmissa viineissä jälkimaussa pitäisi olla maanläheisyyttä parhaimmillaan mineraalisina, mutta tyylikkyyden suhteen ongelmallisia vulkaanisen tupakansavumaisina ja helposti humusmaisina. Parhaimmillaan Nero d’Avola -viinit ovat – mukaan lukien tuottajien lippulaivat – suhteellisen nuorina juotavia.

Puhtaiden lajikeviinien ongelmana on eleganssin puute sekä iän myötä tammituksen avittamana tulevat lesemäiset aromit sekä rakenteellinen onttous eli konsentraation puute. Sisilian vulkaaninen maaperä ei sovellu pitkäikäisten viinien tuottamiseen eikä jälkimakuun tule huippuviinin sävykkyyttä ja tyylikkyyttä.

Kalabrialainen ei ole kotoisin Kalabriasta vaan Sisilian Avolasta

Etelä-Italiassa sekä monen mielestä kehitysmaatasoisessa Sisiliassa alettiin opetella laatuviinikulttuuria vasta 1990-luvulla (tukiaisten kannustamana). Sisilia on perinteisesti ollut Italian bulkkiviinien lähde sekä chaptalisoinnin kieltävässä maassa viinien alkoholipitoisuutta nostavien rypäletiivisteiden lähde. Viileämmän pohjoisen viinejä myös pyöristettiin ja potkua parannettiin kuuman Sisilian ja Etelä-Italian tanniinisella ja korkean etanolipitoisuuden viineillä. Nykyisin tämä ei oikein luonnistu kun alkuperäsäädökset estävät viinien kaukokuljetukset.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Nero d’Avolasta ovat 1600-luvun lopulta nimellä Calavrisi, joka ei kuitenkaan välttämättä viitannut paikallisella murteella Calabrian. Robinson-Harding-Vouillamozin (2012) mielestä Calavrisi oli Calaulisi-sanan johdannainen. Calaulisi puolestaan muodostui sanasta Caia-Avola, joka tarkoittaa yksiselitteisesti ”Avolan rypälettä”. Calabrese sanaa tuottaa nimiassosiaatioita muihinkin lajikkeisiin, joten sen käyttöä kannattaa selvyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi välttää.

Nero d'Avolan ongelmallisuus markkinoinnin kannalta oli, että lajike tunnettiin aikaisemmin huonosti myyvällä nimellä Calabrese. Vanhan nimen voisi tulkita antavan rypäleen alkuperäksi Sisilian mantereen vastaisen maakunnan Calabrian. Sisilialaisten ovat arvostaneet Calabriaa lähimpänä mantereen kontaktina, mutta muu maailma ei ole välttämättä suhtautunut Calabriaan yhtä positiivisesti. Myyvemmällä Nero d’Avola saatiin aikaan menestysresepti.

Nero d’Avolan Italian tilastoitu viljelyala oli vuonna 2000 11 410 hehtaaria. Kuitenkin jo vuonna 2008 lajikkeen viljelyala oli Sisilian tilastoissa peräti 19 304 hehtaaria. Lajiketta voi pitää sekä alkuperän että viljelyn suhteen sisilialaisena. Viljelmiä löytyy hieman Calabriasta ja muualta Välimeren ympäristöstä Maltalta ja Turkista. Australiassa ja Kaliforniassa on muutama kokeilija. Rypäleen Italian valloitusta ei ole odotettavissa puhumattakaan maailmanvalloituksesta eli siirtymisestä Uuden maailman lajikkeiden perusarsenaaliin. Viinintuottajatkaan eivät vielä välttämättä tiedä minkälaisia heidän modernien sisilialaisten viinien pitäisi ja kannattaisi olla.

Viime vuosisadan lopulla jenkit innostuivat reilusta uudesta tammesta ja massiivisuudesta, joilla sai aikaan – heidän mielestään – ainutlaatuisia huippuviinejä ympäri maailman. Uudella vuosituhannella tammivetoisuus ei ole enää muodikasta, joten myös Nero d’Avolan tuottajia odottavat uudet haasteet…

Nero d’Avolan synonyymejä ovat Calabrese d’Avola, Calabrese di Vittoria, Calabrese Dolce ja Niureddu Calavrisi. Sekaannusten välttämiseksi Calabrese synonyymiä kannattaa välttää.

Nautiskelijalla Nero d’Avola -rypälettä sisältävät sekoiteviinit ovat nimeltään Sisilian tumma sekoite, josta selviää lajikkeen sekoitekumppaneita.

Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ.

Sivu päivitetty 2.2.2016 ja edellisen kerran 17.7.2007