Tummaan Pinot Meunieriin ei käytännössä ole törmännyt kuplimattomana lajikeviininä, paitsi Saksassa, mutta mainintaa edellyttäväksi sen tekee asema etenkin perussamppanjoiden yhtenä kolmesta lajikkeesta. Nautiskelijalla lajike sisältyy samppanjasekoitteeseen. Lajiketta voi siis kutsua viileän ilmaston työhevoseksi, jonka olemassaolo ja viileässä ilmastossa hyödyntäminen on luonnollista, mutta ei kuitenkaan mainostamisen arvoista. Köynnös on satoisa ja viinit kehittyvät huomattavasti Chardonnay- ja Pinot Noir –viinejä nopeammin. Lisäksi se silmikoi Pinot Noiria myöhemmin ja rypäleet kypsyvät sitä aikaisemmin. Satojen luotettavuuden kannalta näillä on suuri merkitys, etenkin hallanarassa pohjoisessa. Rypäleviineissä on myös mausteisuutta, savumaisuutta ja omenamaisuutta korostavat piirteensä, joten sekä kuluttajat että tuottajat ovat olleet tyytyväisiä lajikkeeseen. Rypäleen roolia voi hyvin verrata Muscadellen rooliin Bordeaux'ssa, tosin sitä arvostetumpana ja suositumpana. Cava-rypäleissä Pinot Meunierin lähin olemuksellinen kumppani on maanläheisyyttä ja maustemaisuutta korostava Xarello.

Lajikkeella on monia nimiä ja ranskalainen Meunier tarkoittaa mylläriä, ja saksalaiset ovat antaneet lajikkeelle myös saman nimityksen MÜLLERREBE, 'Myllärin rypäle'. Australialaiset kutsuivat lajiketta siten nimellä Miller’s Burgundy. Nimitys johtuu lehtien alapinnan jauhomaisesta karvapeitteestä. Saksalaisten arvostusta, ja viininystävän sekaannusta, kuvaa, että yleensä rypäleen saksalainen nimi on SCHWARZRIESLING eli suomeksi Musta Riesling. Nimi harhaanjohtava, tosin vakiintuneena. Värivertaus toimii riittävästi suhteutettuna vaaleaan Rieslingiin, mutta ranskalaisilla synonyyminä on puolestaan Gris Meunier, koska rypäleen väri on Pinot Noiria kevyempi.

Lajike edellyttää viileää kasvuympäristöä. Uudessa maailmassa puolestaan ongelmana on rypäleiden liiallinen kypsyminen, joten se ei tuo lämpimässä ilmastossa mitään lisäarvoa luontaisesti pitempiä kasvuaikoja vaativille ja siten intensiivisempiä viinejä tuottaville Chardonnaylle ja Pinot Noirille. Lajike on suhteellisen suosittu viileässä Saksassa, ei tosin kuohuviineissä. Saksassa lajikkeen valttina on viinien kohtuullinen hinta. Alsacessa lajike oli AC-punaviineissä sallittu vuoteen 1979 saakka, mutta laadukkaampia viinejä tuottava Pinot Noir korvasi sen. Viljelyä on myös Sveitsissä, Itävallassa sekä itäisessä Keski-Euroopassa. Englannissa lajike suosio on vakaassa kasvussa kuohuviinibuumin myötä.

Vuonna 2009 rypäleen Ranskan viljelyala oli 11 088 hehtaaria, jolla se pääsi Ranska 10:ksi viljellyimmäksi tummaksi lajikkeeksi. Pohjoisessa Ranskassa on joillakin riittävän tunnetuilla alueilla suositeltu, vaikka ei välttämättä käytännössä viljelty lajike. Historiallisesti lajikkeen merkitys on ollut huomattavasti suurempi Ranskan pohjoisilla viljelyalueilla. Se sopii hyvin myös hyvin roseeviinien tuotantoon Pinot-rypäleen Pinot Noirin tapaan. Champagnen ulkopuolella lajikkeella ei kuitenkaan ole selviä viljelyalueita.

Saksassa Müllerreben viljelyala oli 2361 hehtaaria vuonna 2008 keskittyen suurimmalta osin Württembergiin (1738 ha), mutta lisäksi myös Badeniin, Pfalziin sekä vähäisessä määrin Frankeniin ja Rheinhesseniin. Rypäleen Saksan viljelyala vuonna 2002 oli 2517 hehtaaria, joka oikeutti tummien rypäleiden sarjassa neljännelle sijalle. Nämä eivät ole kuitenkaan Saksan koko Pinot Meunierin viljelyalat, koska lajike voidaan lukea Samtrot-nimellä virallisesti myös Pinot Noir -rypäleeksi.

Uuden maailman pienoinen suosio selittyy perinteisen kolmen samppanjarypäleen hyödyntämisen varjolla ja kuohuviinien tuottajilla tulee välillä myös lajikepunaviinejä. Pohjois-Amerikassa rypäleen viljelyä on Tyynenmeren rannikolla Kaliforniasta (vuonna 2010 66 ha) Brittiläiseen Columbiaan. Australiassakin sitä viljeltiin vuonna 2008 106 hehtaarin alalla ei ole tuntematon muuallakaan uuden maailman viileimmillä pienalueilla samppanjarypäleitä hyödyntävässä kuohuviinituotannossa. Kuohuviineissä Uudessa maailmassa PM on ja pysyy kuitenkin kuriositeettina.

Nuoruuden hedelmäisyys ja pyöreys on tärkeä myyntivaltti, kun rahaa ei saa liikaa sitoa varastoon. Vaihtosuhteena on kuitenkin, että rypäleen käyttäminen pitkään säilytettäviin vuosikertoihin on vähintään ongelmallista sillä aromit kehittyvät vaikeiksi sekahedelmäisillä, maanläheisillä, tupakkamaisilla ja monesti maderoituneilla ja supistavuutta korostavilla piirteillä. Viinin kehittyminen on monesti vaarallisenkin nopeaa sakanpoiston jälkeen. Mikäli reilusti yli viisi vuotta säilytettyjä lajike(vuosikerta)samppanjoita juo, vaativat ne oletusarvoisesti selvien vanhan viinin ominaisuuksien vuoksi asiantuntijan otetta.

Ilmaston lämpeneminen ei lupaa valoisaa tulevaisuutta Pinot Meunierille, paitsi Englannissa, koska laadullisesti rypäle ei pärjää samankaltaiselle Pinot Noirille eikä olemukseltaan muodikkaalle.Chardonnaylle. Englannissa rypäleen valttina on vakuutus kevät- ja syyssään oikkuja vastaan.

Köynnös viihtyy savimaassa mutta ei hyljeksi myöskään selvän kalkkipitoista maaperää. Lyhyemmästä kasvukaudesta huolimatta Pinot Meunier-rypäleiden sokeripitoisuus ja hapokkuus ovat verrattavissa PN- ja Chardonnay-rypäleisiin. Nuorena PM-viinien hedelmäisyys on täysin kilpailukykyinen kahden verrokin suhteen.

Pinot Meunierista on valmistettu suhteellisen vähän lajikeviinejä, tosin Saksassa kuplimattomat lajikeviinit eivät ole tuntemattomia. Champagnessa on herännyt lajikeviinisuosion kasvun varjolla pienoista kuriositeetti-innostusta kupliviin lajikeviineihin. Pinot Meunier on siis lähinnä samppanjarypäle ja viinin ominaisuuksiin vaikuttaa ratkaisevasti valmistustekniikka (eli hiivasakkakypsytys). Miedon viinin laatupotentiaali on sen vuoksi hyvä. PM-pitoisen samppanjan kehittyessä suhteellisen nopeasti, vaativat vanhemmat versiot oletusarvoisesti asiantuntijan otetta. Historiallisesti Pinot Noir on ollut suhteellisen viljelty ja tunnettu Ranskan viileimmillä viinialueilla ja mutta nykyisin sen viljely käytännössä keskittyy Champagneen. Saksassa puolestaan ilmaston lämmetessä Pinot Noir todennäköisesti syö tehokkaasti Pinot Meunierin (suhteellista) suosiota.

Myllärin Rypäleen eli Müllerreben alias eli Pinot Meunierin synonyymejä ovat lyhennettynä PM, Auvernat Blanc, Gris Meunier, Plant Meunier, Morillon Taconne, Samtrot ja Schwarzriesling. Ausseilla historiallinen lajikkeen nimi oli − nykyisin kielletty − Miller's Burgundy. Kirjallisuus jättää monesti Pinot-rypäleisiin viittaavan Pinot-sanan pois rypäleen nimestä.

Nautiskelijan arvioima muutama PM-kuohuviini sekä
lajikepunaviinit.

Viinien laatupotentiaali positiivisesti ilmaistuna, myös kuplivissa,     HYVÄ.

Sivu päivitetty 10.11.2021.