Vaalean FOLLE BLANCHEn maine on levännyt konjakin ja armanjankin harteilla. Tosin sen kukoistuskausi konjakin päärypäleenä oli 1800-luvulla eikä lajike kestänyt varttamista kalkkisessa maaperässä Ugni Blancin tapaan, joka on nykyisin tisletuotannon valtarypäle. Huippuhapokkaan rypäleen maine perustuu sen ominaisuuksiin tisleen raaka-aineena ja se oli tunnettu tässä tarkoituksessa jo ennen konjakin 300-vuotista voittokulkua laatubrandynä. Hollantilaisten aikana lajike oli tisleiden lisäksi suhteellisen mietojen viinien lajike. Silloin lasipulloja ei vielä käytetty viinien säilytyksessä.

Viiniä siitä valmistetaan yllättäen viileän Loiren alajuoksulla Gros Plant du Pays Nantais'n AC-alueella. GROS PLANT on rypäleen nimitys alueella. Gros tarkoittaa suurta köynnöstä, mikä puolestaan kertoo lajikkeen elinvoimaisuudesta. Pays Nantais’n viinit ovat vielä voimakkaamman hapokkaita kuin erittäin hapokkaina pidetyt naapurialueiden Muscadet-viinit. Viljealue on kuitenkin käytännössä sama. Lajikeviinit on suunniteltu mahdolllisimman nourena juotaviksi.

Ranskan ulkopuolelle lajike ei ole mainittavasti matkannut, vaikka pystyykin hyvin säilyttämään kuumassa ilmastossa luontaisen voimakkaan hapokkuutensa Colombardin tapaan. Voimakas hapokkuus on muuten suhteellisen neutraaliaromisen viinin tunnuspiirteenä. Lajike imee kuitenkin maaperän ominaisuuksia suhteellisen helposti. Aromeissa saattaa olla lisäksi kukkamaisuutta ja yrttimäisyyttä. Parhaiten rypäle soveltuu sekoitteeseen edulliseksi perusviiniksi kun sitä täydennetään vähemmän hapokkailla ja/tai aromikkaammilla lajikkeilla.

Folle Blanchen toinen vanhemmista on Gouais Blanc kuten myös Colombardin, joten Folle Blanche ja Colombard ovat sisarpuolia. Kolmas Konjakkisekoitteen lajike Ugni Blanc alias Trebbiano Toscano on puolestaan Italian tuliaisia. Folle Blanche kuuluu Konjakkisekoitteeseen Ugni Blancin ja Colombardin ohella. Folle Blanche on Ranskan rypäletisletuotannon väistyvä kuriositeettilajike Armanjakissa Konjakkia arvostetumpana. Kyseessä on siis ranskalainen lajike.

Folle Blanchen ensimmäinen kirjallisuusmaininta on vuodelta 1696 nykyisestä Charente-Maritimen departementista. Rypäleen nimen folle on feminiinimuoto ranskan fou-sanasta, joka tarkoittaa hullua (engl. mad). Tällä viitataan köynnöksen suureen kokoon ja suuriin satoihin. Loiren Atlantin rannikolla Gros Plant -nimi esiintyy kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1732. Hollantilaiset arvostivat rypälettä tisleiden raaka-aineena. Erittäin voimakkaat säilyttivät viinejä tynnyrissä muita lajikkeita paremmin. Hollannin ja Loiren sekä Ranskan rannikon välimatka on suhteellisen lyhyt.

Isojen köynnösten puuaines sekä isojen rypäleiden tiiviit tertut ovat tauti-, home- ja mätänemisherkkiä. Lisäksi köynnös silmikoi aikaisin, mikä aiheuttaa helposti hallavaurioita. rypäleiden tunnuspiirteenä on huippuvoimakas hapokkuus myös tislerypälesarjassa. Tyylikkyys ei viinien tunnuspiirteenä vaikka maanläheisyyttä löytyykin.

Vuonna 2009 lajikkeen Ranskan viljelyala oli enää vaatimattomat 1770 hehtaaria, joka on hämärä muisto puolen vuosisadan (1958) takaisesta 15 865 hehtaarista. Folle Blanche ei ole pärjännyt viljelyaloissa moderneihin mietoihin viineihin paremmin sopivalle Colombardille, jonka viljelyala on yli nelinkertainen vajaalla 7800 hehtaarilla. Lajikkeen viljely on keskittynyt Ranskan länsirannikon läheisyyteen Loiresta Pyreneille. Nykyisin Folle Blanchen viljely keskittyy Loiren alajuoksulle Atlantin läheisyyteen. Lajiketta löytyy hieman Espanjan baskialueelta. Espanjan viljelytilastoihin asti Folle Blanche ei ole yltänyt.

Folle Blanchen synonyymejä ovat Gros Plant, Chalosse Blanche, Dame Blanche, Enrageat, Enrage, Folle ja Piquepoul du Gers sekä Espanjan puolella Biskajanlahden perukalla Matza Zuri ja Mune Mahatsa.

Lajikeviinin laatupotentiaali optimistisesti    TYYDYTTÄVÄ.

Sivu päivitetty 2.5.2016.