Saksan laadukkain vaalea lajike on Riesling ja yleensä siitä valmistetaan lajikeviinejä. Nautiskelija luokittelee sen Saksan vaaleaan sekoitteeseen mukaan, vaikka sekoitteissa arvostettu ja hinnakas Riesling on harvinaisuus. Muita sekoitelajikkeita ovat volyymiviinien tuotantoon jalostetut Müller-Thurgau (Rieslingin ja Chasselas’n risteytys), Silvaner, Kerner, Bacchus, Scheurebe, Faberrebe, Huxelrebe, Ortega, Morio-Muskat, Reichensteiner, Optima, Ehrenfelser, Siegerrebe, Regner ja muut saksalaisen kulttuurialueen uudet risteytykset. Viinit ovat parhaimmillaan mahdollisimman nuorina.

Jalommat ja kansainvälisesti arvostetut lajikkeet, kuten Pinot Gris alias Pinot Grigio, Pinot Blanc ja Gewurztraminer sekä lisääntyvästi kansainväliset Chardonnay ja Sauvignon Blanc myydään pääosin lajikeviineinä. Saksan vaalean sekoitteen ominaisuudet pelkistää Müller-Thurgau-viinien ominaispiirteet. Müller-Thurgau tuo yleensä taikinamaisia ja mausteisia piirteitä. Selvä jäännössokeri pyöristää ja korostaa muuten helposti kevyiden viinien suuntuntumaa. Sokeri antaa pienoisella säilytyksellä yleensä hunajamaisia aromeja. Viinit ovat parhaimmillaan nuoruuden hedelmäisinä juotuina. Kukkamaisuus ja yrttimäisyys ovat myös yleensä saksalaisten viinien perusominaisuuksia. Nautiskelija löytyy niistä usein kukkamaista lehmusta. Hedelmien aromit ovat yleensä kirpeitä sitruksia ja kirpeitä omenoita katkeroainemaisen kotamaisina. Nykyisin moderneilla hiivoilla viineihin haetaan vaaleiden marjojen aromeja.

Saksassa köynnöksille riittää luonnon puolesta vettä. Kun lisäksi lajikkeet ovat suurisatoisia, ovat Saksan keskimääräiset hehtaarisadot huippukorkeita. Viileässä saksalaisessa ilmastossa niukkahappoiset lajikkeet pystyvät yleensä tuottamaan reilun hapokkaita viinejä. Saksan vaalean sekoitteen esikuvana on saksalaisten myyntimenestys Liebfraumilch tai tuttavallisesti Libis. Siitä löytyy yleensä heikosti identifioitavia aromeja jo tavaramerkin neutraalin ”sisältövaatimuksen” perusteella. Löydettäviä aromeja voi kuvata sitruksisiksi, rypäleellisiksi, kukkamaisiksi ja yleensä ainakin hieman mineraalisiksi. Suuntuntuma pyöristetään ja pehmennetään jäännössokerilla ja usein viinin ovat välimakeita.

Sekoitteeseen kuuluvista uusista risteytyksistä Morio-Muskat, Bacchus ja Optima ovat maineikkaan Pfalzissa päämajaansa pitävän Geilweilerhof-tutkimuslaitoksen aikaansaannoksia. Saksassa on myös muita alan tutkimuslaitoksia ja köynnösten tuotekehittely – muiden elintarvikkeiden tapaan ‒ on siellä arvostettua toimintaa. Tuotekehittelyn tarkoituksena on virallisesti tautien kestävyyden ja parempien viljelyominaisuuksien jalostaminen. Lisäksi niihin yritetään saada muiden vitis-suvun lajien kuin aitoviiniköynnöksen (vinifera) positiivisia ominaisuuksia etenkin taudinkestävyydessä ja tuholaisten vastustuskyvyssä. Geilweilerhofissa on myös viiniköynnösten geenipankki.

Kullekin jää itse päätettäväksi onko jalostuksessa kuitenkin jouduttu lopullisen viinin laadusta tinkimään liikaa. Saksan kotimaisessa tuotannossa Toisen maailmansodan jälkeen laadun arvostus romahti välillä vaarallisenkin alas tuottavan välimakean viinibisneksen nimissä. Viinit ainakin ovat olleet ainakin halpoja. Saksalaiset ovat perinteisesti olleet tarkkoja kaikkien tuotteiden laatu-hintasuhteesta pääpainon ollessa edullisessa hinnassa.

Saksan vaalean sekoitteen välimakeuden vetämät viiniarviot.

Sekoiteviinien laatupotentiaali optimistisesti    HYVÄ,   tosin laadun kannalta ratkaisevaa on käytettyjen rypäleiden laatupotentiaali ja tehotuotannon aste

Sivu päivitetty 12.7.2016.