Vaalea Scheurebe kuuluu saksalaisen lajiketehtailun 1900-luvun alun onnistuneimpiin luomuksiin, vaikka kolmannella vuosituhannella sen muodikkuus ja siten suosio on ollut korostuvassa laskussa. Uusien lajikkeiden tyylisesti riittävän korkeat hehtaarisadot kuuluvat tarvittaessa kuvioon, mutta ei kuitenkaan uusien saksalaisten lajikkeiden kärkipäähän. Lajike on suosiossa välimakeiden sekä makeiden jalohomeisten viinien (BA, TBA) valmistuksessa eikä rypäle ole pystynyt kannattavasti mukautumaan kuivempaan makutrendiin. Makeat viinit ovat kalliita Riesling-viinejä huomattavasti kohtuullisemmin hinnoiteltuja.

Rypäleiden pitää olla kypsiä ja viileässä ilmastossa lämmin kasvuympäristö on vaatimuksena. Lajike joutuu kilpailemaan sopivista kasvupaikoista jalon Rieslingin kanssa eikä se ole muodissa. Riesling-köynnöksellä on Scheurebeä parempi kylmän talven kestävyys. Rypäleessä on Rieslingin tyylistä hapokkuutta sekä (saksalaisittain) korkea sokeripitoisuus. Köynnös reagoi herkästi Rieslingin tapaan maaperään tuottaen viineihin yleensä selviä nyansseja.

Viinin tunnusaromeina on usein herukkamainen yrttimäisyys sekä greippimäinen kirpeys ja aromikkuus. Happojen pitäisi korostua katkeroaineiden korostamana, etenkin kuivissa viineissä. Viinien vihreys korostuu helposti, jos rypäleet eivät ole olleet kypsiä. Kehittyessään viinin hunajamaisuus voimistuu. Eri maaperien pitäisi tulla viineissä esille. Etenkin makeita viinejä voi kohtuullisesti, mutta ei Riesling-viinien veroisesti, säilyttää. Köynnös vaatii viileän ilmaston, mutta siellä lämpimät kasvupaikat. Tämän vuoksi rypäleen ”kilpailukyky” ei yleensä riitä Rieslingin ”voittamiseen”. Kyntensä viini on näyttänyt makeissa jalohomeisissa viineissä, etenkin Itävallassa.

Rypäleen Saksan 00-vuosikymmenen lopun viljelyala oli 1672 hehtaari kun se vielä vuonna 2003 oli 2200 hehtaaria. Saman kohtalon tämä epämuodikkaaksi ja kannattamattomaksi muodostunut rypäle on kokenut rypäleen toisessa viljelymaassa Itävallassa. Itävallan rypäleen vuoden 2007 viljelyala oli 511 hehtaaria keskittyen Burgenlandin Neusiedlersee-alueelle. Lajike suunniteltiin hiekka/savimaisen maaperän Rheinhesseniin ja Plalziin sopivaksi. Viljelyä on myös Frankenissa sekä Nahessa. Rypäleen viljelmät ovat siis keskittyneen volyymituotantovetoisille alueille. Pieniä kuriositeettitarhoja löytyy muualtakin.

Lajiketta pidettiin pitkään Silvanerin ja Rieslingin risteytyksenä ja aikaisemmin rypäleestä käytettiin myös nimeä Silvaner x Riesling. Modernilla geenitekniikalla oletuksesta on voitu todentaa puolet eli toinen vanhempi on Riesling, mutta köynnöksessä Rieslingin puoliso on tuntematon.

Scheureben teknispainotteisia synonyymejä voivat olla Alzey S 88, DrWagnerrebe ja Scheu 88 sekä Itävallassa suhteellisen yleisesti käytetty Sämling 88. Risteytys tapahtui Alzeyn tutkimuskeskuksessa Rheinhessenissä. Rypäle kastettiin tohtori Georg Scheun (suomeksi ”Ujo”) mukaiseksi vuonna 1916. 88-nimen suosiminen synonyymeissä on jäänyt arvoitukseksi. Yleisimmin saksalaisissa viineissä lajike esiintyy Saksan vaaleassa sekoitteessa.

Nautiskelijan arvioima muutama lajikeviini.

Kuivien viinien laatupotentiaali    HYVÄ
 ja makeissa korkeampi.

Sivu päivitetty 7.9.2018.