Siegerrebe kuvaa hyvin nimensä puolesta mitä ominaisuutta saksalaiset ovat arvostaneet rypäleissään. ”Voittajarypäle” ilmentää rypäleen huippukorkeaa luontaista sokeripitoisuutta. Yllättäen saksalaisten uudeksi risteytykseksi se on niukkasatoinen ja kärsii sadon määrää laskevasta hedelmänmuodostuksen epäonnistumisesta (coulure). Toisena haittana ovat sen voimakkaat yrttimäiset ja leipämäiset aromit. Aromeja selittänee, että rypäleen toinen vanhemmista on Gewurztraminer.

Hapot ovat lisäksi ongelmallisen alhaiset. Viileä ilmasto hoitaa aitoviiniköynnöksen viljelyalueen äärirajoilla luontaisesti riittävän happojen muodostuksen joka tapauksessa mihin tahansa rypäleisiin. Parhaimmillaan rypäle on pieninä määrinä makeutta ja kypsyyttä korostamassa Saksan vaaleassa sekoitteessa.

Viljelyala onkin suhteellisen marginaalinen, vuonna 2002 Saksassa 138 hehtaaria. Toinen rypäleen ominaisuuksien mahdollinen hyödyntäjä on Saksaa viileämpi Englanti.

Viinien laatupotentiaali:      Tyydyttävä (makeissa viineissä).

Sivu päivitetty 15.10.2014