Blaufränkisch on Itävallan laadukkain suhteellisen tuhtia ja säilytyskelpoisia viinejä tuottava ”oma” tumma lajike, tosin sitä viljellään myös Saksassa Lembergerinä ja Unkarissa, suomalaisille ehkä tututuimmalla nimellä, Kekfrankosina. Ensimmäiset maininnat lajikkeesta ovat 1700- ja 1800-luvun taitteen vaiheilta. Kyseessä on suhteellisen uusi lajike. Lajikkeen viljely keskittyy Itävaltaan ja historiallisen Itävalta-Unkarin keisarikunnan ydinalueille. Viinit sopivat tammitukseen, johon itävaltalaiset ihastuivat 1900-luvun lopussa liiallisuuksiinkin saakka. Itävallassa rypäle sekoitettiin usein kansainvälisten lajikkeiden kanssa viinien hedelmäisyyttä, suuntuntumaa ja hapokkuutta korostamaan. tai muita paikallisista tuotettuja viinejä voimistamaan.

Huolimatta nimestään (”Sininen Frankki”) viinin alkuperällä ei ole mitään tekemistä Saksan kanssa. Frankkeihin ja Frankeniin liittyvä miellettiin aikaisemmin Itävallassa korkealaatuiseksi.. Itävallan naapurimaat ovat myös käyttäneet Frankenia rypäleen nimeämisen pohjana. Blaufränkisch-rypäleen toiseksi vanhemmaksi varmistui 00-vuosikymmenellä hedelmällinen Gouais Blanc ja vuonna 2016 toiseksi vanhemmaksi saatiin itävaltalainen (tai ainakin muinaisen Itävalta-Unkarin keisarikunnan) Blaue Zimmettraube (suomeksi ”Sininen Kanelirypäle”). Kumpikaan lajike ei enää ole viljelyssä. Blaue Zimmettraube on myös toisen itävaltaisen tumman lajikkeen linkki Blauer Portugieserin vanhempi yhdessä Silvanerin kanssa. Lajike elää myös Itävallan viljellyimmässä tohtori Zweigeltin samannimisessä lajikkeessa, joka on Blaufränkischin lisäksi toisen paikallisen tumman lajikkeen Saint-Laurentin risteytys.

Elinvoimaisen köynnöksen pitkä kasvukaui edellyttää suhteellisen lämmintä kasvuympäristöä. Liika kosteustaan ei ole hyväksi köynnöksen lehtihome- ja härmaherkkyyden vuoksi. Haluteessaa viljelijät saavat köynnöksistä myös kannattavuutta parantavat mutta viinien laatua heikentävät tehot irti. Viini sopii myös tammittamattomana nuorena juotavaksi, etenkin muilla lajikkeilla pehmennettynä.

Itävaltaisilla on ollut taipumuksena tammittaa reilusti lajikkeesta valmistettuja (hinnakkaita) viinejä, kun tasapainottavaa hedelmäisyyttä ja happoja riittää. Aromeissa on lähinnä kirsikkamaisia ja kirpeämpi puutarhamarjoja sekä sekä yrttimäisyyttä ja maustemaisuutta maaläheisyyden ohella. Maaperää pitäisi löytyä selvästi laatuversioissa, tosin yleensä persoonallisilla piirteillä. Tertiaaristen aromien kehittyminen ei ole lajikkeen vahvuutena. Viineihin jää monesti kaipaamaan lisätyylikkyyttä sekä pehmeyttä. Onnistuneet laatuviinit ovat niukkuushyödykkeitä epäilemättä köynnöksen satoisuuden vuoksi. Laatuviinien tunnuspiirteenä ovat suhteellisen syvä väri sekä selvät hapot ja selvät tanniinit.

Blaufränkisch oli vuonna 2008 Itävallan toiseksi viljellyin tumma lajike volyymivetoisen Zweigelt-rypäleen jälkeen 3340 hehtaarin alalla. Rypäle tosin kattoi vain reilut kuusi prosenttia Itävallan vaaleiden rypäleiden dominoimasta viinitarha-alasta. Vuoteen 1999 verrattuna rypäleen viljelmät kuitenkin kasvoivat neljänneksellä. Rypäleen viljely keskittyi lämpimään Burgenlandiin. Suurimmat rypäleen viljelmät reilulla 8000 hehtaarilla olivat Unkarissa nimellä Kekfrankos. Unkarissa rypäle lasketaan paikallisiin lajikkeisiin. Naapurimaa Slovakiassa rypäleen viljelmät olivat 1742 hehtaaria. Se oli viljellyin tumma lajike kattaen yhdeksän (9) prosenttia tarha-alasta. Romanian rypäleen viljelmät kattoivat 891 hehtaaria. Bulgariassa lajikkeen nimenä on ollut Gamay-rypäleeseen assosioituva Gamé. Kroatian rypäleen viljelmät olivat 880 hehtaari, 2,7 prosenttia tarha-alasta, nimellä Borgonja. Borgonjan paljastuminen Blaufränkisch-lajikkeeksi on uusi tapaus samaan tapaan kuin Bulgariassa rypäleen luultiin olevan Gamay.

Saksan Lembergerin viljelyala oli 1729 keskittyen eteläiseen Württembergiin. Saksassa rypäle ei nauti itävaltalaisten ja unkarilaisten tapaista arvostusta. Sinisen Frankin Italian ja tarkemmin Koillis-Italian viljelyala nimellä Franconia Nera oli 127 hehtaaria. Unkarin ja Itävallan naapurimaissa rypäle on tuttu. Yhdysvaltain Washingtonin osavaltion viininviljelyn pioneerivaiheessa Blaufränkisch oli suhteellisen merkittävän tumma lajike, vaikka vuonna 2011 Washingtonin rypäleen viljelmät olivat enää 30 hehtaaria. Naapurissa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa lajikkeella oli myös arvostusta. Kyseessä on siis lähinnä lämpimän itäisemmän Keski-Euroopan lajike.

Saksankielisen Blaufränkisch-lajikkeen synonyymejä ovat Borgonja, Burgund Mare, Franconia tai tarkennettuna Franconia Nera, Frankovna Modre, Frankovna Crna, Game, Kekfrankos, Blauer Limberger, Lemberger, Modra Frankinja, Nagyburgundi ja Sura Lisicina.

Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ.


Sivu päivitetty 10.5.2020.