Tummasta lajikkeesta käytetään yleensä germaanista nimeä Blauer Portugieser, ”Sininen portugalilainen”, tai lisääntyvästi pelkkää Portugieser-nimeä. Unkarilaisten viinien ystävät ovat tunteneet lajikkeen lähinnä nimellä Kekoporto. Unkarilaisissa nimissä suosittu kék tarkoittaa sinistä, tai rypäleiden yhteydessä suomennettuna tummaa. Kekoporto ei kuitenkaan ole enää rypäleen virallinen unkarilainen nimi. Huolimatta portugalilainen-nimestä, lajikkeella ei ole muuta tekemistä Portugalin ja portugalilaisuuden kanssa kuin nimi. Lajike on kaiken todennäköisyyden mukaan itävaltalainen ja suhteellisen vanha. Lajike soveltuu lähinnä volyymiviinien, ja parhaiten roseiden tuottamiseen viileässä ilmastossa. Viinit on tarkoitettu (mahdollisimman) nuorena juotavaksi. Unkarilaiset ovat aikaisemmin panostaneet rypäleeseen, mistä viinien laatupotentiaali. Edullisissa viineissä lajike on myös nykyisin (riittävän) kilpailukykyinen.

Saksaan Blauer Portugieser saapui 1800-luvulla. 00-vuosikymmenen lopun lajikkeen viljelyala oli 4354 hehtaaria, Keskittyen Pfalziin ja Rheinhesseniin. Saksa rypäle on suosittu paikallisen roseen Weissherbstin. Viinien selvempi suuntuntumaa (kevyttä voimakkaampana) edellyttää rypälemehun chaptalisointia. Toiseksi eniten lajiketta hyödyntävät itävaltalaiset. Itävallan vuoden 2008 2223 hehtaarin viljelmät keskittyivät Niederösterreichiin. Kolmanneksi suurimmat rypäleen viljelmät ovat Unkarissa (1250 ha). Unkarissa rypäleellä on ollut myös laatupainotteisia tuottajia.

Tsekissä lajikkeen viljelyala oli 670 hehtaaria. Myös Kroatiassa on kiinnostusta lajikkeeseen. 1800-luvulla lajike on myös Ranskassa suhteellisen suosittu. Kaliforniassa Early Burgundy on paljastunut Blauer Portugieseriksi sekä myös Abouriou-lajikkeeksi. Viileän ja korkeintaan lämpimän ilmaston lajikkeena Portugieser ei sovi eikä tuota kuumassa Uudessa maailmassa viineihin lisäarvoa.

Lajikkeen keskieurooppalaista suosiota selittävät korkeat sadot ja viinimaailmassa poikkeuksellisen varma kukinta ja siten luotettavat sadot.. Portugieser on hyvää sekoiteviinien ainesta. Viinejä terästetäänkin yhä useammin kansainvälisillä tai muilla laadukkaammilla lajikkeilla. Viinit on tarkoitettu nuorena juotavaksi. Lajiketta voi kutsua luotettavaksi työhevoseksi. Lounais-Ranskassa nimitys aikaisemmin suhteellisen suositulle lajikkeelle on ollut Portugais Bleu.

Kékoporto tuli ulkomaalaisille tunnetuksi lähinnä Egri Bikaverin vähemmistölajikkeena sekä Villanyn punaviineistä. Viineissä korostuvat kirpeähköt marjat. rypäleen luontaisesti alhaiset hapot vaativat viileää ilmastoa. Tanniinit ovat kohtuulliset, mutta monesti vihreät. Viinin nopea kehittyminen parantaa nautittavuutta. Viinien suuntuntuma on odotusarvoisesti kevyehkö ja laatupainotteisilla tuottajilla korkeintaan keskitäyteläinen. Köynnös on herkkä kevät ja syyshalloille.

Portugieserin tai pidemmästi kirjoitettuna Blauer Portugieserin synonyymejä ovat Autrichien, Badner, Early Burgundy, Modry Portugal, Oporto, Portugais Bleu, Portugalkja, Portugieser Blau, Portugizac Crni, Portugues Azul ja Vöslauer. Lajikkeen aikaisempi unkarilainen nimi Kekoporto ei ole enää maassa virallisesti käytössä. Portugalilainen Morento do Alentejo on eri lajike kuin Portugieser tarinankerronnasta huolimatta.

Nautiskelijan tietokannassa on muutama lajikeviinin arvio.

Viinien laatupotentiaali positiivisesti    HYVÄ.

Sivu päivitetty 9.9.2018.