Suomalainen joutuu ensin laskemaan paljonko gallona on litroina ennen kuin pääsee lukiessaan tekemään muuntolaskuja. Litra-hakusanan kohdalta löytyy litran olevan 0,264 gallonaa, joka käänteislukuna on litroina 3,788. Eekkeri on puolestaan 0,405 hehtaaria. Lämpötilat ovat puolestaan Fahrenheit-asteina. Celsius-asteet ovat jenkeille niin merkityksettömiä, että niiden muuntokerrointa ei tarvitse ilmoittaa. Englantilaisesta kirjallisuudesta poiketaan jo niin paljon, että edes suluissa ei ole katsottu tarpeelliseksi käyttää metrijärjestelmän lukuja.

Suomalaiset viininkulutuksessa Länsi-Euroopan jumbosarjaa

Kirjan liitetietoihin kuuluvista taulukoista selviää mm. suomalaisten kuluttaneen vuonna 1999 viiniä yhteensä 33 524 000 litraa ja sijoittuneen maavertailuissa vasta sijaluvulle 44 Irlannin jälkeen ennen Liettuaa. Kulutuksen kasvuprosentti oli 1990-luvun alun viiden vuoden keskiarvoon verrattuna 37,30 prosenttia, kun se kahdessa edellisessä maassa oli 150 prosentin paikkeilla. Henkilöä kohden laskettu vastaava kulutus Suomessa oli 6,48 litraa ja sijaluku 36. Irlannin sijoitus oli tosin ”parempi” sijaluvulla 29 ja Liettua oli henkilökohtaisessa kulutuksessa sijaluvulla 30 9,17 litralla. Suomalaiset ovat yhdysvaltalaisten (7,16 l) tasolla ja länsieurooppalaisten jumbosarjassa viininkulutuksessa.

Kirjan lisäarvo analyyttiselle ja kokonaisuuksista kiinnostuneelle viininystävälle ovat OIV:n (Office International de la Vigne et du Vin) keräämiin tietoihin perustuvat, tosin hakusanaa tälle kansainväliselle järjestölle ei ole. Tietoja on vaikea saada mistään lähteistä kattavina taulukkoina ja suoraan OIV:sta ne ovat kovan hinnan takana. Liitteissä on lisäksi mm. Kalifornian yliopiston aromiympyrä (wine aroma wheel), Bordeaux´n Médocin, Sauternes´n, Graves´n sekä Saint-Emilionin kahden ylimmän tason Premiers Grands Crus Classés sekä Grand Crus Classés. Kolmas taso Grand Cru vaihtelee sitten vuosittain. Saint-Emilionin viimeinen päivitys on vuodelta 1996.

Vaikka kirja on tiivis, riittää pari virkettä antamaan käsityksen viinejä kuvaavien englanninkielisten adjektiivien merkityksestä. Sanakirjat tai suomenkieliset vastineet eivät käytännössä paljasta vertailueroja ja käyttöyhteyttä puhumattakaan sävyeroista. Sanasto on asiantuntevasti selitetty eivätkä kirjoittajat vaikuta täysin vierastavan luonnontieteitä, mikä markkinointivetoisessa viinikirjoittelussa on huippupositiivinen poikkeus. Hieman erikoinen on tosin esimerkiksi eukalyptus-termin selitys (s. 620): ”Mausteinen (spicy), aromaattinen ja mintunkaltainen aromi, jota esiintyy joissakin viineissä kuten Heitzin Martha´s Vineyard Cabernet Sauvignon. Eukalyptuspuut ympäröivät joitakin tämänkaltaisia viinejä tuottavia tarhoja ja puut siirtävät tuoksunsa joidenkin mielestä rypäleisiin.” Mitenkään ei viitata siihen, että aikaisemmin tätä pidettiin australialaisten CS-viinien tunnusaromina, eikä ole mitään mainintaaa yhdisteistä, jotka tämän aiheuttavat. Joka tapauksessa aussit ovat kovalla kädellä vähentäneet viineissään tämän aromin esiintymistä.

Chablis’n ja Pouilly-Fumén valkoviinejä kuvataan piikivimäisiksi, englanniksi flinty. Kirja antaa ansiokkaasti myös ranskankielisen nimityksen pierre-à-fusil. Sen vaihtoehtoiseksi ilmaukseksi annetaan paljon helpommin avautuva savumainen (smoky). Viinien laatuongelmia aiheuttavat rikkiyhdisteet selitetään viinikirjoja reilusti analyyttisemmin sekä etenkin ymmärrettävästi. Sanakirjoille usein tuntematon kuvaustermi briary selviää aggressiivista voimakkaammaksi ilmaisuksi etenkin kun puhutaan tanniineista ja etanolista. Suuntuntuma on silloin mustapippurisen mausteinen. Viinikirjoissa harvinainen hakusana Moseltaler selviää Mosel-Saar-Ruwerin vuonna 1986 sallituksi paikalliseksi välimakeaksi Libikseksen kopioksi. Saksalainen viinitiedotus ei ymmärrettävistä syistä erityisemmin halua mainostaa tällaisten viinien olemassaoloa. Sallituiksi lajikkeiksi selviävät Elbling, Kern, Müller-Thurgau sekä laadukas Riesling. Sokeria pitää olla 1,5 prosenttia eli suunnilleen 15 g/l.

Vuonna 1997 Carole Meredith julkaisi Cabernet Sauvignonin vanhempien olevan Sauvignon Blanc ja Cabernet Franc ja neljä vuotta myöhemmin toisen kansainvälisen lajikkeen Syrahin vanhempien olevan Rhonen ympäristön heikkolaatuiset tumma Dureza sekä vaalea Mondeuse Blanche. Tämä viimeinen tieto kuitenkin yllättäen puuttuu Syrahin kohdalta, ja sen alkuperäksi esitetään todennäköisesti Lähi-itää. Chardonnayn vanhempien Gouais Blancin sekä Pinot-lajikkeen tausta mainitaan samoin kuin aikaisemmin kiistoja herättäneen Durifin tai amerikkalaisittain Petite Sirahin Syrahin ja Peloursinin risteytystausta. Italian Tocai Friulanolle annetaan synonyymiksi ranskalainen Sauvignonasse. Jancis Robinson on samoilla linjoilla, tosin eivät välttämättä italialaiset itse.

Korkkia ei saa haistaa ravintolassa

Tarjotun korkin tutkimisesta ravintolassa kirjoittajat tarjoavat neuvoksi, että sitä ei ainakaan saa haistaa. Korkin haistamisella ilmaisee olevansa joko diletantti tai mahtipontinen, sillä haistaminen ei oikeastaan kerro mitään. Sen sijaan pitää kiinnittää huomioita korkin kosteuteen ja rakenteeseen. Korkin viininpuoleisen pään pitää olla märkä. Kuivuus ja korkin murentuminen ilmaisevat huonoa säilytystä. Murenevan korkin pullo kannattaa kirjoittajien mukaan vaihtaa. Ruoan ja viinin yhdistämistä ei aitojen viinikirjojen tyyliin käsitellä.

Kirjan ensipainos on julkaistu 1995 ja tämä toinen painos 2003, joten tiedot ovat ajan tasalla. Selityksissä toimivat hyvin toisiin hakusanoihin ja viininkuvaustermeihin ohjaavat sekä liitteisiin ohjaavat linkit. Kirja onkin myös netissä sähköisenä versiona Robinsonin Oxfordin tyyliin. Oxford on tosin (allekirjoittaneen tietojen perusteella) vain maksullisilla sivustoilla. Toimittajalle linkkien seuraaminen toi selvää lisäarvoa etenkin adjektiiveissa sekä eri kemikaalien, kuten asetaldehydin ja erilaisten rikkiyhdisteiden vaikutus ja aistiminen. Kirjasta on ansiokkaasti jätetty suurtuottajien hakusanat pois.

Jäljelle jääneen viinin kirjoittajat suosittavat siirrettäväksi pieniin pulloihin tai sitten käytettävän suojakaasuja tai tyhjiötä. Eksplisiittisesti ei mainita Nautiskelijan käyttämää, ja kaikkien avattujen elintarvikkeiden säilönnässä hyödynnettävää, periaatetta eli (mahdollisimman) viileässä säilyttämistä. Happireaktiotkin hidastuvat niin paljon kun viinin laittaa heti nauttimisen jälkeen jääkaappiin, että modernin tekniikan viini säilyy jääkaapissa helposti ilman merkittävää laatuvaikutusta viikon.

Rypälelajikkeiden tai alueiden parhaimpien viinien laadun selvittäminen ei tiiviin tekstin perusteella onnistu. Etelä-Euroopan maiden paikalliset lajikkeet kyllä mainitaan parin virkkeen kuvausten kera. Kirjassa ei onneksi tarvitse lukea muutaman virkkeen hehkutusta markkinointinsa hyvin hoitavista suurtuottajista ja heidän isännästään kuten Torreksesta, Antinorista tai Mondavista. Kirja sopii hyvin matkalukemiseksi, selailuun ja englanninkielisten termien sekä niiden perustason merkitysten opiskeluun. Kun kirjan tietoja yhdistää omiin riittävän laajoihin maistelukokemuksiin voi seuraavaksi edetä syventävämpiin teoksiin.

Kirjan kohderyhmää kuvaa, että sanojen ääntämisohjeet on Jenkkilän tyyliin annettu vierasperäisten sanojen ääntämisen lisäksi monelle englanninkieliselle sanalle. Kirjan koko on käteen ja ”matkaevääksi” sopiva, tosin kirjahyllyssä näin paksu ja matala kirja vie turhaa tilaa, mutta kokonaisuuden toimivuus puolustaa pienen koon valintaa.

Hakuteoksessa viini on luonnollinen osa elämää ja sitä opetellaan hallitsemaan muiden elämänalojen tyyliin. Kuvien poisjättäminen ja asiassa pysyminen estävät tehokkaasti elitistisen ja pintaliitoisille tarkoitetun vaikutelman syntyä tiiviistä tekstistä huolimatta. Snobistit eivät pysty kirjan sisällön hallitsevaa jymäyttämään. Viiniin jo hieman tutustuneille itsetietoisille henkilöille kirja saattaa Jenkkilän tyyliin olla liian ”maanläheinen”, mutta allekirjoittaneen mielestä omien aivojen käyttäminen helpottuu ja vanhat tiedot virkistyvät kirjan avulla.

Ismo Järvinen

Ron Herbst ja Sharon Tyler Herbst: The New Wine Lover´s Companion. Barron´s. New York 2003. Nidottu 667 sivua. ISBN 0764120034. Hinta 27,50 € (Akateeminen kirjakauppa).