Tumma DURIF on alun perin Ranskassa viinitarhuri ja rypälejalostaja tohtori Francois Durifin 1860-luvulla kokeilutarhaltaan löytämä luonnollisen risteytymän lajike. Alun perin rypäleen vanhemmat jäivät epäselviksi. Rypälejalostaja Durifin oletetaan kuitenkin olleen selvillä toisesta vanhemmasta nimeltä Peloursin, joka on itäisen Ranskan tumma lajike. Vuosituhannen vaihteessa saatiin geenianalyysilla selville Peloursinin puoliso itse Syrah. Nykyisin kuluttajat törmäävät lajikkeeseen sen kalifornialaisperäisellä nimellä PETITE SIRAH. Vuonna 1884 kalifornialainen viinitarhuri toi lajikkeen tahtomattaan tilalleen tohtori Durifilta. Koska aidon Syrah-lajikkeen nimi Iseren ja Ardechen seudulla oli Petit Syrah, niin epäilemättä Linda Vistan viininviljelijällä Charles McIverilla oli markkinointinäkökulma mielessä kun hänen tuomansa rypäleet saivat nimen Petit Sirah. Kaliforniassa Petit Sirah on päässyt kukoistukseen aikoinaan suhteellisen suurilla viljelymäärillä. Ranskan viininviljelykartalta Durif on käytännössä poistunut. Alun perin lajikkeen suosiota nosti vuodesta 1878 lähtien tuhoisaksi ongelmaksi nousseen lehtihomeen (downy mildew) hyvä sietokyky.

Vuonna 1999 kalifornialainen köynnösgeenitutkija Carole Meredith löysi Petit Sirahista näyttöä sekä Peloursinista että Syrahista ja. samalla kalifornialainen rypäle voitiin todentaa ranskalaisperäiseksi Durif-lajikkeeksi. Suurin työ Meredithillä ja kumppaneilla oli selvittää, mitkä näyteköynnöksistä olivat oikeana pidettyä Petite Sirahia. Johtamiensa tutkimusten perusteella hän päätyi siihen, että huolimatta vapaamielisestä Petite Sirahin nimeämispolitiikasta yhdeksän kymmenestä kalifornialaisista Petite Sirah- köynnöksistä on ranskalaista Durifia. Petit Sirah –köynnösten seassa on tosin ollut myös Peloursinia ja myös Syrahia, etenkin vanhoilla tarhoilla. Viininviljelijät eivät olleet vanhoilla kalifornialaisilla tarhoilla hakoteillä kun Petit Sirah kenttäsekoituksessa oli myös Peloursinia, koska rypäleiden ominaisuudet ovat riittävän lähellä toisiaan.

Rypäleet kypsyvät, joten kasvukauden pitää olla lämmin. Toisaalta rypäleet ovat herkkiä auringonpolttamalle.. Köynnösten puuaines mätänee suhteellisen herkästi, joten kosteudesta köynnös ei pidä. Otollisissa olosuhteissa köynnökset ovat satoisia ja rypäleistä saadaan maanläheisiä sekä yrttimäisiä ja maustemaisia viinejä kohtuullisilla kustannuksella nuorena juotavaksi sopien, mutta samalla täyteläisyyttä ja tarvittaessa säilyvyyttä tuomaan.

Selvien ominaisaromien puuttuminen helpottaa lajikkeen käyttöä sekoitteissa. Tanniinit jäävät helposti vihreiksi, mikä korostaa yrttimäisiä ja pippurimaisia aromeja. Laadukkaimmat viinit paranevat muutaman vuoden säilytyksellä. Etenkin keskimaun heikko hedelmäisyys on lajikkeen ongelma. Se sopii kuitenkin tumman suklaamaisia aromeja korostavaan tammitukseen ja viihtyy kuumassa ilmastossa, missä nimekkäämät lajikkeet eivät voi hyvin. Viinien karkeatekoisuus ei ollut ranskalaisten mieleen. Tyylikkyyttä viineistä ei kannata hakea. Omillaan lajike onkin kohtuuhintaisena täydennerypäleenä. Lajike korostaa maanläheisyyttä sekoitteessa ja antaa siten Uuden maailman hedelmävetoisia aromeja täydentäviä piirteitä. Rypäle sopii täydentämään käytännössä kaikenlaisia rypäleitä Pinot Noirista Zinfandeliin ja Cabernet Sauvignoniin ja samalla tuotantokustannuksia alentaen.

Vuonna 1999 Kaliforniassa Petite Syrah kattoi tilastojen mukaan 923 hehtaaria – keskimääräistä vanhempia ‒ viinitarhoja. Sen jälkeen rypäleen arvostuksen nousu näkyy vuoden 2008 viljelyalassa 2664 hehtaaria eli viljelyalan kasvu oli lähes kolminkertainen. Rypäleen toisena nykyisenä viljelypaikkana voidaan pitää Australiaa. Vuonna 2008 Australian Durif-tarhat kattoivat 433 hehtaaria. Australiassa rypäleen viljely keskittyy Riverinaan sekä Victorian osavaltion Rutherglen-alueelle, joihin myöhään kypsyvä lajike soveltuu hyvin. Pienimuotoista rypäleen viljelyä tapahtuu monessa muussa maassa.

Durifin alias Petite Sirah/Petite Syrahin synonyymejä ovat Dure, Duret, Gros Noir, Pinot de l'Hermitage, Pinot de Romans, Plant Durif, Serine des Mauves ja Sirane Fourchue. Australiassa lajike esiintyy yleensä ranskalaisperäisellä Durif-nimellä, kun Amerikan mantereilla taas nimellä Petite Sirah.

Nautiskelijan harvinaiset lajikeviinien arviot.

Lajikeviinien laatupotentiaali    HYVÄ
mutta esiintyy yleensä sekoitteissa, etenkin Kaliforniassa.

Sivu päivitetty 15.5.2020.