Vaalean MÜLLER-THURGAUn laatuimagoa on yritetty uudelleen kastamalla se moderniutta kuvaavaksi RIVANER-lajikkeeksi, myös Saksassa. Nautiskelija käyttää lajikkeesta myös lyhennettä MT. Rypäleen pääavu ovat suuret sadot pelloilla ja myös viileässä ilmastossa käytännössä takuuvarma rypäleiden kypsyminen. Tosin alhaiset talvipakkaset voivat olla köynnökselle kohtalokkaita. Omimmillaan rypäle on edullisella hinnalla myytävissä ja (selvän) jäännössokerin pyöristämissä sekoitteissa (à la Liebfraumilch). MT on keskeinen Saksan vaalean sekoitteen lajike. Toimivimmillaan rypäle on välimakeissa viineissä. Matalahappoisena lajikkeena Müller-Thurgau ei sovellu lämpimään ilmastoon puhumattakaan Uuden maailman kuumasta ilmastosta, vaan on puhdas viileän ilmaston lajike. Vuosituhannen vaihteessa moderneilla geenianalyysimenetelmillä rypäleen toiseksi vanhemmaksi saatiin todistettua oletettu Riesling, mutta toinen vanhempi on 1800-luvun loppupuolen risteytys Madeleine Royale.

Tohtori Müllerin tavoitteena oli yhdistää Rieslingin positiiviset ominaisuudet aikaisin kypsyvään satoisaan lajikkeeseen sekä parempaan kasvitautien sietokykyyn. Viileän ilmastoon sopivan rypäleen edellyttämä aikainen kypsyminen toteutuu erittäin hyvin ja kasvitautien vastuskyky on riittävä, tosin rypäle on herkkä sekä härmälle, lehtihomeelle sekä harmaahomeelle. Toisen maailmansodan jälkeen olivat myös tehokkaat torjunta-aineet käytettävissä. Lyhyen kasvukauden ja köynnöksen joustavan sopeutumisen hintana oli matalahappoinen, niukka-arominen sekä heikosti ikääntyvä viini. Saksan viiniteollisuuden määrällisen menestyksen voi sanoa perustuneen Müller-Thurgau-lajikkeeseen. Saksassa hehtaarisadot ovat Euroopan huippua, kun luonto tarjoilee (pääsääntöisesti) runsaasti vettä ja riittävästi lämpöä sekä lisäksi kuluttajat arvostavat viinien mahdollisimman halpaa hintaa. Yleensä lajike on sekoitteen osa, vaikka myös lajikeviinejä myydään, tosin vähäisellä menestyksellä.

Epägermaanista vanhempien selvittelyä ja etsiskelyä

Sveitsin Thurgaun kantonista kotoisin oleva ja Saksan Geisenheimissa työskennellyt rypäleristeyttäjä tohtori Hermann Müller lanseerasi jo vuonna 1882 tämän erään maailman nimekkäimmistä ja menestyksekkäimmistä ‒ tosin ei välttämättä laadusta johtuen ‒ ihmisen jalostamista risteytyksistä. Müller-Thurgau-nimi on jälkipolvien kunnianosoitus lajikkeen risteyttäjälle. Tohtori Müller ei arvattavasti ollut järjestyksen miehiä, koska omasta mielestään hän oli risteyttänyt Rieslingin ja Silvanerin. Rypäleestä käytettiin alun perin ja nykyisin EU:n kieltämiä nimiä Riesling-Silvaner tai Riesling x Silvaner. Unkarilaisten vastaava nimi rypäleelle onkin ollut Rizlingszilvani. Kyseiset vanhemmat kuitenkin herättivät epäilystä.

Vuonna 1996 geenitekniikalla lajikkeen vanhemmiksi saatiinkin ensin Riesling ja Chasselas. Toisella analyysiyrityksellä Riesling pysyi vanhempana, mutta puolisoksi oli vaihtunut pöytärypäle Chasselas de Courtiller. Vuosituhannen vaihteessa kolmannella analyysillä Müller-Thurgaun vanhemmiksi voitiin sitten varmistaa odotettu Riesling, mutta puolison oikeaksi nimeksi tuli Madeleine Royale. Aluksi Madeleine Royalen vanhemmat olivat epävarmoja. Vasta myöhemmin tämän 1800-luvun pöytärypäleen vanhemmiksi saatiin geenitekniikalla varmistettua Pinot sekä Schiava Grossa alias Trollinger. Vanhempien selvittelyä ei ainakaan helpottanut se, että Madeleine Royale oli poistunut viljelystä.

MT on ollut viininviljelyn viileillä alueilla suosittu suurisatoinen lajike eikä se sovellu lämpimään ilmastoon. Sen pääviljelyalue on Saksa sekä germaanisen kulttuurin vaikutuspiirissä olevat maat Itävalta, Sveitsi ja Unkari. Itäisestä Keski-Euroopasta löytyy viljelmiä samoin kuin suhteellisen viileästä Koillis-Italiasta. Italian viljelmät olivat – etenkin maailmaan suurimpiin kuuluvaan maan hulppeisiin aloihin suhteutettuna ‒ vaatimattomat 279 hehtaaria vuosituhannen vaihteessa. Koillis-Italiassa lajikkeella on jonkinlaista arvostusta, etenkin viinien hinnan perusteella.

Vuonna 1956 lajike hyväksyttiin Saksan rypälerekisteriin. 1970-luvun alkuun mennessä se kipusi Saksan viljellyimmäksi lajikkeeksi, jolloin sen osuus viljelyalasta oli yli viidennes. Lajikkeen viljelyala lähti voimakkaaseen kasvuun vasta Toisen maailmansodan jälkeen kun saksalaisella tehokkuudella alettiin panostaa sokerilla pyöristettyihin kevyisiin valkoviineihin. Libiksen ja Saksan laatumaineen ajautuessa umpikujaan oli 1990-luvulla jälleen Rieslingin vuoro nousta Saksan viljellyimmäksi lajikkeeksi. Vuonna 1999 lajikkeen viljelyala Saksassa oli 20 667 hehtaaria ja kolme vuotta myöhemmin 17 280 hehtaaria eli alle 17 prosenttia viljelyalasta (102 455 ha). Vuonna 2008 lajikkeen Saksan viljelyala oli vielä 13 721 hehtaaria. Saksan jälkeen suurimmat rypäleen viljelmät olivat Itävallassa, keskittyen Niederösterreichiin, 3010 hehtaarilla sekä Unkarissa 2296 hehtaarilla. Neljänneksi suurin rypäleen viljelymaa oli Tsekki 1778 hehtaarin alalla. Tsekin viljelmät keskittyvät Määriin (Morava). Suhteellisesti suosituin Müller-Thurgau oli toiseksi viljellyimpänä vaaleana lajikkeena 487 hehtaarin alalla Sveitsissä. Sveitsissä suositumpi oli vain maan ”kansallislajikkeena” pidetty Chasselas.

Viileässä Englannissa vuonna 1990 MT oli maan viljellyin lajike 184 hehtaarin alalla. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin maan MT:n viljelyala oli supistunut 70 hehtaariin antaen tietä kuohuviinirypäle Chardonnaylle ja Pinot Noirille. Kosteassa Englannissa ohutkuorisen rypäleen homeherkkyys muodostuu ongelmalliseksi. Viileässä ja pienessä Luxemburgissa MT oli kolmanne vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmen lopussa viljellyin lajike 367 hehtaarin alalla. Maan lajikeviinit ovat hapokkaita ja maanläheisiä, joten niillä on siellä käyttöä myös kuohuviinien tuotannossa.

Viileässä Uudessa Seelannissa yritettiin ensin pystyttää viiniteollisuutta saksalaisilla volyymiopeilla. Hybridikauden jälkeen viinien laadun parantajaksi haettiin Müller-Thurgaun avulla. Uuden Seelannin viinien maailmanmenestys alkoi kuitenkin vasta 1980-luvulla Kansainvälisten lajikkeiden avulla. Silloin Müller-Thurgau oli vielä maan viljellyin lajike. Ensimmäisen vuosikymmenen lopussa MT:n viljelyala oli enää 79 hehtaaria eli se oli enää merkityksetön lajike.

Lajike on matalahappoinen, mutta viileä ilmasto pitää rypäleiden ja siten viinien luontaisesta hapokkuudesta huolen. Saksan viileässä ilmastossa viineihin tulee joka tapauksessa riittävästi happoja, joten niukkahappoiset lajikkeet toimivat hyvin. Müller-Thurgau-viinien tunnusomaisia aromeja ovat leipämäiset, mausteiset ja yrttimäiset piirteet. Nautiskelijalle helposti miedoissa viineissä rustiikki leipämäisyys sekä erikoinen maaläheinen maustemaisuus ovat laadullisesti ongelmallisia. Viineiltä puuttuvat selvät tyypilliset hedelmien aromit ja yleensä ne assosioituvat hedelmän kotaan, siemeniin ja kuoriin. Viileä ilmasto tuottaa luontaisesti yleensä parfyymisia piirteitä sekä nuoruuden hedelmäisyyttä. Mineraalista maaperää saattaa löytyä, samoin kiinnostavia sävykkäämpiä aromeja, jos hehtaarisadot pidetään laatuviinien tasolla. Tyylikkyyttä viineistä ei yleensä kannata hakea, satunnaisia hinnakkaampia rinnetarhojen tuotteita lukuun ottamatta. Kuivat/kuivahkot viinit on juotava suhteellisen nuorina. Tosin viileän ilmaston hapokkuus säilyttää laatua tavoittelevia viinejä muutaman vuoden, etenkin jos köynnösten peltotehoja ei ole maksimoitu.

Müller-Thurgau-viineillä ei yritetä tavoitella kuuta. Käytännössä lajikkeesta valmistetaan edullisella hinnalla myytäviä ja (mahdollisimman) nuorena juotavia volyymiviinejä. Moderneja viinejä aromikkaita viinejä lajikkeesta on haasteellista tuottaa, hienostuneisuudesta puhumattakaan. Yleensä Müller-Thurgau alias löytyy sekoitteista, tosin lajikeviinitkään eivät ole harvinaisia, vaikka vain Etelä-Tirolin lajikeviineistä kuluttajat ovat valmiina maksamaan laaturypäleistä valmistettujen viinien hintoja.

Saksan Moselista on peräisin rypäleen Findling-niminen vähän viljelty (30 ha) muunnos (mutaatio) ilman laatuetua emolajikkeen viineihin. Müller-Thurgau on siis Rieslingin ja Madeleine Royalen risteytys 1800-luvun lopulta ja nykyisin EU:ssa kielletyt rypäleen vanhan nimet Riesling-Silvaner ja Riesling x Silvaner ovat täysin harhaanjohtavia. Itäeurooppalaisia synonyymejä ovat Rizlingszilvani ja Rizvanec.

Nautiskelijan arvioimat harvalukuiset kuivat lajikeviinit.
Yleensä rypäleen kanssa tehdään tuttavuutta välimakeissa Saksan vaalean sekoitteen viineissä.

Lajikeviinien laatupotentiaali    HYVÄ.

Sivu päivitetty 11.5.2020.