Manseng on kokoomanimi kahdelle Baskimaahan ja Lounais-Ranskaan yhdistettävälle ja läheistä sukua olevalle kahdelle vaalealle lajikkeelle Petit Manseng ja Gros Manseng. Manseng-viinit ovat pääsääntöisesti kummankin lajikkeen sekoitteita eikä kuluttaja ole etenkään aikaisemmin tiennyt niiden sekoitussuhdetta lopullisessa viinissä. Petit Manseng on saavuttanut maailmanmainetta laadukkaista köynnöksissä kuivatuista rypäleistä ‒ ilman jalohometta ‒ valmistetuista makeista viineistä. Gros Manseng on satoisampi ja hieman heikompilaatuisia (kuivia) viinejä tuottava lajike. Vaaleat Manseng-lajikkeet ovat Ranskan puoleisen baskialueen rypäleitä eli viljelyalue on Lounais-Ranska ja maineikkaimpana ilmenemismuotonaan Juranconin viinit kuivasta (sec) makeaan (moelleux). Tuntematon lajike ei ole Espanjan puolellakaan.

Vaikka Petit ja Gros Manseng voidaan niputtaa yhteen, niin Gros Mansengia pidetään nykyisin Petit Mansengin jälkikasvuna. Petit Manseng on puolestaan Savagnin-rypäleen eli käytännössä Gewürztraminerin jälkeläinen. Ensimmäinen maininta Manseng-rypäleestä löytyy vuodelta 1562. Kyseessä on siis vanha lajike, vaikka varmuutta ei ole oliko kyseessä Petit vai Gros Manseng. Kumpikin lajike on suhteellisen vähän viljelty, tosin satoisampi Gros Manseng reilusti enemmän. Nämä kaksi rypälettä yleensä sekoitetaan, jolloin tuotantokustannukset pysyvät kurissa ja määrää saadaan enemmän. Myös muita rypäleitä käytetään sekoitteissa. Kuluttajan kannalta ongelmana on vain, että Juranconin (ja muiden alueiden) viineissä mainitaan erittäin harvoin rypälelajike, joten tieto Petit Mansengin (ja muiden lajikkeiden) osuudesta on hankittava muuta kautta.

Ylivoimaisesti suurempi viljelyala on Gros Mansengilla. vuonna 2010 sen Ranskan viljelyala oli 2,9-kertainen Petit Mansengin viljelyalaan verrattuna.. Kumpikin lajike on kulkenut yleensä käsi kädessä. Mansengin viljely oli 1960-luvun loppupuolella käytännössä loppumassa, koska sen viljelyala oli vuonna 1968 vain 90 hehtaaria. Nykyisin kummankin Manseng lajikkeen viljelyala on lähes 4000 hehtaaria (vuonna 2010). Sallitut hehtaarisadot kuuluvat Ranskan alhaisimpiin, mikä lisää viinien konsentraatiota ja maaperän aistimuksia. Manseng-lajikkeet sekä etenkin Petit Manseng ovat niukkasatoisia. Paksukuorisina lajikkeina Mansengit ovat vastustuskykyisiä jalohomeelle, mutta köynnöksistä kuivatuista rypäleistä valmistetut viinit muistuttavat kukkamaisilla ja kivimäisen luumarjamaisilla aromeillaan jalohomeisia viinejä.

Manseng-lajikkeet ovat voimakashappoisia, Petit Mansengin kohdalla reilummin sekä paksukuoria, mikä tekee ne vastustuskykyisiksi jalohomeelle. säilytyskelpoisuutta lisäävää hedelmäisyyttä riittää samoin kuin pienten satojen avittamana öljymäisen pyöreyttä. Valmistajien ammattitaidon pitää olla kunnossa, jotta paksut kuoret eivät aiheuta supistavuus ja karvausongelmia viineihin. Ongelmaa tosin vähentää muiden rypäleiden ja makeuden hyödyntäminen. Parfyymisissa aromeissa on yleensä luumarjojen (persikka, aprikoosi) vetämiä eksoottisia hedelmiä sekä luumarjojen kiviä ja mantelimaisuutta. Kukat ja erilaiset terälehdet ovat yleisiä aromeja. Tammitetuissa viineissä on lisäksi monesti muskottisia mausteita sekä savumaisuutta ja hiilimäisyyttä. Yleensä maaperä muistuttaa kiviä ja savea. Gros Mansengin aromeissa korostuu parfyymisuus ja hedelmäisyys sävykkyyden ja konsentraation asemesta.

Manseng-viinit ovat viininystäville nykymaailmassa siitä harvinaisia löytöjä että korkeasta laadusta ei pyydetä hulppeaa lisähintaa. Makeissa viineissä hintaa laskeva epämuodikkuus kohdistuu kaikkiin viineihin. Manseng-viinien hintaa kohtuullistaa myös niiden alkuperä maatalousvaltaisilla ”kehitysalueilla”. Lisää rypäleistä Petit Manseng ja Gros Manseng –kohdassa

Nautiskelijan arvioimat erityyliset Manseng-viinit sekä erikseen kuivat valkoviinit.

Kuivien Petit Manseng viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ, makeissa korkeampi sekä
Kuivien Gros Manseng viinien laatupotentiaali    HYVÄ, joka on myös kahden Manseng-lajikkeen yleisarvosana.

Sivu tehty 17.5.2020.