Vaalea Marsanne yhdistetään etenkin Pohjois-Rhoneen, jossa se on vallannut tilaa hapokkaammalta ja aromikkaammalta Roussannelta. Marsanne valtasi siellä ”johtopaikan” jo 1950-luvulla. Marsanne on nykyisin kohtuullisen muodikas Ranskassa ja myös Uudessa maailmassa käytyään lähes ”sukupuuton” partaalla kolmannen Pohjois-Rhonen lajikkeen Viognierin tyyliin 1970-luvulla. Lajike on luontaisesti kohtuuhappoinen ja ohutkuorinen, minkä vuoksi viinit kehittyvät suhteellisen nopeasti, etenkin Roussanne-viineihin verrattuna. Toinen suosiota rajoittanut tekijä ovat selvät ‒ tosin Nautiskelijalle positiiviset ‒ liisterimäiset ja orapihlajamaiset ominaisaromit. Viineissä korostuu yleensä potku ja täyteläisyys hienostuneisuuden ja sävykkyyden asemesta. Yleensä lajike esiintyy sekoitteissa ja viihtyy hyvin etenkin Chardonnayn kanssa, tosin myös puhtaita lajikeviinejä löytyy Rhonea myöten.

Lajikkeen klassiset ilmentymät ovat Pohjois-Rhonen Hermitage ja myös ”pikkusisar” Crozes-Hermitage, St-Joseph sekä St-Peray, jossa Marsannesta valmistetaan myös kuohuviiniä. Lajike on matkustanut yhä enemmän Etelä-Rhoneen sekä etenkin Midiin. Châteauneuf-du-Papen 13 lajikkeen joukkoon rypäle ei kuitenkaan sopinut 1930-luvun luokituksessa. Marsannea sekoitetaan lisääntyvästi muiden alueen lajikkeiden ja se vaatiikin seurakseen hapokkaampia lajikkeita eivätkä sen voimakkaat ominaisaromit puolla dominoivaa roolia. Köynnös on elinvoimainen ja satoisa, päinvastoin kuin sen Pohjois-Rhonen kumppani Roussanne. Taudinkestävyys on melko hyvä ja selvästi Roussannea parempi.

Aromit kehittyvät suhteellisen nopeasti ja liisteri saa pian hunajamaisia, pastillimaisia, voimakkaita kuivattuja kukkia ja yrttimäisyyttä. Hedelmien aromit ovat helposti päärynää ja guavamaista eksotiikkaa sekä mahdollisesti valkoherukkaa. Tammitus tuo viineihin yleensä paahdettuja pähkinöitä. Potkun ja massiivisen tyylin ystäville lajikeviinit ovat omiaan. Pitkään säilytykseen viinit eivät ole omiaan ja silloin yleensä mukana pitää olla Roussannea. Hermitagen punaviineihin saa lisätä myös vaaleita rypäleitä 15 prosenttia, ja mikäli nykyisin harvinaista lisäämistä tehdään on lajikkeena yleensä Marsanne.

Globaali viljelyala oli 1990-luvun lopulla (Galet´n mukaan) 2000 hehtaaria, josta Ranskan osuus oli yli puolet, 1120 hehtaaria. Viinifriikit ja laatutuottajat arvostavat lajiketta mutta keskivertokuluttajaa Marsanne ei kiehdo. Uuden maailman viljelmät keskittyivät ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Australiaan (200 ha) sekä Kaliforniaan (93 ha). Eteläisessä Euroopassa on satunnaisia viljelmiä. Ranskankielisessä Sveitsissä lajiketta arvostetaan myös, tosin vuonna 2009 sen viljelyala oli 47 hehtaaria. Useimmiten lajikkeen ominaispiirteet on löydettävissä Nautiskelijalla Rhonen vaaleassa sekoitteessa, joka voi sisältää myös Roussannea ja Viognieria. Kun mukaan tulee kansainvälisiä lajikkeita, on Nautiskelijan luokitus silloin Midin vaalea sekoite.

Marsannen synonyymejä ovat Avilleran, Marsana, Roussette de St-Peray, Grosse Roussette tai Marsanne Blanche sekä myös Ermitage ja Hermitage. Roussette sanan kanssa kannattaa olla varovainen, koska Petite Roussette on puolestaan Roussannen synonyymi.

Lajikeviinit ovat suhteellisen harvinaisia.

Viinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ    ja huippukunnianhimoisilla tuottajilla mahdollisesti kiitettävä.

Sivu päivitetty 13.6.2016.