Roussanne on Pohjois-Rhonen toinen ja vähemmän viljelty vaalea lajike haasteellisena viljeltävänä ja valmistettavana. Viinit vaativat odotusarvoisesti reilua älyllistä otetta, joten asiantuntijat hehkuttavat rypälettä enemmän kuin kuluttajat ovat valmiita ostamaan ja maksamaan. Roussanne antaa viineihin hapokkuutta, aromikkuutta sekä säilytyspotentiaalia. Roussannen haasteena ovat alhaiset sadot, sienitautien herkkyys ja yleensä vaikea viljeltävyys. Lajikkeen myöhäinen kypsyminen ei helpota Pohjois-Rhonessa viljelyä eikä myös heikko tuulen kestävyys. Kuumassa ilmastossa viljelyä rajoittaa köynnösten heikko kuivuuden kestävyys. Lajikeviinit ovat erittäin harvinaisia ja yleensä se löytyy sekoitteista Pohjois-Rhonen toisen vaalean lajikkeen Marsannen kanssa. Roussanne viihtyy viineissä myös Chardonnayn kanssa. Viinit kestävät tammea, jos halutaan viineihin reilua potkua.

Lajikkeen suurin avu on hapokkuus, aromikkuus ja tyylikkyys, etenkin Marsanneen ja yleensä muihin Etelä-Ranskan vaaleisiin lajikkeisiin verrattuna. Kirjallisuuden perusteella lajikkeen dominoimat parhaimmat viinit ovat säilyneet pitkään, tosin nykytyyli korostaa kaikkialla nuorena juotavuutta. Hedelmien aromit ovat yleensä, perinteisten kuuman ilmaston lajikkeiden tyyliin, omenavetoisia ja helposti mäskimäisiä. Lisäksi kuivattuja hedelmiä löytyy usein. Erilaisia yrttejä ja kukkia riittää. Tammitus ja maaperä tuovat mausteita. Maaperään lajikkeen pitäisi reagoida suotuisasti. Iän myötä tulee pähkinöitä. Viileässä ympäristössä rypäleiden kypsyminen voi olla ongelmana ja silloin ruohomaiset piirteet korostuvat. Lajike muistuttaa ominaisuuksiltaan Malvasiaa ja myös Vermentinoa, tosin niitä selvästi arvostetumpana, mutta reilusti vähemmän viljeltynä.

Roussanne on Pohjois-Rhonen kumppaninsa Marsannen kanssa todennäköisesti vanhempi-lapsisuhde. Lajike on käynyt vielä lähempänä sukupuuttoa kuin Marsanne. Vuonna 1958 Ranskan viljelyala oli vain 10 hehtaaria, 1960-luvulla 71 hehtaaria, 30 vuotta myöhemmin jo 676 hehtaaria. Samaan aikaan Roussanne globaali viljelyala oli (Galet’n mukaan) 1000 hehtaaria. Vuonna 2009 lajikkeen Ranskan viljelyala oli 1352 hehtaaria. Muualla eteläisessä Euroopassa on satunnaisia viljelmiä, samoin kuin Uudessa maailmassa. Eniten sitä viljeltiin vuonna 2009 Kaliforniassa, jonka viljelyala oli sinänsä vaatimattomat 141 hehtaaria. Lajikkeen olemuksen pelkistää Australia viljelytilanne. Vuonna 2010 sitä hyödynsi yli 40 tuottajaa, mutta kuitenkin lajikkeen viljelyala oli niin pieni, että se ei yltänyt viljelytilastoihin asti omalla nimellään vaan päätyi keräilyeriin.

Maineikkaimmillaan lajike on Châteauneuf-du-Papessa, jossa se on arvostetuin viidestä sallitusta vaaleasta lajikkeesta. Châteauneuf-du-Papen valkoviinit saavat Nautiskelijalla Rhonen vaalean sekoitteen lajikeluokituksen. Paavin Uuden Linnan viineissä pohjoisen dominoiva vaalea lajike Marsanne ei ole sallittu, toisin kuin muualla Rhonessa. Midissä lajikkeen myöhäinen kypsyminen ei ole ongelma. Ranskan Savoijissa (Savoie) lajikkeena nimenä voi olla Bergeron ja viljelyalueena Chignin. Puhtaat lajikeviinit ovat kuitenkin harvinaisia eikä niitä löydy Nautiskelijan arviotietokannastakaan.

Provencen pinkki Rose du Var alias Roussanne du Var on eri lajike kuin vaalea Roussanne. Roussanne synonyymejä ovat Roussanne, Barbin, Bergeron, Fromental, Fromenteau, Martin Cot sekä Petite Roussette.

Viinien laatupotentiaali    KIITETTÄVÄ.

Sivu päivitetty 13.6.2016.