Vaalea AUXERROIS lajikkeena on Itä-Ranskan Alsace-Lorrainen seudun sekä Luxemburgin viileän ilmaston lajike. Sekaannusten välttämiseksi tummaan Lounais-Ranskan Cahorsin Malbec-lajikkeeseen, jonka synonyymi on myös Auxerrois, nimen lisämääreenä voi käyttää AUXERROIS BLANC ja vielä selventävällä lisämääreellä de Laquenexy. Lajikkeesta käytetään myös selventävää PINOT AUXERROIS-nimeä. Jotta nimien hallinta ei kuitenkaan kävisi liian helpoksi, Alsacessa ei pääsääntöisesti, toiseksi viljellyintä Auxerrois Blancia nimetä omaksi lajikkeeksi, vaan siitä käytetään nimitystä Pinot Blanc aidon Pinot Blancin kanssa. Rypäleen laatupotentiaali on hieman Pinot Blancia heikompi. Yleisimmin lajike esiintyy Alsacen sekoitteessa, tosin yleensä ilman Auxerrois nimeä.

Auxerrois-lajikkeen sukupuu on komea, koska vanhemmat ovat Pinot-ryhmän edustaja sekä hedelmällinen Gouais Blanc. Auxerrois on esimerkiksi Chardonnayn, Gamay Noirin sekä Aligotén sisarrus. Auxerrois-nimen kantasana on todennäköisesti Auxois, joka on Alsacen vanhan nimi sekä myös lajikkeen vanha nimi. Pienten terttujen pienet rypäleet kypsyvät aikaisin ja ovat alttiita hometaudeille. Lajike viihtyy kalkkipitoisessa maaperässä, mikä parantaa rypäleiden hapokkuutta. Lajikkeen ensimmäinen luotettava kirjallisuusmaininta on Ranskan puoleisen Moselin (Moselle) alueelta vuodelta 1816, tosin viitteitä lajikkeesta on jo Keskiajalta.

Lajikkeen viljelyala vuonna 2008 Ranskassa oli 2330 hehtaaria keskittyen Alsacen alueelle, mutta sitä viljellään myös hieman Mosellen ja Loiren ympäristössä. Luxemburgin 184 hehtaarin tarhat tekevät lajikkeen siellä suhteellisen merkittäväksi. Saksan 285 hehtaarin tarhat keskittyvät Badeniin ja Plalziin. Hollannissakin lajiketta viljellään. Euroopan ulkopuolella lajikkeen kanssa on ollut vaatimattomia viritelmiä Kanadan Ontariossa ja Brittiläisessä Kolumbiassa. Etelä-Afrikan ensimmäiset Chardonnay-tarhat paljastuivat 1980-luvulla Auxerrois-tarhoiksi.

Alsacessa Auxerrois on toiseksi viljellyin lajike Rieslingin jälkeen. Ei-jalona lajikkeena se ei kuitenkaan kelpaa Grand Cru-viineihin, joten parhaimpia tarhoja sille ei kannata antaa. Viinit on suunniteltu mahdollisimman nuorena juotavaksi. Lajike Pinot Blancin tapaan oivallinen kuohuviinien raaka-aine, etenkin Alsacessa. Tämä viileän ilmaston lajike saa yleensä volyymiviineihin tähtäävän käsittelyn. Pienten hehtaarisatojen viinit kunnianhimoisilta tuottajilta voivat ikääntyä sekä kehittää pähkinäisiä ja hunajaisia aromeja, sekä ennen kaikkea mausteisuutta ja yrttimäisyyttä korostavaa maaperää. Tyylikkyys ei ole lajikeviinien tunnuspiirteenä. Lähimpänä ovat Pinot Blancin suhteellisen vaikeasti identifioitavat aromit ja ominaisuudet. Yleensä viineissä korostuu alhaisten happojen avittamana öljymäinen pyöreys. Rypäleiden kypsyyden kanssa pitää olla tarkka vihreän suuntuntuman ja siemenmäisen jälkimaun välttämiseksi.

Lajikkeen synonyymejä ovat Aucerot, Auxera, Auxerrois de Laquenexy, Auxois, Auzerrois Blanc, Blanc de Kienzheim, Ericey de la Montee, Kleiner Heunisch, Okseroa, Pinot Auxerrois sekä Riesling Jaune de la Moselle. Auxerrois on harhaanjohtava ja keskenään ristiriitaisista lajikkeista käytetty nimi. Ranskan Moselissa Chardonnayn synonyyminä on ollut Auxerrois. Auxerrois Gris-nimi on puolestaan Pinot Gris-lajikkeen synonyymi.

Nautiskelijan tietokannasta löytyy muutamia luxemburgilaisia Auxerrois-lajikeviinejä.
Lisäksi Alsacen Pinot Blanc-viinejä voi pitää myös Auxerrois-viineinä.

Viinien laatupotentiaali    HYVÄ,  mutta vain viileässä ilmastossa.

Sivu päivitetty 12.7.2016.