Viinikirjallisuudessa kuuluu mainita Espanjan viljellyin ja myös maailman viljellyin lajike AIREN tai espanjalaisittain kirjoitettuna AIRÉN pinta-alalla mitattuna. Espanjan karun ja kuuman Keskusylängön rypäle on viinikirjallisuutta harrastamattomille yllättäen vaalea lajike. Sadot sitä vastoin ovat harvaan istutetuilla kuivilla pelloilla (erittäin) alhaiset, mikä on osaltaan pitänyt EU:n ylijäämäviinijärven pintaa matalammalla. Parhaimmillaan lajike on espanjalaisissa tisleissä (brandy de Jerez). Tisleiden myynnin väheneminen on ollut kuitenkin pitkän ajan väistämätön tosiasia. Lajikkeen merkitystä ja myös suosion kehittymistä Espanjassa voi verrata samantapaisilla periaatteilla viljeltyyn ja käytettyyn Ugni Blanciin Ranskassa. Espanjalaiset tisleet ovatkin naapurimaata nuorempana juotavissa kun rypäleiden happoja ei tarvitse tislauksella ja pitkällä kypsytyksellä kesyttää.

Erinomainen kuivuuden kestävyys takaa hulppeat viljelyalat

Vuonna 2008 Airenin viljelyala Espanjassa oli hulppeat 284 623 hehtaaria. Se oli 26 prosenttia espanjan viininviljelyalasta. Airen on edelleen Espanjan ja maailman viljellyin rypälelajike viljelyalalla mitattuna. Valtaosa rypäleen viljelystä keskittyy Espanjan Keskusylängön aavikkomaisen kuivaan ja karuun Kastilia-La Manchaan, jossa pensasmuotoon leikattuja köynnöksiä oli 276 796 hehtaarilla. Espanjan vuoden 2008 Airen-viljelmistä 96,2 prosenttia sijaitsi Kastilia-La Manchan läänissä. Airenin viljelyä on yritetty vähentää tukiaisten avulla myös jonkinasteisella menestyksellä, koska neljä vuotta aikaisemmin vuonna 2004 Airen-viljelmät kattoivat vielä yli 300 000 hehtaaria, tarkemmin 305 000 hehtaaria. 1980-luvun lopulla lajikkeen tilastoitu viljelyala oli vielä hulppeampi 476 300 hehtaaria (Robinson Oxford Companion to Wine 1994). Lajikkeen erinomainen kuivuuden kestävyys pitää yllä viljelmiä keinokastelemattomilla Keskusylängön viljelmillä. Muita lajikkeita ei viljelijöillä oikeastaan ole käytettävissäkään vaan heidän ainoa realistinen vaihtoehto on viljelyn lopettaminen.

Moderneja potkua ja riittävän sävykkyyden sisältäviä viinejä Airenista ei saada, joten lajikkeella ei ole tulevaisuutta Espanjassa, Espanjan ulkopuolisesta maailmasta puhumattakaan. Lajike on siis puhtaasti espanjalainen. Etelä-Amerikassa on omat tisletuotantoon ja aavikkoympäristöön sopeutuneet Criolla-ryhmän lajikkeet, joten sielläkään ei ole tarvetta Airenille. Laadukkaiden rypäletisleiden tuotantoon ovat olemassa Konjakkirypäleet.

Airen on erittäin vanha Kastilia-La Manchan lajike. Köynnöksen keskikokoiset rypäleet ovat paksukuorisia. Rypäleet silmikoivat myöhään ja myös kypsyvät myöhään, joten se sopii vain pitkän kasvukauden lämpimään/kuumaan kasvuympäristöön. Modernilla tekniikalla lajikkeesta saadaan kevyitä melko nuoruuden hedelmäisiä, pyöreähköjä sekä mutkattomia mahdollisimman nuorena juotavia, halvalla hinnan avulla myytäviä viinejä. Niukahkot aromit ovat yleensä päärynälinjalla. Maanläheisyyttä ja yrttimäisyyttä saattaa löytyä. Katkeroaineita/tanniineja tuottajien pitää varoa. La Manchassa Tempranillo-viinejä pehmennettiin ennen moderneja tuotantolaitoksia Airen-valkoviinillä. Nykytekniikalla voidaan punaviinin pehmentäminen valkoviinillä unohtaa.

Toimivimmillaan rypäle on modernilla tekniikalla valmistutuissa mahdollisimman nuorena juotavissa mutkattomissa viineissä. Yleensä nämä viinit myydään (Espanjassa) kartonkipakkauksissa maidon tyyliin. Viranomaiset ovat suosittaneet tummien lajikkeiden istuttamista Keskusylängölle Airenin heikon laadun vuoksi. Keskusylängön laadukkain tumma rypäle on espanjalaisten oma Tempranillo alias paikallinen Cencibel.

Airen toimii hyvänä ja halpana raaka-aineena etenkin tisleteollisuudelle, mutta tisleetkään eivät ole muodissa. Laadukkaampi perinteinen espanjalainen vaalea lajike on Macabeo alias Viura, mutta se ei kestävä aavikon pitkiäkin kuivia kausia ilman keinokastelua.

Lajikkeen synonyymejä ovat Aidén, Blancón, Burra Blanca, Colgadera, Forcallada, Forcallat, Forcallat Blanca, Manchega, Valdepeñera Blanca ja Valdepeñas. Kataloniassa Airenista käytettävän nimen Forcallat Blancan kanssa pitää olla varovainen, sillä samannimistä Alicanten omaa lajiketta on myös aikaisemmin viljelty. Tosin nykyisin Forcallat Blanca löytyy enää arkistotarhoilta.

Nautiskelijan tietokannasta löytyy muutama Airen-volyymiviinin arvio.

Lajikeviinien laatupotentiaali    VÄLTTÄVÄ.    Parhaimmillaan tisleissä, joissa laatupotentiaali korkeampi.

Sivu päivitetty 12.7.2016.