Vaalea Verduzzo on ollut yleisnimi tai kokoomanimi kahdelle suhteellisen viileän Koillis-Italian Friulin ja vähemmässä määrin Veneton lajikkeelle nimiltä Verduzzo Friulano ja Verduzzo Trevigiano. Aikaisemmin näitä kahta lajiketta pidettiin saman Verduzzon alalajikkeina. Nykyisellä geenitekniikalla ne on todistettu eri lajikkeiksi, jotka ei ole keskenään edes sukua. Viineihin on kuitenkin yleensä sekoitettu kumpaankin eikä kuluttajalla ole ollut eikä välttämättä edelleenkään ole mahdollisuutta tietää lajikkeiden sekoitussuhdetta viinissä viinin laatupotentiaalin arvioimiseksi. Italian Verduzzo-viinit ovat vähämerkityksellinen, eivätkä viinit ole saaneet mainetta laadustaan. Rypäleen kirpeää hapokkuutta sekä helposti tanniineista liukenevia katkeroaineita pehmennetään jäännössokerilla. Rypäleiden käsittelyllä ja yleensä valmistustekniikalla on suuri laatumerkitys.

Verduzzo-viinien ominaisuuksia voi verrata Soaven tyylisiin mahdollisimman nuorena juotaviin viineihin. Verduzzo-viinit tehdään kuitenkin yleensä selvän sokerisiksi välimakeiksi viineiksi, vaikka myös kuivia viinejä tuotetaan, tosin ei makeampien viinien onnistumisasteella. Ominaisuuksiltaan Verduzzo-viinit ovatkin verrattavissa lähinnä Trebbiano- ja Carganega-viineihin tai Piemonten herkästi omenankotamaisen kovaan Arneis-viineihin, tosin kumpaankin heikommalla laatupotentiaalilla.

Kummankin Verduzzo-johdannaisen lajikkeen köynnöksiä yhdistää reilu elinvoima, joten tarhat vaativat (kallista) huolenpitoa ja leikkaamista konsentroituneiden ja kypsien rypäleiden tuottamiseksi sekä luontaisen – ja italialaisten historiallisesti arvostaman – vihreyden ja kovuuden kurissa pitämiseksi. Riittävä pehmeys on haettu viiniin jätetystä sokerista. Makeimmat versiot on yleensä valmistettu myöhään kerätyistä rusinoituneista rypäleistä. Kummankin lajikkeen rypäleet kypsyvät luontaisestikin myöhään.

Viinit ovat kevyehköjä italialaisten vaaleiden lajikkeiden tyypillisillä päärynän ja omenan aromeilla sekä makeuden avittamalla iän myötä lisääntyvällä hunajamaisuudella sekä yleensä selvällä lehtimäisyydellä tai aluskasvillisuudella. Katkeroaineet tuovat yrttimäisyyttä sekä yleensä selvää omenankotamaista kovuutta sekä lisäävät polttavuutta.

Vuonna 2000 Verduzzo Friulanon viljelyala oli 1658 hehtaaria vuosikymmeniä vakaasti supistuen. Verduzzo Trevigianon vastaava viljelyala oli hieman suurempi 1734 hehtaaria Verduzzo Friulanoa selvemmällä viljelyn vähenemisellä. Verduzzo Friulanoa pidetään laadukkaampia viinejä tuottavana kun Trevigiano on ollut volyymipainotteisia viinejä tuottava. Nautiskelijan viinien laatupotentiaalin yleisluokitus (kuiville) Verduzzo-viineille on Trevignanon perusteella tyydyttävä. Verduzzo Friulanon viinien laatupotentiaali on hyvä, mutta se esiintyy harvoin yksin viinissä.

Verduzzo-yleisnimellä esiintyneet kaksi lajiketta ovat jääneet Koillis-Italian paikallisiksi kuriositeeteiksi. Nykyisin lajikkeiden maineikkaimpana edustajan pidetään välimakeita/makeita Ramandolon viinejä. Puhtaasti jommastakummasta lajikkeesta valmistetut viinit ovat harvinaisia. Nautiskelijalla tietokannassa lajikkeiden nimenä pelkkä Verduzzo ja lajikesuhteet pitää selvittää muuta kautta.

Verduzzon synonyymeinä voivat ovat Verduc sekä Verduz tai Verduzz. Lisämääritteillä viitataan tarkemmin ja teoriassa yksiselitteisesti jompaankumpaan lajikkeeseen, joista lisää yksiselitteisten lajikkeiden Verduzzo Friulanon ja Verduzzo Trevigianon kohdalla.

Arvioidut lajikeviinit.

Kuivien Verduzzo-viinien laatupotentiaalin yleisarvosana    TYYDYTTÄVÄ.

Viiniarviot.

Sivu päivitetty 14.8.2018.