Tumma Corvina, tai tarkennettuna CORVINA VERONESE, kuuluu Nebbiolon ja Sangiovesen jälkeen italialaisessa laatuhierarkiassa seuraavalle tasolle eli Nautiskelijan luokittelussa rypäleen laatupotentiaali on erittäin hyvä. Tanniininen Corvina esiintyy harvoin puhtaana lajikeviininä, vaikka niitäkin on alkanut tulla markkinoille. Nautiskelija luokittelee Corvina-vetoisen Veneton tumman sekoitteen pykälää korkeammalle laatutasolle kiitettäväksi. Käytännössä Veneton tummaa sekoitetta voi käyttää Corvinan korvikkeena. Corvinalla on sama merkitys Valpolicellan ja Veneton punaviineissä kuin Cabernet Sauvignon Bordeaux’ssa. Corvina kaipaa pehmentäviä ja sävyttäviä täydennerypäleitä.

Lajike ei ole käytännössä matkustanut maailmalle, satunnaisia Argentiinan esiintymiä lukuun ottamatta, eikä mainittavasti Veneton lähiympäristön ulkopuolelle Italiassakaan. Rypäle ei viihdy kuumassa ilmastossa.. Corvinaa pidetään Veneton ja Valpolicellan seudun kotoperäisenä lajikkeena. Corvinan toinen vanhempi on Pohjois-Italian Refosco del Peduncolo Rosso. Corvinan sekoitekumppani Rondinella on puolestaan sen jälkeläinen. Rypäleen vuoden 2000 Italian viljelyala oli 4867 hehtaaria. Paikallisia Corvinan sukulaisia ovat lisäksi Dindarella, Garganega ja Oselata.

Lajike kestää suhteellisen hyvin tammitusta ja siitä kyetään valmistamaan nykytyylin mukaisia hyvin nuorena juotavia ja samalla konsentroituneita viinejä. Pääsääntöisesti Valpolicellan ja yleensä Veneton tammi tulee kuitenkin Kroatiasta (Slavonia) ja tynnyrit ovat barrique-tynnyreitä suurempia, mikä vähentää tammen aromien ja tanniinien erittymistä sekä perusviinin hedelmäisyyden ja konsentraation vaatimuksia. Lisääntyvien alueviinien kohdalla tammen aromit voidaan ottaa myös lastuista, jolloin suklaamaiset ja toffeemaiset aromit helposti korostuvat tunnusaromaisen hiilen/grafiitin lisäksi.

Viinien tunnuspiirteenä on kevyehkö väri, tosin moderneilla uuttamistekniikoilla tätä ”puutetta” saadaan lievitettyä. Lajikeviinien tunnusaromeina ovat kirsikkamaiset marjat yhdistettynä kirsikankiviin ja/tai karvasmanteliin, sekä monesti selvään makeampaan marsipaaniin. Italialaistyylisesti tanniineja on selvästi monesti hieman karvaina. Yleensä löytyy myös hiilimäisiä/grafiittimaisia, maustemaisia ja selvän yrttimäisiä aromeja. Ikääntyneissä viineissä on monesti (lehtometsän) aluskasvillisuutta. Pienisatoisissa viineissä löytyy yleensä savimaista/humusmaista maaperää. Varastointilisäarvoa tuottavat tertiaariset aromit ovat suhteellisen harvinaisia. Corvina sopii ominaisuuksien puolesta hyvin varastossa kuivattamiseen.

Corvina Veronesen synonyymejä ovat Corvina Comune, Corvina Gentile, Corvina Nostrana, Corvina Reale sekä näistä poiketen pelkkä Cruina. Helpointa on käyttää pelkkää Corvina-nimeä, mutta toisaalta lisämääritekirjosta ei kannata säikähtää, koska saman lajikkeen kanssa ollaan tekemisissä. Corvinone tai Corvinon on kuitenkin eri lajike kuin Corvina.

Lajikkeesta lisää Veneton tumman sekoitteen kohdalla.

Nautiskelijan arvioimat lajikeviinit

Lajikeviinien laatupotentiaali    ERITTÄIN HYVÄ.

Sivu tehty 22.8.2018 ja päivitetty 15.5.2020.