Nautiskelijan maku poikkeaa suomalaisten kuohuviineissä arvostamasta välimakeasta tyylistä, sekä osittain laatutason osalta. Toisaalta edullinen perusviinitasoinen kuohuviini on suhteellisen helppo valmistaa modernilla tekniikalla helposti saatavista hapokkaista volyymirypäleistä. Sen sijaan laatuviiniin tarvitaan hiivasakan kanssa tapahtuvaa pullokypsytystä. Vertailun vuoksi on linkit Alkon ja siten koko Suomen suosituimpiin kymmeneen kuohuviiniin: (1) Altia Ballet Carte Noire Demi-Sec NV, 5,79 €; (2) Freixenet Carta Nevada Semi Seco Cava NV, 7,65 €; (3) Pol Rémy Demi-Sec, 5,35 €; (4) Coralba Spumante Abboccato NV, 4,79 €; (5) Freixenet Cordon Negro Brut Cava NV, 8,39 €; (6) Altia Ballet Carte Noire Brut NV, 5,79 €; (7) Codorníu Clásico Seco Cava NV, 7,99 €; (8) Gancia Asti Spumante NV, 9,99 €; (9) Marqués de Monistrol Selección Especial Brut Cava Reserva NV, 6,99 € ja (10) Henkell Trocken Sekt NV, 8,99 €. Näiden markkinaosuus Alkon rypälekuohuviinien myynnistä on yli puolet, joten myös tänä keväänä ne käyvät kaupaksi. Mikäli Alkon monien kymmenien samppanjoiden myynti niputettaisiin yhteen, sijoittuisi samppanjan myynti taulukossa neljännelle sijalle reilusti alle kahdensadantuhannen litran myynnillä.

Menestyksellinen samppanjakonsepti

Pitemmälle ehtineet harrastajat ja yleensä mausta kiinnostuneet – Nautiskelijan kriitikko mukaan lukien - eivät yleensä arvosta luksuskonsernijätin LVMH:n Moët & Chandon Imperial Brutin tyyliä, joka on hyvin (kaikkialla maailmassa) tarjolla ainakin ravintoloissa. Kovin moni halpojen volyymiskumppienkaan tuottaja ei pääse miljoonaliigassa kaksinumeroisiin tuotantolukuihin, kuten Möttönen alias Moët & Chandon. Möttösen laatu on hurjat volyymit huomioiden yllättävän tasaista, ja kun sopivasti sekoitetaan virheettömien ja hieman pilaantuneiden rypäleiden tuotoksia saadaan johdonmukainen viikunamaisiin sekahedelmiin ja maanläheiseen mausteisuuteen assosioituvat aromit kuitenkin samalla raikkaalla samppanjan tyylisellä hapokkuudella. Monesti ei-terveiden rypäleiden tuottamista aromeista käytetään ranskalaisten viinien kohdalla terroir-nimitystä. Listalla on Nautiskelijan, myös samppanjaksi mutkattoman tyylinsä puitteissa, positiiviseksi arvioima 84 pisteen Imperial Brut tammikuussa arvioituna. Volyymin ja hintaluokan huomioiden, suhteellisen nuoressa perussamppanjassa on väistämättä pullotuserävariaatiota, kuten kaikissa kuohuviineissä.

Kriittinen tekijä etenkin halvoissa kuohuviineissä, mutta myös samppanjoissa, on käytettyjen rypäleiden puhtaus. Volyymiviinien rypäleiden konekorjuussa pilaantuneet rypäleet joutuvat kerätessä terveiden joukkoon ja tuottavat helposti laatua heikentävää tunkkaisuutta. Lisäksi epäpuhtaan perusviinin kohdalla pitää myös lisätä säilöntäaine rikkidioksidin määriä, mikä tuottaa helposti omat tunkkaiset sivuaromiansa.

Sisältö voi tuottaa yllätyksiä

Väistämättömät vuosikertavariaatiot sekä nykyisin bisneksen vaatima nopea tavaran eli pääoman kierto ei ole aina laatunäkökulmasta viisasta politiikkaa. Esimerkiksi saksalaisen suhteellisen hinnakkaan, 16,79 €, Fürst von Metternichin käypä vuosikerta on 2004 eli viiniä on kypsytetty vain vuosi pullossa. Rheingaun viineissä on lisäksi tyypillistä maanläheinen kovuus, sekä Riesling-viineissä lisäksi voimakas kirpeä hapokkuus. Alkon hyllyistä löytyy vielä pyöreämpää hellevuoden 2003 viiniä, jossa on ainakin kypsempi perusrakenne. Sen sijaan vuoden 1999 pitkään kypsytetystä ja selvistä hiivakypsytyksen (autolyysin) tuomista aromeista ja ominaisuuksista ei kannata unelmoida. Kun ollaan viininviljelyn äärirajoilla kuivan viinin pehmentäminen vaatii pitemmän hiivakypsytyksen apua.

Ainakin pohjoisitalialaisilla on vaikeuksia saada perinteisellä menetelmällä valmistetut kuoharinsa riittävän tasalaatuisiksi. Alla on erittäin laadukas Ferrari Trento NV, 19,90 €, tosin viinin laatuvaihtelu ja tilanneherkkyys on poikkeuksellisen voimakas. ViiniExpossa 16.3.2006 Nautiskelijan maistamat muut Ferrarit eivät tällä kertaa vakuuttaneet, ja etenkin Chardonnay-viini Perle oli odotuksiin nähden pettymys eikä roseestakaan löytynyt lisäarvoa. Champagnen tuottajien ylivoimaisena lisäarvona on laadun riittävä tasaisuus. Riittävä laadun tasaisuus vaatii näköjään kovaa ammattitaitoa, jossa myös cavatuottajat pärjäävät hyvin. Tosin laatuun vaikuttaa myös pullokoko. Listalla on tilausvalikoiman Bollingerin Special Cuvée NV magnumpullosta (1,5 l) maistettuna sekä vakiovalikoiman huomattavasti vaativampi ja odotusten mukainen samppanja normaalista (0,75 l) pullosta maistettuna.

Katso myös juomaviisauksissa humoristinen Matti Karppasen kuvaus erinomaisen hyvästä kalliista samppanjasta. Bailaamisen ei kuulu turha mietiskely vaan yleensä tunnelman luontiin riittää ”hyvä” juoma riittävillä volteilla terästettynä. Etukäteen kannattaa kuitenkin tutkailla vaihtoehtoja sekä myös jälkikäteen analysoida mitä tulikaan juotua. Nautiskelijan viimeisen parin vuoden aikana arvioimat vähittäismyynnin halvat alle seitsemän euron, 7-10 euron sekä yli 10 ja enintään 20 euron kuohuviinit sekä samppanjat. Cavat kannattaa erikseen tutkia. Makeaan tyyliin sekä etenkin jälkiruokien kanssa sopivat hyvin muskatellikuoharit, jotka ovat lisäksi kohtuuhintaisia, koska sakkakypsytyksellä niihin on äärimmäisen vaikea saada lisäarvoa. Pelkällä hiilidioksidin lisäämisellä, virvoitusjuomien ja kivennäisvesien tyyliin saa kunnolliseen perusviiniin riittävät kuplat, kuten eteläafrikkalaisen KWV:n Pearly Bay Celebrationin, 7,49 €, kohdalla.