Tietokantahausta löytyvät Nautiskelijan viimeisen kahden vuoden aikana (artikkelin julkaisupäivämäärän suhteen) arvioimat vähittäismyynnin halvat alle seitsemän euron, 7-10 euron sekä yli 10 ja enintään 20 euron kuohuviinit sekä alle 40 euron samppanjat. Makeaan tyyliin sekä etenkin jälkiruokien kanssa sopivat hyvin muskatellikuoharit, jotka ovat lisäksi kohtuuhintaisia, koska sakkakypsytyksellä niihin on äärimmäisen vaikea saada lisäarvoa.

Nautiskelijan laatuviinien pisteet – vähintään 80 – edellyttävät hiivalähtöisiä pullokäymisen aromeja. Edullisimmat ja luotettavat kuohuviinit ovat tulleet perinteisesti Koillis-Espanjasta – ja käytännössä Kataloniasta – Cavan DO-alkuperämerkinnällä. Tosin cavojen markkinajohtaja Freixenetin sekä myös toisen suurtuottaja Codorniun uusimmat perusviinit ovat yllättävän raa’an oloisia ja selvän tanniinisia. Ensimmäisenä tulee mieleen, että perusviini olisi Euroopan hellevuoden 2003 satoa ja rypäleet on jouduttu keräämään fysiologisesti liian raakoina etanolipitoisuuden pitämiseksi kurissa. Toisaalta cavoihin kuuluvat (potkua korostavat) katkeroaineet, etenkin jälkimaussa, hyötyvät selvästi sokerin lisäämisestä ilman, että sokeri aiheuttaa (kriittiselle henkilölle) imelyyden aistimuksia. Hyvä esimerkki tästä on Viikkarin laivan kuohari puolikuivan ylärajalla oleva Castillo Peralada Semi Seco Cava Reserva NV erittäin kohtuulliseen kuuden euron kokopullohintaan.

Ranskalainen J.P. Chenet saa cavarypäleistä tyylikkyyttä

Etelä-Euroopassa ja kuumissa maissa ilmasto on ennen nykytekniikkaa ollut monesti ylitsepääsemätön este, jos juomakulttuuri olisikin sattunut olemaan laatupainotteinen. Lisäksi edullinen paineistettu tankkikäyminen (cuvée close) on vasta satakunta vuotta vanha keksintö. Ranskalaisten samppanjantuottajien maailmalle opettaman käsityksen mukaisesti myös Nautiskelijalla laatukuohuviinistä pitää löytyä hiivajohdannaisia aromeja, joita voi kuvata vaikka kermaksi, taikinaksi, pullaksi, paahtoleiväksi, pähkinöiksi, savuksi ja/tai mausteiksi. Etenkin kahteen viimeiseen vaikuttavat myös kalkkipitoiset maaperän aromit perinteisten samppanjarypäleiden Chardonnayn ja Pinot Noirin lisäksi. Kun lisäksi edellä mainittujen aromien ja rakenteen kehittyminen vaatii pitkän säilytyksen hiivasakan kanssa pullossa eivät tällä tavalla valmistetut viinit voi olla halpoja.

Tuottajat ovat puolestaan ratkaisseet tämän hintaongelman sekoittamalla erilaisia perusviinejä, EU:n kohdalla yleensä eri EU-maista tai ainakin eri alueilta. Hiivoja on taas aktiivisesti jalostettu ja kehitetty antamaan viineihin haluttaja aromeja ja kemiallisia yhdisteitä eikä hiivavalmisteiden käyttökään ole aina kiellettyä. Kun perusviini on kunnossa saadaan kuohuviineissä muita viinejä huomattavasti helpommalla ”halvalla riittävän hyvää”, etenkin kun juomistilanne on yleensä iloisen tunnelman juhlimisen arvoinen. Makeusaste on sitten kunkin itse valittavissa. Jos aiot juoda kuohuviiniä aterian yhteydessä, niin hintatietoisen valinta kohdistuu cavoihin ja paksun lompakon valinta perussamppanjoihin, mutta ei kuitenkaan kaikkein halvimpiin. Yllättävän monissa samppanjoissa on viime vuosina selvästi kesytetty happoja, mutta oletusarvoisesti voimakkaat hapot kuuluvat kuohuviineihin.

Italialaisten kuohuviiniylpeys on pohjoisen Lombardian Franciacorta, jolle he ovat ainoana kuohuviininänsä myöntäneet laatuviinien korkeimman DOCG-statuksen. Toisaalta monesti sekoitteessa käytetään pehmennys- ja pyöristystarkoituksessa hieman laadullisesti ongelmallista neutraalia Pinot Blancia ,tai italialaisittain Pinot Biancoa, joten Nautiskelijalla sekoite ei täytä samppanjasekoitteen vaatimusta. Toisaalta Alkon uutuuksiin kuuluva Antica Fratta Brut NV on lämpimän ilmaston tammitetulla olemuksellaan vähintään erikoinen, kun hintataso ylittää jo halpissamppanjat. Viini on tosin valmistettu puhtaasti Chardonnaysta.

Kuohuviinipullon avaaminen

Tilastollisen varmasti muutama prosentti korkeista lähtee viiden kuuden barin (=ilmakehän) paineella omin voimin pullosta hurjalla nopeudella… kun vastapainoisesti jotkut korkit eivät haluaisi luopua pullon suusta millään, eli silloin pitää taas saada reilu vääntö aikaiseksi pienoisella korkin poisvedolla, mutta on ehdottomasti muistettava, että korkki saattaakin varoittamatta lähteä hurjalla nopeudella. Näppeihin tarvitaan siis myös voimaa yksinkertaisen tekniikan lisäksi.

Mikäli haet artikkelin viinejä myöhemmin kannattaa tietokantahaun arviointihetken viimeinen päivämäärä muuttaa hakuhetkeksi (esimerkiksi 15.12.2007) ja tarvittaessa siirtää arviointipäivämäärää tulosteiden vähentämiseksi.

VIHJE: Nautiskelijan pisteytys poikkeaa vallitsevasta käytännöstä kaikissa viineissä, myös kuohuviineissä, siten, että pisteillä ilmaistaan paremmuusjärjestyksen lisäksi absoluuttista laatua. Mikäli haluat pisteet suhteellisella skaalalla, kannattaa tietokantahausta katsoa laatujärjestys ja sen jälkeen nostaa kaikkien pisteitä yhtä paljon, jotta niiden järjestys säilyy. Monet viinikirjoittajat ja gurut saavat elantonsa lupaamalla ”halvalla hyvää”, joten tämä markkinoinnin perussääntö kannattaa aina eri lähteitä vertaillessa pitää mielessä. Happojen (H) ja makeuden (M) määrä kannattaa myös tarkistaa. 80:n happopisteen lähellä olevat kuoharit ovat ainakin pehmeitä ja sopivat myös selvästi makean tyylin ystäville. Lähellä 70 olevat tanniinipisteet puolestaan merkitsevät etenkin jälkimaussa tuntia häiritseviä ja nautittavuutta vähentäviä katkeroaineita (tai karvasaineita). Lisää maistelusanastossa.