Viiniala on tuottajapuolen lisäksi myös Suomen maahantuontipäässä keskittynyt ja jako suuriin ja pieniin ja varmistunut. Pienet uudelleenjärjestelyt ja päämiesten vaihtumiset ovat normaalia bisnestä. Pienet etsivät yhä enemmän markkinarakoja ja isot volyymiä ja tarjoavat volyymin ohella laajasti suurtuottajien laatuviinejä. Kohtuuhintaisemmissa viineissä taas jyräävät sekä suurtuottajat suurine maahantuojineen eli markkinointiresurssit ovat tärkeitä menestyksen avaimia. Se tekee pienten tuottajien ja pienten edustajien aseman yhä haasteellisemmaksi etenkin kun yhdeksän kymmenestä maamyynnin verollisesta viinipullosta ostetaan Alkosta ja ravintolamyynnin osuus jatkaa supistumistaan.

Monet suuret näytteilleasettajat ovat äänestäneet jaloillaan korkeita kustannuksia vastaan, kun heidän "pitää" lisäksi hankkia vapaaliput monesti "dokaamaan" tulleille tai halpoihin viineihin juuri tutustuneelle Matti Meikäläiselle. Tietävät henkilöt taas kinuavat usein kalliita viinejä, joita heillä itsellään ei ole varaa ostaa. Näytteilleasettajan kannalta potentiaalisen asiakkaan päätyminen oikealle tiskille ja lisäksi tuotteista vakuuttuminen on erittäin sattumanvaraista. Ensi vuoden messut ovat 4.-6.3.05, joista viikonlopun kumpikin päivä on uutuutena yleisöpäivä. Laatuviineistä kiinnostuneista alkaa muodostua riittävä kriittinen massa markkinavetoisen toiminnan kannalta, vaikka messuille asti kasvavan joukon kiinnostus ei välttämättä riitä.

Kilpailu tullut maisteluviinien hinnoitteluun

Markkinatalous eli kilpailu on tulossa myös laatuviinien maisteluun. Yleisöpäivänä maistelulippu maksoi 1,40 euroa kun edellisenä vuonna se oli euron ja markka-aikana pyöreän vitosen. Nykyisin sallitaan yksi lippu maisteluannokseen viinin katsomatta, joten maahantuojat saivat lauantain yleisöpäivänä päättää kuinka monen lipun arvoinen viini on. Hinnoittelussa riitti kirjavuutta, joten hintatietoisen kannatti sukkuloida ja monet kieltäytyivätkin jos reilun kymmenen euron hintaisen viinin maistamisesta pyydettiin kaksi lippua ja esimerkiksi samppanjatilkasta kolme. Mikäli edullinen maisteluhinta ja samalla korkea tai huippulaatu kiinnosti, kannatti hankkiutua laatupainotteisten maahantuojien ulkomaalaisten edustajien ääreen. Heille maksun ottaminen "mainosmateriaalista" eli omasta viinistä on silminnähden vaikeaa. Yksi lippu riitti monille erittäin kalliista viinistä ja sillä oli mahdollista myös tarvittaessa vertailla. Vuoden 2005 ViiniExpossa kannattaakin ensin nykymenolla tehdä hintatiedusteluja.

Allekirjoittaneen viinien "messusadon" voi lisäksi tutkia. Toimittaja ei ole viime vuosina ollut täysin vakuuttunut amerikkalaisomisteisen toscanalaistuottaja Banfin (huippu)laadusta ja etenkään viinien kestävyydestä koska tuottajan pääkriteerinä on ollut keimailevuutta korostava reilu kypsyys sekä nuoruuden hedelmäisyys. Banfin vuosikerran 1998 kahdessa Brunellossa sitä vastoin löytyikin perinteisestä kirpeämpää konsentraatiota, maaperää ja tanniineja korostavaa tyyliä, joka ainakin toimittajalle oli yllätys etenkin jenkkien hehkuttaman vuosikerran 1997 jälkeen. Tällaiset tyylivaihtelut tekevät viinin sisällön selvittämisen tai valistuneen arvauksen etukäteen aikaa vieväksi. Banfin suomalainen edustus oli aikaisemmin Altialla, mutta nyt sitä yrittää myydä pieni tanskalaisomisteinen AMKA. Banfin hinnoilla ei saada aikaiseksi isoja volyymeja. Siljallakaan ei ole enää vuosikerran 1997 jälkeen Banfin Brunelloja myynnissä. Toisaalta on makukysymys pitääkö Sangiovese-viinit tehdä Uuden Maailman tammivetoiseen ja kypsyyttä korostavaan tyyliin.

Parkerin, ja myös Winespectatorin huippuarviot, leivotaan huippuviinien hintoihin salamavauhtia. Muutenkin kuuluisat alueet pitävät oma-aloitteisesti huolta korkeasta hinnasta ja ovat sen vuoksi tiskin alla. Omalla rahalla viininsä maksavien kannattaa harkita keskittymistä parkerisoimattomiin ja yleensä jenkkien vähemmän säännöllisesti hehkuttamiin alueisiin ja viineihin. Niitä ei kylläkään nykyajan nopeassa tiedonvälityksessä liiemmin ole ja jos on, niin monesti länsimaiselle uusrikkaalle tyyli on todennäköisesti vaikea. Allekirjoittaneelle messujen täydellinen viini löytyikin Vin Nature Viinitukun osastolta tiskin päältä ja se edusti vähemmän muodikasta Midin Banyulsin Grand Cru -alkuperämerkintää Nautiskelijan rehevyyttä arvostavalla tyylillä tuottajana Domaine du Traginer Hors d´Age ikämerkinnällä.

Ranskalaisen Banyulsin sekä sen pikkuveljen Mauryn tyylin vähättelyä kuvaa, että Jukka Sinivirtakaan Yrjö Karjalaisen kanssa ei kelpuuttanut siitä mainintaakaan portviinejä käsittelevään kirjaansa, vaikka ne ovat ranskalaisten versio "portviinistä" ja muistuttavat kovasti kirjan kirjoittajien hehkuttamia vanhoja tawny-portteja. Heille paras suklaaviini on portti Banyulsin väkevien asemesta. Viinit ovat kieltämättä "vaikeita" samoin kuin Vin Naturen toinen Midin viini, vanha, makea ja tammikypsytetty vuosikerran 1992 väkevä viini Cazes Muscat des Rivesaltes.

"Hyvää kuivaa valkoviiniä"

Keskimääräisen kävijän yleisvaikutelman tiivistänee, että nyt osattiin myös pyytää hyvää kuivaa valkoviiniä puolikuivan asemesta. Tyylillä ei vielä ollut niin väliä eikä kysyjällä omakohtaista kokemusta "hyvästä" viinistä, mutta kyllä Suomen viinikulttuuri on vakaasti eteenpäin kulkemassa ja vauhti on kova kun "itäisestä" votkakulttuurista on aloitettu ja muutenkin yritetään kiihtyvästi myös yhteiskuntatasolla lähestyä läntisiä kulttuuriarvoja. Toimittaja ei hanki vapaaehtoisesti omaan käyttöönsä puolikuivia ja puolimakeita kuohuviinejä, etenkään kallista samppanjaa. Koska Alkossa on samppanjatuottaja Veuve Clicquot´lta sekä puolikuiva Sec että puolimakea Demi-Sec, niin niitä sitten maahantuojan osastolle maistamaan. Strategia oli aikansa elänyt koska osastolla ilmoitettiin että kumpikaan ei ole messuilla maistettavana. Samppanjankin pitää nykyisin olla Suomessa kuivaa.

Allekirjoittaneen strategiana oli maistaa Alkon viinejä, jotka ovat toimittajalta jääneet maistamatta kun absoluuttisen laadun odotukset ja hinta ovat olleet liian kaukana toisistaan. Omien rahojen säästäminen viineissä ei aina ole helppoa, kun myyjätkään eivät usko että ilmaisuus parantaa heikon viinin laatua. Monet maahantuojat tietävät tämän kun kysyttäessä yllättävän moni viineistä ei ollutkaan messuilla maistettavissa.

Pohjoismaihin on iskenyt hanapakkausbuumi, jota ei läheskään samassa mittakaavassa muualla Euroopassa tunneta, ja Suomi on hyvää vauhtia kirimässä kiinni Norjaa ja Ruotsia. Kuitenkin yllättävän harvoilla oli hanapaukkausviini maistettavana. Oletusarvoisesti lasipullon ja hanapakkauksen sisältö ei ole täysin samanlaatuista pakkauksen erilaisen vaikutuksen vuoksi vaikka pakattu viini olisi alun perin samaa.

Lasit olivat perinteiseen tapaan Juha Berglundin yritysryppääseen kuuluvan Decanterin maahantuomia Riedelin Ouverture-sarjan punaviinilaseja. Valkoviinien maistaminen niistä on ongelmallista kun vanhan ja yhä kumoamattoman opin mukaan valkoviinin kuvun tilavuus pitää olla selvästi punaviinilasia pienempi. (Perinteisellä menetelmällä valmistetun) kuohuviinin tuoksuttaminen isosta Riedelin "hinkistä" on jo (allekirjoittaneelle) henkimaailman asia. Tämä on tietysti suomalaisten "gurujen" mielestä pelkää nipottamista kun iso punkkulasi sopii heidän mielestään pikkutipan tuoksun analysointiin ja sen laatutason selvittämiseen.

Parina ensimmäisenä päivänä taisi myös ilmastointi olla minimillä kun kolmen jälkeen punkut alkoivat olla ongelmallisen lämpimiä maistelijan lämpimyydestä puhumattakaan. Jäiden toimittaminen takkuili alkupäivinä mikä teki päivän alussa valkkarien maistamisen ja maistattamisen haasteelliseksi. Viime kesän helteillä Bordeaux´n VinExpossa oli viinien tarjoilulämpötilan osalta vakavia ongelmia. Ulkolämpötilan ero suomalaiseen kevääseen verrattuna oli nelisenkymmentä astetta, mutta näköjään sekä huoneilman että viinien lämpötilan "hienosäätö" vaatii myös kylmässä pohjolassa etukäteissuunnittelua eikä se mene vanhalla rutiinilla.

Tammilastut pysyvästi rantautuneet EU:n viineihin

Viinin nimeen kuuluu alkuperäluokitus. Etenkin italialaisissa viineissä on yhä enemmän herättänyt ihmetystä DOC(G)-luokituksen hylkääminen myös 10-15 euron hintaluokassa halvemmista viineistä puhumattakaan. Epäilyksiä herää esimerkiksi kun Valpolicella DOC muuttuu Veneton IGT-viiniksi. Sisiliasta virallisia laatuviinejä ei ole pitkään aikaan voinut odottaakaan. Kun tämän yhdisti toiseen ihmetyksen aiheeseen eli monien näiden viinien hintaluokassa poikkeuksellisen suureen uuden tammen määrään, alkoi selvitä kuinka eurooppalaiset aikovat vastata Uuden Maailman tammilastuihin, eli yleisnimityksenä tammilastuihin (chips), -lautoihin (stave) ja -tiivisteisiin.

Vuoden Viinit -kilpailun halvimman punaviinisarjan ykköseksi tuli hanapakkausviini Western Wines Mezzomondo Negroamaro NV Apulian Salenton alueviiniluokituksella. Kun toimittaja kysyi tiskillä englantilaisen Western Winesin (myös eteläafrikkalainen Kumala) ja myös Mezzomondo-merkin edustajalta poikkeuksellisen reilua tammen lähdettä, tuli pienen miettimisen jälkeen rehellinen vastaus ´staves´ eli tammilaudat terässäiliöissä. Euroopassa ja eurooppalaisessa (myyjien tarpeet tarkasti huomioon ottavassa) kirjoittelussa on viime vuodet oltu hiljaa lastujen käytöstä yleensä ja etenkin käytön yleisyydestä.

Toimittaja kyseli EU:n tammilastujen käytöstä viineissä tällä hetkellä saatavia faktoja Alkon asiantuntijoilta. Virallista ja varmaa tietoa lastujen käytöstä ei ole saatavissa, mutta EU:n laatuviineissä tammilastun käyttökieltoa valvottaneen (suhteellisen) tehokkaasti. Virallisen laatuluokituksen pöytäviineissä, esimerkiksi Italian IGT-viineissä, ei ole ehdottomia EU-tasoisia kieltosäännöksiä. Markkinat ja paikallinen tapa saavat päättää.

Vuoden viinit -kilpailun tuomariston¹ viinin laatuarvion perusteella lastujen käyttö on kannatettavaa. Myös Nautiskelija antoi viinille hintaluokassa kovat pisteet. Kolmen vuoden takainen maistelu olikin sitten täysin toinen asia, kun viinissä oli selvästi joitain häiritseviä kemikaaleja.

Kokeilulupia lastujen käyttöön on myönnetty 1990-luvulta lähtien, mutta virallisten lupien salliman määrän selvittäminen on mahdotonta. Eurooppalaisessa reilusti säännellyssä viinimaailmassa on normaalia, että muutokset tehdään ensin kokeiluluvilla ja sen jälkeen kokeilulupien käytäntö kodifioidaan virallisiin säädöksiin kun niillä saadaan yleensä parempi kannattavuus... Lastujen käyttö sallitaan EU-tasolla virallisesti lähivuosina. Paikallisten säädösten varassa on sitten mahdollinen lastujen käyttökielto samoin kuin kiellon valvonta. Nautiskelijan kriitikko on kyllä välillä miettinyt joidenkin Alkon 10-20 euron eri EU-maiden laatuviinien kohdalla onko viini pelkästään laitettu puuhun (eli tynnyriin) vai lisäksi puuta (eli lastuja) hieman viiniin. Myyntitykeiltä ei kannata liikoja imagollisesti ongelmallisesta, mutta taloudellisesti erittäin kannattavasta, asiasta kysellä.

Vaativa vuoden viini

Suomalaisten juomakulttuurin edistymistä kuvaa, että Vuoden Viinit -kilpailun vuoden viini saksalainen (Henkell Söhnlein) Fürst von Metternich Riesling Brut Rheingau 1999 sai tänä vuonna viinin sisältöä kuvaavaksi selitykseksi: "Väri voimakas, vihertävä. Tuoksussa vahaa, omenaa ja petrolia. Kuiva viini, jonka maussa sitrusta, päärynää ja kypsää omenaa. Tasapainoiset hapot." Viime vuonna saman maahantuojan - V&S Finlandin - vuoden viiniksi valittu helppo samppanja Gosset Brut Exellence NV sai laatua kuvaamaan sanallisen täystuomion tiivistetysti tyyliin rukiinen, siiderimäinen ja vihreähkö". Siis sanoja aletaan käyttää oikeasti viinin tyyliä ja laatutasoa kuvaamaan. Metternichin kohdalla vuosikertaa 1999 ei katsottu tarpeelliseksi mainita vaan se on yhdistyksen mielestä vuosikerraton.

Metternich on Nautiskelijan mittapuulla ensimmäinen ei-helppo parhaimmaksi valittu viini Vuoden viinit -kilpailussa. Aloittelijan kannalta se on vaikea koska kaikki eivät petrolia arvosta, eivätkä etenkään kuohuviinissä. Valinta tukee sitä että suomalaisten viinimaku kehittyy nopeasti. Toisaalta tulokset kuvaavat valintakriteerien epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Ensi vuoden kilpailussa on mielenkiintoisinta minkä "vaikeusasteen" viini pärjää. Messujen osalta kiinnostaa onko kävijämäärän lasku pysyvä ilmiö kun vapaalippujen jakelu todennäköisesti supistuu lisää. Ensi vuoden ViiniExpo 4.-6.3.2005 on joka tapauksessa yhä selvemmin virallisestikin tarkoitettu pienkuluttajia (vastakohtana juoma-alan ammattilaisille) varten viikonvaihteen kahdella yleisöpäivällä. Kilpailevia messujen tyylisiä maisteluita järjestettäneen sitä ennen lisääntyvässä määrin.

Ismo Järvinen