Toimittaja vieraili Vinopoliksessa hiljaisena tiistaina 13.5.03, jolloin paikalla oli muutama vierailija. Vinopolis on auki päivittäin puolesta päivästä joko ilta kuuteen tai yhdeksään. Rakennuksen yllä junat välillä ilmoittivat kolinalla itsestään. Varastoon remontoitu tila on yhdessä kerroksessa ja jaettu maiden tai merkittävien alueiden perusteella eri osastoihin. Taustatietoja ei tarvitse lukea kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Tarvittavat tiedot saadaan suoraan kuulokkeisiin kun painaa uudelle osastolle tultaessa nappia. Oz Clarke puhuu kyllä eläytyvästi englanninkielisessä versiossa, mutta informaatiota on turha odottaa. Videoesiintymisillä on saatu mm. Jancis Robinson ja Hugh Johnson mukaan. Houkuttelevuutta yritetään muutenkin pitää yllä videoilla. Italian osaston kohdalla tämä tarkoitti Vespan kyydissä istumista ja kovaa menoa Toscanan ja Piemonten teillä ja kaupunkien kapeilla sokkelokujilla. Vauhtia siis riitti, mutta kuvallisen annin liittyminen viineihin jäi epäselväksi.

Clarken kommentit tilanteen mukaan

Nauhatekstien sisältöä valaisee parhaiten Clarken kommentit Bombay Sapphire -ginistä, kun loppupuolella pääsi sen futuristiselle ja diskomaiselle osastolle. Ensimmäisenä tulee vastaan kymmenen maustelautasta ilman nimilappuja. Nauhalla Clarke ylistää näitä markkinoituun giniin käytettyä kymmentä maustetta ja kunkin huippupositiivisia vaikutuksia itse juomaan. Ginin valmistusprosessin selvitys ei sitten olekaan tärkeää. Itse juomaa ei kuivana maistella, vaan toisesta huoneesta käytävän perältä löytyy baari, jossa vaihtoehtona on kolme valmiiksi tehtyä cocktailia. Valitseman cocktailin saa kun antaa nuorelle tytölle kassalta saadun tyhjän minipullon vastineeksi. Taustalla on korkeaäänistä poikakuoron laulua. Vaikutelma on kirkollinen ja samalla futuristinen. Allekirjoittaneelle osaston tärkein sanoma oli, että rahalla näköjään Clarkelta irtoaa asiatiedon varjolla uskomatonta markkinointihehkutusta. Allekirjoittanut maistoi Bombay Sapphiren ”laadun testauksessa” Cointreausta sekä karpalo- ja limettimehusta valmistettua Cosmopolitan Giniä. Giniä oli löydettävissä onnistuneen kirpeässä jälkimaussa.

Reitin varrella oli avoinna kolme viininmaistelupistettä ja niissä noin viitisenkymmentä eri viiniä, persoonallisempien viinimaiden viinejä unohtamatta. Toimittajalle parin sentin annoskoko oli liian perusteellisemman analyysin kannalta. Lasit olivat Englannissa suosittua mallia, jossa pohja on kapea ja kupu levenee jyrkästi liian paljon ennen yläosan reilua kaventumista. Kierroksen lopulla esiteltiin kolmea absinttimerkkiä mainosmateriaaleilla sekä niiden luonteisilla lyhyillä kuvauksilla. Absinttien maistelutiski ei ollut toiminnassa. Suomalaisten ei tarvitse olla orpoja sillä tuttuja, kansainvälisesti tunnettuja valmistajia löytyy. Myös esimerkiksi kanadalaisia marjaviinejä voi maistaa.

Maisteltavana olivat vierailuhetkellä mm Torres Fransola 2001, Guigal Cotes du Rhone 2000, Emilio Lustaun Los Arcos Amontillado ja Puerto Fino, Blandy’s Malmsey 1996 sekä Warre Otima Tawny Porto 10 Years. Premium-viineissä oli mm. Robert Mondavin CS Napa Valley 1998 ja Chardonnay Napa Valley 2000 sekä Sonoman Marimar Torresin Chardonnay Don Miguel Russian River Valley 1999. Näiden maisteluhinta olisi ollut kaksi puntaa kappale ja määräalennuksella kuudella punnalla sai kaikki neljä premium-viiniä.

Allekirjoittanut keskittyi eksoottisempiin viinialueisiin, kun niiden viinejä ei käytännössä ole Suomessa saatavilla. Georgialainen GWS Matrassa Kakheti Dry Red Wine 1998 oli hapanta marjamehua, aluskasvillisuutta ja vihreitä tanniineja. Jälkimaku kuitenkin kesti. Englannin Hampshiren Bacchuksesta valmistettu Wickham Fume Dry 2001 esitteli reilua ranskalaista tammea sekä voimakkaita kirpeitä happoja hieman suomalaisten vaaleiden marjojen tyylisillä aromeilla. Pähkinäinen tammi tosin pyöristi ja jälkimaussa oli mineraalisuutta. Viini jää kuriositeetiksi.

Aasialaisia mausteita myös viineissä

Intialainen, tumma Chateau Indige Soma Reserve Sahyadri Valley NV oli valmistettu kansainvälisistä ja paikallisista lajikkeita. Aromeissa oli reilusti jeeraa ja muita aasialaisia mausteita. Maaperä oli erikoista. Eleganssia ei kannata hakea. Kuriositeettien ystävien kannattaa maistaa tällainen viini, kun hedelmäisyyttä riittää. Kiinalainen Qingdao Guadong Tsingtao Riesling 1999 oli mäskinen ja limettimehumainen voimakkailla mausteilla ja reilulla maanläheisyydellä. Polttava jälkimaku kesti. Tämä vaatii ruoalta myös vastaavaa maustepaukkua. Punaviini Qingdao Guadong Tsingtao Rouge 2000 oli kevyt ja riittävän hedelmäinen simppeleillä lakritsaisilla ja salmiakkisilla aromeilla. Jälkimaku oli puolestaan yllättävän jauhomaisen tanniininen.

Kierroksen alussa on vanhan amforakellarin jäänteet Lontoosta. Samalla selviää, että Lontoo ollut jo 2000 vuotta viinikaupan risteys. Bordeaux’n kohdalla tärkeää oli Castillonin taistelu 1453, jonka seurauksena Bordeaux palautui ranskalaisille, eli kyllähän Englannilla on ollut omistuksessaan laatualueita. Englannin kuuluisimpia viinejä ovat mm. Nyetimberin kuohuviinit. Bordeaux’n (Medocin) luokitus esiteltiin viisitasoisena alaspäin levenevänä kolmiona etikettien avulla. Oikean Rannan kuuluisimmat tilat ovat myös näkyvästi pulloina esillä. Sauternes’n kolmiportainen luokittelu havainnollisestaan myös pulloilla pyramidissa. Porvoon tärkeimmäksi rypäleeksi annetaan Cabernet Sauvignon. Bordeaux’n elitismin markkinointia jatkaa Moutonin etiketeistä vuodesta 1945 vuoteen 1997 tehty taulu. Taulussa oli tyhjiä paikkoja uusille etiketeille. Viimeisin etiketti oli vain kolme vuotta jäljessä myynnissä olevista pulloista.

Burgundia esitteli vanha Vinopoliksen rakennustyömaalta löytynyt rättisitikkapakettiauto kuraisena ja erilaisilla (sekasortoisilla) kasveilla koristettuna. Pinot Noirille ja Chardonnaylle soveltuva maaperä on esitelty pintamaan osalta. Muuten osastolla on vain valokuvia. Loirea havainnollistetaan mm. Francois Rabelais’n patsaan voimalla ja mainitaan hänen kuvanneen mm. kotiseutunsa Chinonin viinejä. Hänen elämänvaiheidensa erittäin suppea kuvaus ei valaise miksi hänet piti valita Loiren viinejä kuvaamaan.

Samppanjaosastolla pyöri usealla näytöllä samppanjan valmistajien arvostama, eri tahtinen kooste eri vuosikymmenten elämäntyylin ja juhlafiiliksen korostamisesta. Iloinen 1920-luku mukaansa tempaavalla musiikilla on näytöillä näkyvästi esillä. Videokollaasista jää kyllä positiivinen fiilis, mutta ei paljon muuta. Samppanjan valmistusta kuvaavassa liian häiriöusessö videossa taas esitellään samppanjan modernia tuotantotekniikka ja laboratoriomaista maistelua Mummin tyyliin. Samppanjapulloja esittelevät Nicolas Feuillatte, Laurent-Perrier ja Veuve-Clicquot. Lisäksi on näkyvästi esillä Taittingerin huippukalliin Collection-sarjan värikkäät pullot.

Rypäleiden esittely on hoidettu piirtämällä muutamille maineikkaimmille lajikkeille eri tyyppisiä kasvoja, joiden sanoma ei avautunut allekirjoittaneelle. Italian viinit selviävät antiikin tyylisillä pylväillä ja niiden väliin asetetuilla punaisilla, eri maakuntien nimekkäimpiä alueita esittelevillä viireillä. Viirejä on lisäksi seinillä. Pylväiden välissä on myös Bacchuksen patsas. Käytännössä myös tämän osaston ainoat selitykset tulevat kuulokkeisiin eikä vierailijan tarvitse lukea mitään.

Sherrystä asiapitoisempaa tietoa

Espanjan eri alueista selvitään antamalla muutamista alueista mielivaltaisesti valittu piirros tai maalaus, jotka eivät pääsääntöisesti liity viiniin. Torres on Englannissakin suosittu kun perhepotretti löytyy. Vinopoliksen viinillisempi tieto liittyy englantilaisten (aikaisemmin) arvostamiin sherryihin ja kuulokkeissa selitetään lyhyesti valmistusmenetelmä. Soleraa kuvaa kuusi pinottua tynnyriä, joissa on mm. viinillisten kuvien ohella valokuva kahden miehen ratsastuskisasta hiekkarannalla.

Jonkinlaista analyyttistä otetta edustavat Mustanmeren ympäristön kartan viereen asetetut kuusi aromeja sisältävää viinipulloa. Pulloista voi tunnistaa mustaherukan, mintun, vaniljan, persikan, voin ja hunajan.

Saksan viinialueista on muutaman virkkeen kuvaukset. Myös englantilaiset ovat aloittaneet viineihin tutustumisen saksalaisilla välimakeilla viineillä, vaikka tätä ei osastolla mainitakaan, joten Saksan suhteellisen suuri paino Vinopoliksessa selittynee tällä. Saksan sokeripitoisuuden eli rypäleen kypsyysasteen mukainen luokittelu esitellään Dr. Loosenin neljän eri kypsyysluokitusten perusteella. Kabinetissa on normaalit rypäleet, Spätlesessä jo hieman jalohometta ja ylikypsyyttä, Auslese, Beerenauslese sekä Trockenbeerenauslese menevät samalla kuvalla jossa on reilusti homeisia rypäleitä. Neljäntenä Eisweinia on sitten vain terveistä jäätyneistä rypäleistä. Muusta germaanisesta viininviljelystä selvitään pelkästään muutaman valokuvan voimalla. Tokajia riittää kuvaamaan homeisissa viinihyllyissä pystyssä olevat pullot.

Eräs näyttelyn havainnollisimpia kuvia on eri viinialueiden korkeudet merenpinnasta. Korkeimmalla on Argentiinan Saltan Cafayate 1900 metrissä sekä Mendoza 1650 metrissä. Euroopassa korkeimmalla ollaan Sveitsin Valais’ssa 1100 metrissä. Australia New South Walesin Orangessa ollaan 900 metrissä ja Napan Mount Veederissä 762 metrissä. Medocin korkein kohta on 43 metriä merenpinnan yläpuolella.

Pohjois-Amerikassa on huoneen ympärillä muutama erittäin iso kuva. Monitoreissa pyöri käytännössä viiniin liittymätön video teemalla The Art & Architecture of California. Zinfandelista kerrotaan yhdellä kuvalla ja myös tekstillä pääosin (Gallon PR-henkilöitymän) Gina Gallon kommenteilla. Tekstissä on tosin jäänyt päivittämättä että geenitekniikalla Zinfandelin on todistettu olevan sama kuin Primitivo ja alunperin kroatialainen Crljenak. Videopätkässä selitetään että Kalifornian viinien maailmanmaine tuli vaikean historian jälkeen Steven Spurrierin järjestämissä Pariisin ”viiniolympialaisissa” 1976. Kanadan esittelystä selvitään lumisella kuvalla jäätyneiden rypäleiden poiminnasta. Marjaviineistä ei puhuta vaikka niitä olisi maistettavana.

Lähi-idästä selvitään Omar Khaijamin nimellä. Sitä edustaa huippusuuri mainoskuva samannimisestä perinteisen menetelmän kuohuviinistä. Intialaisesta viininviljelystä on myös yhdessä kuvassa hieman historiallista taustatietoa. Muuten Intian viinit esitellään parilla kymmenellä julistekokoisella etiketillä. Etelä-Afrikasta on tärkeä ymmärtää sen kasvitieteellinen monimuotoisuus, jota havainnollistetaan tekokasvipuutarhalla (ilman viiniköynnöksiä). Fair Valleyn pääviinintekijä Awie Adolf esitellään ensimmäisenä mustana viinintekijänä. Kuva on myös värillisten yrityksen Spice Routen uuden terästankin asennuksesta.

Tiiviillä kuvakollaasilla Australian monimuotoisuus

Uuden-Seelannin osastolla on isossa pullossa eri hedelmiä, marjoja ja vihanneksia Sauvignon Blancin aromeja kuvaamassa. Köynnöksen sidonta (trellising) havainnollistetaan myös tosin ilman mitään mainintaa menetelmän nimestä. Nauhalla selitetään että näin hallitaan hedelmällisen (fertile) maaperän tuomaa elinvoimaa ja ohjataan sitä rypäleisiin lehtien asemasta. Australian monimuotoisuus selvitetään näyttämällä lentokoneen ruuman pätkässä pikaisen kuvakollaasin muutamista sen pääviinialueista. Osastolla on vanhoja tyhjiä pulloja etiketteineen suomalisillekin tutusta Yalumban Signaturesta tai vanhemmalta nimeltään Claret’sta.

Vinopoliksen kiertämisessä menee enintään pari tuntia kun luettavaa ei käytännössä ole. Niukka informaatio tulee eläytyvästi puhuvalta Oz Clarkelta (englannin kielisessä versiossa). Vinopoliksen markkinointihenkiset kotisivut eivätkä Vinopoliksesta kirjoitetut alkuvaiheen ylistävät jutut (esimerkiksi Juha Berglundin hehkutus Viinilehti 5/99) vastaa nykyisiä havaintoja. Näyttely on suunniteltu television avulla tietonsa hankkiville ihmisille, eli visuaalisuudella ja elämyksellisyydellä on suurin paino. Pohjoismaiseen mentaliteettiin kaupallisuus on liian näkyvää, vaikka se epäilemättä sopii jälkithatcherismin aikaiseen, englantilaiseen (luokkatietoiseen) yhteiskuntaan. Vinopoliksen sanoma on hukassa eikä laitosta voi oikein kuvata millään suomalaisella yleisnimellä. Kiinnostavinta antia ovat viitisenkymmentä viiniä, joista voi valita myös suomalaisille tuttuja ja turvallisia merkkejä tai sitten reilun persoonallisia ja vakiintumattomien viinimaiden tuotteita. Uloskäynnin jälkeen voi periaatteessa - ei kuitenkaan käytännössä - hankkia minkä tahansa maistettavana olleen viinin Majesticin kaupasta. Viinikauppa on myös itsessään vierailun arvoinen ja todennäköisesti kokonaisuuden parasta antia.

Ismo Järvinen

Vinopolis. No 1 Bank End. London. SE1 9BU. Avoinna klo 12-21 paitsi keskellä viikkoa (ti-to) ja sunnuntaisin klo 18 saakka. Sisäänpääsymaksu 12,5 puntaa ja keskellä viikkoa 11 puntaa sisältäen viisi maistelulippua sekä yhden cocktaillipun.