Ihmisen makuaistimuksia ovat suolaisuus,
hapan, karvaus ja makeus. Tanniineissa, katkeroaineisessa, öljymäisyydessä ja etanolissa toimii lähinnä Nautiskelijalla
TUNTOAISTI. Tieteellisesti käytettäisiin nimityksiä kemotunto tai
KOLMOISHERMOÄRSYTYS suun tuntoaistimuksista, joten Nautiskelijan nimeäminen yksinkertaisesti tuntoaistiksi ei ole tieteellistä, koska tuntoaisti tarkoittaa kosketusaistia ja kolmoishermoärsytys on kemiallisten yhdisteiden aistimista. Nautiskelijan toimittaja ei ole kuitenkaan lukenut aistien toimintaperiaatteista yleispätevää selitystä.
Suurina pitoisuuksina
etanoli (arkikielessä alkoholi) aistitaan polttavuutena mutta viinin (ja muiden mietojen alkoholijuomien) pitoisuuksina se aistitaan pyöreytenä, pehmeytenä sekä makeuteen viittaavina piirteinä samoin kuin voimakkuutena mehumaisen vetisyyden vastakohtana. Suolaisuuden aistimuksella ei käytännössä ole tarvetta viineissä (eikä muissa juomissa). (Selvä) karvaus on nykyviineissä ja etenkin valkoviineissä virhe. Merkittävästi punaviinin keskeinen lisäarvo eli tanniininen
supistavuus aistitaan tuntoaistin avulla limakalvoilla. (Kts. myös
suuntuntuman eli täyteläisyyden määrittely)
Jotkut ehdottavat viidenneksi makuaistiksi umamin eli arominvahventeen eli käytännössä teollisuuden yleisesti käyttämän lisäaineen (natrium)glutamaatin aiheuttaman aistimuksen. Tämä on olennainen osa (teollisen) makkaran tai itämaisten pikaruokien makua. Viininharrastajalle ongelmalliseksi umamin tekee se, että lähtökohtaisesti sen reilu käyttö, tai teollisuuden mittapuilla normaalikäyttö, estää käytännössä viinin yhteensopivuuden ruoan kanssa.
Umami kaivaa viinistä karvasaineet esille ja vähentää hedelmäisyyttä, minkä vuoksi aasialaisten ruokien kanssa suositaan välimakeita valkoviinejä - mikäli viiniä välttämättä haluaa.