Vaalea Monemvassia on suhteellisen marginaalinen suosiota lisäävä lajike eteläisellä Peloponnesoksen niemimaalla sekä Kykladien saariston Paroksen saarella ja myös Lakoniassa. Rypäleen nimi on peräisin Keskiaikaisesta linnoitetusta Monemvasian satamakaupungista. Keskiajan loppupuolen venetsialaiset arvostivat Monemvasian viiniä ja viinin arvostus levisi suhteellisen nopeasti. Silloisesta Monemvassia-viinistä ja sen koostumuksesta ei ole muuta tietoa kuin että valmistuksessa käytettiin paikallista Monemvassia-rypälettä. Monemvassia-sanan ‒ silloisilla kirjoitusasuilla ‒ oletetaan olevan puolestaan Välimeren ympäristössä arvostetuksi lajikkeiksi kehittyneiden Malvasia-nimisten rypäleiden takana. Vasta modernilla tekniikalla pystyttiin todistamaan, että Malvasia on ryhmä rypäleitä, joilla ei yleensä ole edes sukulaisuutta keskenään. Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että Monemvassia-lajikkeella EI ole sukulaisuutta Välimeren ympäristön Malvasia lajikkeiden kanssa, vaikka juuri Monemvassian sanotaan antaneen Malvasia-nimen rypäleille. Historiallinen käytäntö kuitenkin oli, että eri lajikkeille annettiin eri paikoissa jonkin muualla arvostetuksi nousseen rypäleen nimi.

Lähimmäksi Monemvassia-viinien nykyistä olemusta todennäköisesti pääsisi Paroksen saaren viineissä, jotka eivät kuitenkaan ole saaneet laadustaan mainetta. Lajikkeen viljely on elpymässä, joten tulevaisuudessa saataneen myös lajikeviinejä laatupainotteisilta tuottajilta sekoitteiden lisäksi. Lajikeviinien sanotaan olevan suhteellisen alkoholipitoisia ja melko täyteläisiä maustemaisella ja yrttimäisellä suuntuntumalla, mitä epäilemättä auttaa vulkaaninen maaperä. Monemvassia-köynnökset ovat kuivuuden kestäviä sekä samalla elinvoimaisia ja tuottoisia. Matalahappoiset rypäleet kypsyvät suhteellisen aikaisin, joten pidemmällä kasvukaudella viinien sokeripitoisuus normaalia korkeammaksi. Rypäleestä valmistetaan sekä kuivia että makeita viinejä myös väkevöitynä.

Renessanssiajan venetsialaisten kauppiaiden ja yleensä ylhäisön olettaisi olleen ihastunut suhteellisen korkean alkoholipitoisuuden selvän täyteläisiin ja todennäköisesti myös selvän makeisiin valkoviineihin, jossa oli lisäksi potkua. Historian hämärään kuitenkin jää minkälaisia todistettavasti olivat arvostetut Monemvasian viinit, jotka antoivat nimen historiallisesti arvostetuimmille vaaleille rypäleille yleisnimen Malvasia eri kielten mukaisesti taivutettuna ja kirjoitettuna. Joka tapauksessa Monemvasian viineissä on pitänyt olla jotakin muista Italian ja muiden maiden viineistä positiivisesti poikkeavaa.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Monemvasian viineistä on vuodelta 1214. Nautiskelijan toimittajalle tulee mieleen, että venetsialaiset kauppiaat rahtasivat silloin laivoillaan ristiretkeläisiä Palestiinaan. Laivoja ei luonnollisesti kannattanut purjehdituttaa tyhjänä takaisin, joten paluumatkalla tyhjien laivojen kannatti koukata vaikka Egeanmeren turvallisen sataman Monemvasian kautta. Välisatamailmiö selittänee myös myöhemmin Kyproksen nousua merkittäväksi viinintuottajaksi ja tukikohdaksi.

Malvasia-ryhmään kuulumattoman kreikkalaisen Monemvassia-lajikkeen synonyymejä ovat Artemissi, Klossaria, Monemvasia, Monemvassitiko ja Monovassia. Kyrillisten aakkosten translitterointi ei ole eri kielissä samanlaista. Monemvassia-lajikkeen suurin avu lienee sen historiallinen keskiaikainen arvostus, jonka seurauksena laadukkaimpia ja monesti kalleimpia valkoviinejä tuottavia lajikkeita nimettiin Malvasiaksi.

Viinien laatupotentiaali    HYVÄ    odottaa tulevaisuuden näyttöjä.

Sivu tehty 22.8.2017.